2010/07/09

Hysteria

Osasto. Osasto. Osasto.
Kiloja on tullu viikossa reilut kolme - KOLME! Vaikka oiskin vaan nestettä ja muuta niin silti... Teen henkistä kuolemaa, läskinä pallona tukehdun tähän kuumuuteen. Vaaka näytti tänä aamuna 43.3kg, pääs melkeen itku.

Olen täällä vapaaehtoisesti, avo-osastolla. Kohta ois tullu pakkohoidon raja vastaan, joten oon mieluummin täällä kun suljetulla. Säästyy letkuilta ja kiristykseltä. Jos kuitenkin osoitan jotain itsetuhoisuuden merkkejä, vaihtuu osasto. Joten oon nyt kiltisti.

Fiilis on ihan hirvee, lääkkeiden nostosta huolimatta, ruokapöydässä... ei voi ees ajatella koko asiaa ilman että ahdistus nostaa päätään. Kuitenkin, ei puhettakaan, että pystyisin pöydän ääressä rentoutumaan: melkeen vapisen ja kyyneliä saa räpytellä silmistä. Ruoan jälkeen pitäisi istua, mutta oumaigaad miten seki voi olla niin vaikeeta.

Nää päivät on pelkkää taistelua itsensä kanssa. En tiedä haluanko parantua, enimmäkseen en. Mitä mä siis teen täällä porsastelemassa, kun voisin olla kotona rauhassa laihduttamassa? Oon nii huono ihminen, että ansaitsen tän rangaistuksena. Peilistä heijastuu läskit, aivotoiminta on olematonta, liikkuminen on kielletty. Voi helvetti kuinka VIHAAN itseäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti