2010/05/26

I know you're waiting

Tekisi mieli viiltää, mutten voi. Kesä on tulossa, eikä kukaan saa nähdä, että mä voin edelleen huonosti. Arvet on helpompi piilottaa kun ruvet ja vuotavat haavat.

Tällä hetkellä mun paras ystävä on jopo, jolla pyöräilin eilen ympäri Helsinkiä ja etsin apteekeista injektioneuloja. Lopulta löytyi 1.2mm paksu neula. Oon aiemmin ostanu napakorun, joka oli tarkotus laittaa eilen läpi. Sain reiän tehtyä (kyllä, huolehdin hygieniasta ymsyms.) ja siitä vielä 1.2 millisen korun läpi, mutta napakoruani en viitsinyt läpi survoa. Nyt onkin navan yläpuolella kaunis käärmeenpureman näköinen jälki. En silti luovuta, vaan tilaan netistä kaksimillisen neulan. Odottelen ennen uuden korun laittoa silti melkein kuukauden. En halua, että lävistys tulehtuu parin viikon päässä odottavalla Kreikan matkalla.
Kyllä vain, Kreikkaan olen lähdössä. Ensimmäistä kertaa ilman vanhempia kaverin kanssa, joten on kai jonkin sortin bileloma tiedossa. Paha vain kun pelkään ravintolassa syömistä ja alkoholista tulevia kaloreita...

Enkä oo vielä päättänyt alanko laihduttaa vai yritänkö pitää painon näissä lukemissa. Kävin tänään poliklinikalla juttelemassa ja painokin oli hieman pudonnut tämän parin viikon aikana. Vaaka näytti suurta summaa, mutta osastolta lähdön jälkeen on menty alaspäin melkein kolme kiloa. Anoreksia vaanii mun olkapäällä, tahtoo mut mukaan tanssiinsa. Osaan keijujen tanssin askeleet jo valmiiksi, mutta en tiedä pitääkö siihen lähteä.

Ainakin esitän muille, etten aio enää laihduttaa. Nää kilot on kadonnu "ihan vahingossa", seli seli. Ajaudun takas tähän vanhaan, tuttuun ja turvalliseen. Musta tulee taas vähän kauniimpi. Mutta ei vielä, mun on taisteltava Kreikan matkan yli, vasta sen jälkeen saa laihduttaa.

Ja sä jaksat odottaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti