2010/08/30

Don't Leave Home

Mitenmitenmiten annoin tässä taas käydä näin? Vihdoin sain painoni alle 40 kilon ja mua ollaan laittamassa osastolle. Miksen osaa sanoa EI? Päässäni huudan niin kovaa kun jaksan "ei kiitos, en tule, en vielä, en ikinä!" mutta kun avaan suuni, kuuluu hiljainen ääni joka myöntyy mihin tahansa.


Nyt on siis pari päivää aikaa pakata, viimeiset päivät vapautta käytettävänä. Mitäkö aion tehdä? Olla kotona, nauttia vielä yhden päivän yksinäisyydestäni, aion työntää ahdistuksen pois, sillä sen sietämään opettelua on tulevaisuudessa runsaasti tulossa. Ruokaa viisi kertaa päivässä, oikeita aterioita, päivärytmi jonka joku muu sanelee. Pelkällä kurkulla ei elä.


Pitää saada pää mukaan, nyt nopeasti minun on koottava itseni ja löydettävä se kadonnut motivaatio. Haluan lähteä osastolle parantumaan, jättää tämän sairauden luoman paskan taakseni. Haluan olla terve, mutten tehdä asian eteen mitään. Pelkkää ristiriitaa pää täynnä, argh!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti