2010/11/28

I Believe I Can Fly

Tää tyttö on vapaana jälleen. Läskinä ja vapaana. Painan about 45kg, eli ainakin kymmenen kiloa liikaa. En kestä katsoa peiliin, oma keho ällöttää ja etoo ja ahdistaa. Näytän about normaalipainoselta, mutta se ei sovi mulle. Läskiä on liikaa joka paikassa. Pitäisi laihduttaa, mutta pitäisikö kuitenkaan? Olisi kiva päästä perheen kanssa Egyptiin hiihtolomalla, mutta sinne ei kuulemma huonokuntoisena ole lähtemistä. Mutta en vain voi sietää itseäni tällaisena!

Miten taas tyrin, mikä esti hoidon jatkumisen? Idioottina naarmutin taas rannettani, tai tällä kertaa oikeasti viilsin. Tein vain yhden siistin viillon, joka on jo rupeutumassa. En ota vastuuta kokonaan itselleni (vaikka ehkä pitäisi, mutta... olen lapsellinen), sillä mulle suorastaan annettiin välineet viiltelyyn. Osastolla hajosi lamppu, se särkyi pieniksi lasinsiruiksi lattialle. Ennen kun kukaan huomas ja ehti siivota sotkua, kipaisin hakemassa pari sirpaletta. Ja sitten kävi kuin kävi, koska oli helvetin paha olo. Ajattelin, että hoitajat ei ehkä huomais, eikä ne sinä iltana mitään huomannutkaan, mutta aamulla kävi huono tuuri. Keskustelin lääkärin kanssa ja ne lähetti mut pois.

Jatkohoitona olis taas tarkotus jatkaa oman terveyskeskuksen psykiatrian poliklinikalla ja syömishäiriöpolilla. Huomenna sitten, mutta en aio kertoa kuinka huonosti kotielämä on lähtenyt käyntiin.

Sen jälkeen kun pääsin sairaalasta pois, on tullut vain ryypättyä. Turhia kaloreita, jotta saa pään sekaisin. Humalatilassa unohtuu kuinka tää elämä ei oo mistään kotosin. Kavereiden kanssa jaksaa olla reippaana ja on hauskaa. Ei juominen ratkaise mitään, enkä ajatellutkaan tänä vuonna enää juoda lasillistakaan alkoholia. Se päätös tosin tuli anoreksian puolelta, en kestä sitä sokeri ja kalorimäärää mitä pitäisi kurkusta alas tunkea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti