2010/11/02

Miss Murder

Onko mitään pahempaa kuin syöttää lakto-ovovegetaristille kanaa? Miksi pitää olla yleinen sääntö, että ei saa olla kasvissyöjä? Onko pakko tehä olo täällä osastolla sietämättömäksi, halutaanko mut ulos? Alkaa tuntua siltä. Eilen päivälliseksi oli broilerkeittoa, tänään lounaaksi valkoista riisiä ja kanakastiketta. Itkin, olin lukossa ja lopuksi vain ihan turta. Oksensin ja hakkasin päätä seinään, olin vihainen itselleni. Mutta paljonko se auttaa? Yhtälailla se kana oli kuollut lautasellani ja vessanpöntössä. Hukkaanheitetty elämä, tapettu koska tarvitsen mukamas proteiinia. Saan sitä muualtakin.

Haarukkani lävistää lihanpalan lautasellani. Nostan haarukan ja katson sen lastia. Hitaasti vien sen suuhuni. En uskalla pureskella, mutta kana ei sula suuhuni. Puraisen ja tunnen lihansäikeet hampaissani ja kielelläni. Kyynelet kohoavat silmiin, puistattaa ja oksettaa. Syön lihaa, tämä on ollut elävä olento. Seuraava haarukallinen, kolmas ja neljäs. Tuntuu ettei ruoka ikinä lopu. Paitsi että tämä ei ole ruokaa, tämä on kana. Silvottuna lautasellani ja pian vatsassani.

Miten saatoin syödä eläimen? Sisällä kalvaa syyllisyys ja paha olo. Miksi ansaitsisin elää, miksi olisin tärkeämpi kuin toinen elävä olento? Olen vapaaehtoisessa hoidossa, joten tämä kaikki on vapaaehtoista. Voin valita: joko syön kanaa tai lähden ovista ulos. Valitsen syömisen. Hoitajat yrittävät auttaa ja ottaa vastuun itselleen "Ajattele, että se on meidän vika. Et sinä sitä kanaa tappanut." Mutta se tapettiin minua varten! Olen murhaaja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti