2010/07/10

I am trying very hard to be here

Mitä helvettiä te puututte mun asioihin!! Se on helvetti yksinomaa mun ongelma jos haluun syödä leivästä reunat ensin tai keitosta porkkanat ja perunat erikseen. Se ei liikuta teitä mitenkään, joten hoitajat pitäkää ne turpanne kiinni ja antakaa mun tehä asiat oikein ja turvallisesti sillä ainoolla asialla jonka mä hallitsen - jos pitää syödä, haluun tehä sen rauhassa.

Tänään tuli ihan hirveet itkupotkuraivarit päivällisen jälkeen. Tässä nimittäin ollaan menossa siihen suuntaan, että ruokailut siirtyy omaan huoneeseen yksin hoitajan kanssa.. Pitäis päästä tietyistä maneereista irti, niistä joita mä oon noudattanu jo vuosia. Otin itteäni niskasta kiinni ja tein just niinku hoitsut sano. Tuntu yhtäkkii, että ne ois vieny multa ihan kaiken. Puolen tunnin keskustelun ja tarvittavien lääkkeiden jälkeenkin olo oli vielä jotain jota en osaa ees kuvata, hirveä.

Tästä osastolla olosta halutaan ilmeisesti tehä mulle entistä pahempi helvetti, vaikka taistelen jo peikkoa vastaan vahvemmin kun mihin uskoin pystyväni. Tuntuu, ettei sille anneta mitään arvoa, että oon pystyny olemaan viikon oksentamatta. Kukaan ei sano hyvää sanaa, kun olen ollut viiltelemättä, vaikka mieli tekisi jopa tappaa itsensä. EI, TEHÄÄN TÄÄ VAA ASTETTA VAIKEEMMAKS. Ruoka menee alas, muttei riitä, pitää syödä "normaalisti" - ja kun mä en ees tiiä mitä se tarkottaa. Kauheet paineet kasataan päälle, jos epäonnistun lähen kotiin. Mieli tekis lähtee, tällä kertaa lopullisesti. Kuihduttaisin itteni kokonaan pois. Vitut tästä paskasta maailmasta, ei sillä oo mulle mitään annettavaa.

2 kommenttia:

  1. Voi kiitos. Voimia sullekin, ihan varmasti tarvitset.<3

    VastaaPoista
  2. Mulla on kyllä kontrolli tähän hommaan, tiedän itse milloin olen tyytyväinen olemukseeni! :)

    VastaaPoista