2010/12/17

Till Death Do Us Part

Mua houkuteltiin osastolle, vaikka viimeksi sain itse pyytää, että pääsen sinne. Niin, kai mun somaattinen kunto on sitten jotenkin kehnonlainen. Kieltäydyin kuitenkin, ei tällainen sika ole minnekään menossa lihotettavaksi. Olen nyt jo liian iso, osastolla parin viikon päästä en edes tunnistaisi itseäni ja saisin taas itkeä peilin edessä. Vaikka sitä teen jo nytkin. Tuntuu, että kaikki on mua vastaan ja haluaa juonia mun selän takana jotain kurjaa mun päänmenoksi (lue: lihottaa).

Kävin eilen tavallisella psykiatrian poliklinikalla, siellä jossa mua ei punnita eikä arvostella syömishäiriön perusteella, käsitellään vaan ahdistusta ja masennusta. Sekin hoitaja kuitenkin vihjaisi jotain tähän suuntaan "kuolleena et saa olla aattoa kotona", kun kerroin että haluan olla joulun kotona. En mä ole viikon sisällä kuolemassa, enkä enää jaksa sitä, että kaikki olettaa mun voivan huonosti ja pitää mua jotenkin heikkona. Jaksan hyvin ulkoiluttaa koiraa, käydä koulussa ja vaikka juhliakin. Jaksan mitä tahansa haluan. Tahdonvoimasta se on  kiinni.

Kerron kaikille kuinka hyvin mulla sujuu, että haluan tosissani yrittää syömishäiriöstä eroon. Täytän läheisteni korvat valheilla, joihin vanhemmat eivät kylläkään enää usko. He näkevät liikaa: jokapäiväisen syömättömyyteni, oksentamiseni. He ovat kyllästyneet pelleilyyni, olen ajanut heidät nurkkaan, he eivät voi tehdä muuta kun seurata sivusta kuinka hitaasti kuihdutan itseni pois. Ja se satuttaa minua, toisten huoli. Enkä voi mitenkään auttaa heitä, koska en osaa korjata omia ongelmiani, ongelmia, joita en edes halua korjata. Eihän edes ole mitään ongelmaa?

BMI on kuulemma 15,5. "Voi kuinka vähän" kaikki idiootit ympärilläni huudahtelevat. Mutta kun se on NIIN paljon, itkettää suorastaan ajatella numeroa viisitoista. Eilisessä Dieetit vaihtoon -ohjelmassakin toisen painoindeksi oli päälle neljätoista, eikä sillä naisella tainnut edes olla syömishäiriötä. On siis ihan normaalia painaa näin paljon vähän. Voi kumpa vaan muutkin tajuais sen.

Joulukalenterista aukesi pieni pala suklaata. Nam :)

3 kommenttia:

  1. valheet on ihania.. niillä on hyvä täyttää muiden korvat. varsinkin uusien hoitsujen, jotka eivät minua tunne. valheet uppoavat heihin helposti. kunnes saavat kuulla muilta hoitsuilta totuuden. helvetti.

    VastaaPoista
  2. Et kyllä kovin vahvimmillaskaa oo :( Eikä kyl ollu mikään paras idea. Mun kuntoa verrattiin 70 vuotiaan tasoseks, voi kiva kiitos. :D

    VastaaPoista
  3. http://pakkoantaaanteeksi.blogspot.com/

    VastaaPoista