2010/11/29

Hey Hey Hey

Aamulla väsyttää aivan törkeästi, mutta on pakko raahata itsensä ylös. On aika molemmille poliklinikoille ja tapaamisiinhan on mentävä. Ulkona on jäätävän kylmä ja viettäisin mieluummin koko päivän sisällä.

Juttelen ensin puoli tuntia sairaanhoitajan kanssa ahdistuksesta. Lupaan tehdä itselleni listan, jossa on ahdistusta lievittäviä asioita. Sitä pitäisi noudattaa jokaisen ruokailun jälkeen. Hymyillen myös kerron, että kotona sujuu hyvin. En mainitse sanallakaan, että en osaa enää syödä, että alle viikossa olen unohtanut tarvitsevani ruokaa.

Vietän tunnin kirjastossa odotellessani kellon tikittävän lähemmäs kahtatoista, että pääsen seuraavaan tapaamiseeni. Selailen lehtiä, joita luin pienenpänä: Hevoshullua, Aku Ankkaa ja Suosikkia. Unohdun lukemaan Demiä ja meinaan nukahtaa pehmustetulle tuolille. Kun katson seuraavan kerran kelloa se on jo hieman yli puolenpäivän. Juoksen psykiatriakeskukseen, koska olen myöhässä.

Toinen tapaaminen on yhtä tyhjän kanssa. Riisuudun punnittavaksi ja katson numerot jotka vaaka silmiini sylkee. Olen lihava. Hoitaja kysyy, mitä mieltä olen. Valehtelen ja kerron etten halua enää laihtua, että haluan voida hyvin ja lähteä perheen kanssa Egyptiin hiihtolomalla. Hoitaja on varmaan tyytyväinen sepityksiini, sillä emme puhu enempää. Huomiselle kuitenkin varataan aika lääkärille. Sekin vain hoitosuunnitelman tekoa varten. Katsotaan, että lääkkeet ovat kohdillaan ja että selviän kotona.

1 kommentti:

  1. sh oireet on inhottavia.. Ja kiitos. meidän suhde on itselleni yksi positiivisimmista asioista :)

    VastaaPoista