2010/11/10

Somebody Kill Me

MULLA OIKEESTI HAJOO PÄÄ, voi v***u, kuolen tänne paskaan sairaalaaaaan!!

Antakaa mulle teräase, jolla saan viiltää läskit ranteeni auki ja valuttaa kaiken veren ja muun turhan paskan mun sisältä pois. Voisin repii vatsan auki ja ottaa sieltä päivälliseks olleen ruokakermassa lilluneen laatikon pois. Mut ei, mä kestän tän kaiken yksin. Hoitajia ei vois vähempää kiinnostaa, ne istuu kansliassaan facebookissa tai kattoo uutisia. Vaikka istun vieressä itkemässä en saa sanallakaan huomioo. V***u pitääkö täällä alkaa anelee ja nuoleskelee toisten jalkoja, että saa pari minuuttia puheaikaa. TAI EI, saatana, ei kiinnosta. Vedän hysteerisen kohtauksen yksin huoneessani ja hakkaan päätä seinään kunnes melkeen pyörryn. Eikä kukaan taaskaan huomaa kuinka paska ilta mulla on. Papereissa varmaan lukee, että hienosti sujuuu!

AAAAaaaaaaaaaaaaa!!!!!!

Anteeks, nyt tuli täysin turha avautuminen täynnä typoja, koska en näe kyyneleiltäni mitään.

1 kommentti:

  1. sama sama, tosin jos viillän niin joudun syvemmälle tänne. jos en syö, joudun olemaan letku nenässä. tai no en syö, kun en pysty eli letku here i come! plus jos itken täälä hoitsujen nähden ne raahaa mut heti erilleen rauhottumaan. yleensä kyllä väännän itkua huoneessani joku opiskelija vierelläni.
    koita jaksaa muru, arvatenkin ne hoitsut on sellasia hieman pulleita keski-ikäisiä joista juuri kirjoitin omaan blogiini?
    yritä jaksaa, noi sanat on sulle kyllä varmaa tyhjää täynnä, mutta yritä silti <3

    VastaaPoista