2010/12/30

My Own Prison

Yksi kiertää leipää, toinen pyyhkii margariinit leivän päältä sormiinsa. Minä syön järjestelmällisesti ensin kaikki porkkanat keitosta ja murustan sen jälkeen leivästä mahdollisimman paljon lautaselle. Osastolla on yli kymmenen syömishäiriöistä, elämä täällä on pelkkää sairautta. Hetkiä, jolloin vain odotetaan seuraavaa kirottua ruokailua ja sen tuomia pelkoja.

Itkin taas eilen ahdistustani, enkä saanut muuta kuin vähän lääkettä.

Istun kaiken ajan yksin huoneessani. Olen epäsosiaalinen p*ska, sillä en halua puhua muiden kanssa. En halua paljastaa itsestäni mitään. Hoitajillekaan ei voi kertoa miltä sisällä tuntuu, tai ehkä voisikin, mutta sanat eivät tule ulos. Olen niin yksin, eikä kukaan voi auttaa minua ulos vankilastani. Paras kaverini täällä on miniläppärini (ehkä pitäisi jopa antaa sille nimi), onneksi oman koneen sai ottaa mukaan. Olen penkonut kaikki tämän vuoden kuvatiedostot läpi, katsonut viikossa Heroesin kolmannen tuotantokauden ja lukenut netistä miljoonat sanat tekstiä.

Lasken vain päiviä, että pääsen pois. Olen päättänyt, että menen takaisin kouluun kun joululoma loppuu. Tämän osastopätkän piti alunperin olla vain muutaman viikon mittainen, joten sellaisena se saa luvan pysyä! Minua ei huijata tänne lihomaan. Aion päästä kotiin ja kavattaa enkelin siivet selkääni. Päästä tästä etovasta rasvasta eroon. Päiviä vapauteen on jäljellä 12.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti