2010/08/10

Dance In The Dark

Tein blogille uuden ulkoasun kun vanha alkoi tympiä. Tai tein ja tein, tausta, otsikko ja värit meni uusiksi. Kuitenkin...

Peikko päässä päätti, että tänään mennään vain omena- ja porkkanalinjalla. Ei se kuitenkaan pitänyt, vaan sorruin pieneen ahmimiseen. Sisko kavereineen leipoi ja terve puoli voitti kamppailun siitä, saako tuotoksia maistaa. Meni kuitenkin vähän överiksi ja lopputuloksena oksensin suihkun lattialla. Ei kiva, eikä terveellistä.

Päivällä kävin polilla vain punnittavana. Paino oli taas laskenut reilun kilon, peikko huutaa hallelujaa. Hoitaja pohti, että pitäisikö kohta ottaa taas uusi osastojakso kun kotona en näemmä pärjää ollenkaan. Heti heräsi kauhea kapina päässä: "eieiei! mä meen kouluun, te ette mua lihota", mutta sanaakaan en ääneen sanonut. En osaa sanoa kenellekään vastaan.

Olen päättänyt taas laihduttaa, tällä kertaa en luovuta ja tee kuten läheiseni sanovat = mene osastolle. Haluan nähdä mihin pystyn, nyt kun en enää joudu vastentahtoiseen hoitoon niin helposti kuin ollessani alaikäinen. Aikuisuus avaa ovia. Koska asun vanhempieni kanssa, pienessä mielessäni mietin erilaisia tapoja huijata kotona. Kohta sekin helpottuu kun koulut alkavat. Minusta tulee vielä vapaa kaikesta!

Sairaus puhuu tänään vahvasti.

2 kommenttia:

  1. Oon lukenu sun vanhoja postauksia. Mietin eihän aikuisia syömishäiriötäsairastavia hoideta ilman heidän omaa tahtoaan vai hoidetaanko heitä vastentahtoisesti esim.pakkohoidossa?Myös syömishäiriönhoito on minusta puutteellista:keskitytään ruokailuun ja painoon.Muttei mihinkään muuhun esim.omaan kehonkuvaan,ajatuksiin.toimintamalleihin.Uskotaan vaan ,että normaalipainon saavutettua olet terve.Samoin kuin psykiatrinen hoito:lääkkeitä ja aikaa sekö auttaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkohoitoon voidaan määrätä myös aikuisena, kriteerit ovat vain tiukemmat kuin alaikäisellä. Nykyään tähdätään kai siihen, että hengenvaara hoidetaan ohi osastolla ja myöhemmin voidaan terapiassa käsitellä kaikki oleellinen.

      Poista