2010/10/30

Useless

Kiloja tulee kuin rankkasateella vettä. Hukun itseeni, näihin rasvakerroksiin, jotka piilottaa mun oikean vartalon. En ole ikinä ollut normaalipainoinen, kohta olen, ja se tuntuu pahalta. Hoitajat sanovat, että vasta silloin voi iloita elämästä, olla oma onnellinen itsensä ja kaiken maailman paskanjauhantaa, joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Taas eilen lupasin antaa itselleni mahdollisuuden parantua, mutta tein lupauksen muille, en itselleni.

Lupasin tänään myös äidille hänen käydessään vierailulla, etten enää oksenna. Meni alle tunti ja löysin itseni oksentamasta välipalaksi tarjottua kakunpalaa kertakäyttömukiin, jonka piilotin kaappiini. Vessat ovat lukossa, joten sinne en voinut oksentaa, tyhjennän mukin pönttöön heti kun ovet aukaistaan. Oli vain pakko saada se saastainen rasvainen kaloripommi pois vatsastani. Vaikka kaikki ei tietenkään tule takaisin ylös, olen edelleen likainen, osa kakusta on sisälläni.

Aion kertoa hoitajalle, haluan olla rehellinen. Muuten en saa hoidolta tarpeeksi, sillä tavoitteenanihan on terve elämä? Onko, en tiedä. Peikon ääni päässäni huutaa ja käskee pakkaamaan tavarat, käskee lähtemään kotiin ja olemaan syömättä koko lyhyen loppuelämäni. Äh, nyt menee yli. Pakko päästä purkamaan tätä jollekin elävälle olennolle.

ps. seurustelun kanssa kävi just niinku pelkäsinkin. että tää maailma on paska.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti