2011/01/19

Invisible Girl

Päivät kuluvat ja haluaisin vain unohtaa koko maailman. Mikään ei tunnu antavan tyydytystä, ei nälkä tai syöminen. Mitään muuta elämääni ei enää kuulukaan, elävän vain ateriasta toiseen. Koulu sujuu siinä sivussa, menen sovittuihin tapaamisiin, mutten ole läsnä. Kaverit ovat kadonneet, heitä jaksan tavata vasta viikonloppuna.

Jäisillä kaduilla on petollista kävellä. Liukastelen joka toisella askeleella tai meinaan astua vesilätäköihin. Autot suihkuttavat kuraa päälle autotieltä, jos ei osaa olla varovainen. Sain melkein jääkimpaleen päähäni katolta, se olisi ollut nopea loppu.

Ei huvittaisi kävellä, mutta pitää liikkua jos aikoo jotain suuhunsa pistää. Rintaa painaa rasitus, vaikka pidän vauhtini hiljaisena. Kun vedän syvään henkeä, sattuu vielä enemmän. En ole silti huolissani, kyllä sydän on ennenkin kestänyt. Kun joku kysyy, ei ole mitään tuntemuksia.

Ystäväni kertoi, ettei hän halua ikinä lapsia, ne vain parkuvat ja sotkevat. Sitten hän tajusi kenelle puhui ja muisti, että anorektikot voivat menettää hedelmällisyytensä. Piloillaan hän nauroi, että ehkä hänenkin pitäisi lopettaa syöminen, jottei olisi raskaaksi tulemisen vaaraa. Tyydyin olemaan hiljaa, mutta sisällä vihlaisi. Itse en tiedä haluanko joskus lapsen, se ei ole ajankohtaista vielä.

Tunnen olevani näkymätön kaikille. Haluan pois tästä maailmasta, sen säännöistä ja ahdistuksesta.

Aurinko paistaa,
mut se paistaa läpi vartalosta,
minusta ei jää varjoa.
Elämä kulkee,
mut se kulkee liian nopeasti,
minusta ei jää jälkiä
.
Happoradio - Ahmat tulevat

1 kommentti:

  1. En mä vaan pysty menee sinne.
    Kolmestakympistä tuli jo yliannostukset sillon, eikä kukaan siitäkään mitään parantunu oo. Nyt oon vielä toivottomammassa kunnossakin kun sillon..
    Illat ja viikonloput tulis olemaan niin kituuttamista ettei mitään rajaa.
    Taistella nyt vastaan hoitoa mistä joutuu ite maksamaanki.

    Miä oon kuolematon silti.

    VastaaPoista