2010/12/09

Pins And Needles

Lähdin aamulla normaalisti kouluun, iloisena ja innostuneena biologian tunnille. Jos nyt on normaalia lähteä kouluun hyvillä mielin? Olen valinnut tähän jaksoon kaksi biologian kurssia, joka päivälle on yksi tunti paitsi perjantaille kaksi. Ei liian rankkaa, ja polikäynnit saa ujutettua löyhään päiväohjelmaan helposti.

Aamulla oli jo hieman huono olo, mutta ajattelin heikotuksen johtuvan siitä, että en ehtinyt syödä aamupalaa. Vedin vain lääkkeet naamaan vesilasillisen avulla. Koulussa viittasin ja oli tuli hyvä olo, koska tuntui kerrankin siltä, että osaan jotain. Ainokaisen tuntini jälkeen lähdin kotiin päin ja päätin käydä kaupan kautta, koska mieli teki glögiä. Meidän Alepassa ei kuitenkaan myydä ligh-versiota, jossa on 12kcal/100ml, pettymys. Kahlasin ulkona lumessa ja silmissä sumeni aina välillä. Kun pääsin kauppaan asti jalat pettivät alta.

Istuin polvillani kaupan likaisella lattialla ja yritin jaloilleni, mutta silmissä musteni heti kun pääsin ylös. Jalat vain tärisivät ja tuntui, että oksentaisin. Myyjä tuli ja tarttui selkääni, syvä miesääni pyysi minua vihaisesti poistumaan kaupasta koska olin selvästi liian humalassa tai mömmöissä. Sopersin, että en pysty, että pyörryn tähän paikkaan ja vakuutin, että en ole vetänyt mitään aineita. Paikalle tuli naismyyjä, joka huolehti minulle tuolin ja varmistettuaan, että minulla on rahaa myös yhden pillimehun.

Istuttuani reilun vartin ja ryystettyäni ahdistavat 90 kaloriani, lupasin lähteä vielä takaisin kouluun tapaamaan terveydenhoitajaa. Hyvä kun pääsin perille asti, meinasi sama toistua uudestaan. Jalkojen tärinä alkoi onneksi vasta koulussa, joten sain raahattuani itseni hissin pohjalla istuen kolmanteen kerrokseen. Terkkarilla pääsin makaamaan ja taisi siinä muutama kyynelkin tulla, kun kerroin miten olin itseni tähän kuntoon saanut. En saanut armoa, koska jonkun aikaa lepäiltyäni terkkari pakotti minut kanssaan syömään. Enkä ole syönyt kouluruokalassa piiiitkään aikaan. Sain hieman keittoa alas, mikä onneksi riitti.

En uskaltanut lähteä kotiin, koska pelkäsin etten selviä sinne asti. Juttelimme terveydenhoitajan kanssa yhteensä yli kaksi tuntia ja mittailimme verenpainetta, joka ei kuitenkaan antanut hälyttäviä lukuja. Kotona kaivoin esille vielä kuumemittarin, vaikkei kuumeinen olo ollutkaan. Ja oho, se antoi lukemaksi 39'C. Huomisesta taitaa tulla kotipäivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti