2010/08/18

High School Never Ends

Koulu ei ole mun juttu, ainakaan tällä hetkellä. Kaksi päivää takana ja olen jo ihan uupunut. Osa aineista aloitettu mukavasti poissaoloilla, tosin siitä syystä, että olen taideterapiassa, psykiatrian polilla ja punnituksissa kipitellyt. Tänäänkin kävin pikaisesti kesken koulupäivän syömishäiriöpoliklinikalla, enkä enää sen jälkeen saanut itseäni raahattua kouluun. Motivaatio loppui, kun matikantunnilla tajusin etten muista toissavuodelta edes miten yksinkertainen funktio ratkaistaan. Ei matemaattista pähkäilyä mulle tulevaisuudessakaan, kiitos.

Tänään tuli myös tuolla polilla esille, että mun paino laskee vähän turhan nopeasti. Reilu kilo viikossa on lähtenyt sinä aikana kun olen ollut osastojakson jälkeen kotona. Eipä mikään ihmekään, nimittäin jos saan jotain syötyä, tulee se myös samaa kautta ulos. Oksentaminen sujuu ihan liian helposti tätä nykyä, vaikka en kyllä valitakaan... Hoitaja huolestu tästä painonlaskusta sen verran, että varas mulle heti huomiselle ajan lääkärille ja ens viikoksi sisätautilääkärille. Ehkä huolehtimisen syynä oli  myös viillot ranteissa ja lääkkeilen unohtelu, hih. Ilmotin, etten osastolle kuitenkaan halua, että haluan yrittää vielä koulussa.

Illalla tuli kuitenkin semmoinen olo, että vitut lukiosta, tää on nähty ennenkin. Muutama viikko vielä ja ne saa mut suostuteltua hoitoon, jolloin kaikki kurssit jää kesken. Useampaan otteeseen on näin jo käynyt. Juttelin sitten äidin kanssa (oon niiiin aikuinen) ja päätin, että jatkan vaan terveystietoa ja biologiaa, ne saan helposti suoritettua itsenäisesti loppuun jos eteen sattuisi esim päiväosastolle joutuminen. Mun petfektionistin päähän ei kuitenkaan mahdu, että luen vaan kahta ainetta. Koulu on opiskelemista varten, enkä mä kirjota tällä vauhdilla ikinä ylioppilaaks. En viihdy lukiossa, en jaksa ylläpitää mun sosiaalisia taitoja millään tavalla, mutta koulut on käytävä, vaikka kuinka ahdistaa. Miksei musta ole siihen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti