2010/10/03

This Is My Head Exploding

Päätettiin viikolla, että aloitan päiväosastolla seuraavan viikon maanantaina. Huomenna siis kuolen. Pitäisi olla tosi motivoitunut, jotta painoa saisi nostettua puoli kiloa viikossa, työtä pitäisi tehdä myös iltaisin. Mutta kun en mä osaa syödä kotona! Tai no osaan, mutta kaikki mitä saan syötyä tulee myös oksennettua, oli se sitten omena tai pari karjalanpiirakkaa. Huomisesta eteenpäin puhutaan kokonaisista aterioista leipineen, eieiei en pysty edes ajattelemaan sitä.


Musta on ok, että joudun syömään osastolla ne ruoat mitkä pitää. Oon ajatellut tilannetta siellä pöydän ääressä ja on tullut semmonen olo, että siellä on lupa syödä. Lupa syödä, muttei lihoa. Kotona ei tarvitse syödä, koska päivällä tulee kuitenkin liikaa ruokaa. Viikonloppuna ehtii laihduttaa, jos viikon aikana tulee lisää painoa. Tosi motivoitunutta?

Entä jos mä en menekään sinne? En halua, että paino nousee yli neljänkymmenen. En halua ahdistusta syömisestä. En halua täyttä vatsaa. En halua syödä. En halua istua siellä sisällä toimettomana. En halua tutustua uusiin ihmisiin. En halua herätä aikaisin joka aamu. En halua kaloreita, jotka päivän aikana joudun naamaani tunkemaan. En halua ajatella liikunnan määrää, jolla polttaisin edes murto-osan siitä kaikesta.

Pelottaapelottaapelottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti