2010/08/27

Peeling Apples

Tekosyitä tekosyiden perään ja ehkä niissä piilee totuuden poikanenkin. Miksi siis istun yksin kotona kun voisin olla viettämässä taiteidenyötä tai juhlimassa ystävän 18-vuotissynttäreitä? "Pakko olla koiravahtina, en jaksa, on paha olo ja heikottaa." Oikeasti en vain uskalla jättää turvallista kotia, poistua ylhäisestä yksinäisyydestäni. Kävin jo tänään koulussa ja kaupassa, näin muita ihmisiä, puhuin valheita kavereiden korviin ja kiitin kassatätiä saadessani vaihtorahat. Minulla on oikeus olla yksin loppupäivä, tai loppuilta mikä ikinä nyt onkaan.


Syön turvallista ruokaa, kurkkua dipattuna yrttisuolaan. Olen kasannut jääkaapin perälle useampia suomalaisia kurkkuja itseäni varten, sieltä muu perhe ei niitä ehkä löydä. En jaksaisi kuunnella siskoilta tai vanhemmilta mitä pitäisi syödä, sitä varten on ravitsemusterapeutin tapaamiset. Enää ei liikuta siis lähelläkään normaalia aterioiden suhteen, tämänhetkisestä puuttuisi enää kasvisliemi niin eläisin samoilla sapuskoilla kuin viimekesänä. Normiruoka on totaalisesti kiellettyä, paitsi silloin tällöin annan itselleni luvan herkutella lounaaksi mitä jääkaapista löytyy. Ja senkin jälkeen tehdään pöntön kanssa parempaa tuttavuutta.


Leikkasin päivällä vahingossa leipäveitsellä sormeeni kun paloittelin porkkanoita. Vasemmassa etusormessa on nyt syvä viilto, jota peittää punainen lasten laastari. Kipua ei tunnu, on niin turta olo. Tarkemmin ajatellen, olo on ollut tälläinen jo useamman päivän. Viikon, enemmän? Välillä kupla puhkeaa ja ahdistus valtaa koko mielen. Se iskee piikillään ja pakottaa juoksemaan, itkemään, lähtemään pakoon. Tänään se käski ottaa terän, ja viilsin ennen kuin muistin hoitajan ohjeet tällaisten tilanteiden varalle. Heikko minä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti