2011/01/23

Lords Of The Boards

Tänään olin pitkästä aikaa minä. Ei syömishäiriö, vaan minä. En edes muista milloin olisin viimeksi viettänyt viikonloppua jotenkin muuten kuin tylsästi kotona nyhjäämällä. Milloin viimeksi olisimme tehneet perheen kanssa jotain yhteistä, jotain mitä me aina ennen teimme? Mihin ovat kadonneet lapsuuteni viikonloput, onko anoreksia todella ajanut niiden päälle?

Olin siis siskon kanssa lumilautailemassa ensimmäistä kertaa elämässäni. Saimme kyydin vanhemmilta, jotka mäkeä laskiessamme olivat koiran kanssa kävelyllä.
Hetken aikaa minulla oli hauskaa ja olin vapaa kaikista syömiseen liittyvistä ajatuksista. Oli vain hupaisaa tuntea itsensä avuttomaksi, kun ei pysynyt edes kunnolla pystyssä. Osaan laskea suksilla, joten ajattelin, ettei lautailu voi niin vaikeaa olla. Osaahan pikkusiskonikin laskea laudalla jotenkuten sujuvasti. Erehdyin pahasti, ja alku oli sitä, kun pyllähtelin ja kaaduin polvilleni jokaisessa käännöksessä. Nyt ainakin jalkani ovat kiitettävästi mustelmilla, mutta en voi kuin hymyillä asialle.

Vanhemmat tietysti vastustelivat ensin koko lasketteluajatusta vaikka kuinka: "murrat luusi, ei osteoporoosi ole minnekään kadonnut, sinulla on liikuntakielto" ja plaplapla. Puhuin heidät kuitenkin ympäri ja on ihme, että onnistuin sillä en ole kovin hyvä kyseisessä tehtävässä. Asiaa tietysti auttoi siskon mankuminen, kiitos kerrankin! Yleensä pikkusiskoista ei ole kuin harmia.

Tämän päivän syömiset ovat jääneet turhan vähälle, koska olen ollut koko ajan menossa. Täytyy myöntää, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Ihanaa vain olla vapaa nälästä ja ruokailuista.

3 kommenttia:

  1. mä kävin mun isosiskon kanssa täs yks viikko PULKKAMÄESSÄ! ja se oli ihan mielettömän mahtavaa! ja kaikki tää lähti, kun uutenavuotena kavuttiin kyseiselle mäelle kattoon ihmisiä ja raketteja ja ottamaan uusi vuosi vastaan. siellä kun oli tyyli vapaa päästä mäki alas. jokku lasketteli portaissa, joku laski pitkin tota missä pidetään kättä kun kapuaa portaita. joku laski kunnon peppumäen ala. mä käytin muovipussia. ja pitihän se pariin kertaan päästä uudelleen. mut oli ihana vapauttava tunnelma ku kaikki olo tollasii, et mitä välii -olosia. (just ihmiset parhaimmillaan! <3) päätettiin sit siskon kans, että tullaan joku päivä laskeen pulkalla ja jätesäkillä niitä mäkiä siellä. ja se oli ihan mielettömän kivaa! suosittelen menee rohkeesti peppumäkeen. jos sellanen on lähellä ja jos se vaan ei riko sun luita. (joka tietty on pääasia) mut se oli kivaa. ja mitä välii vaikka oltiinkin vanhemmat siellä (no olo jotain isejä lastensa kans) mut kyl sinne sit tuli vanhempaa vähee jotain opiskelijoita ku me oltiin lähössä. mut se oli niiiiiiiiiiin mahtavaa, et pitäs kyl viel tänä keväänä päästä :D

    VastaaPoista
  2. aww mua ihan todella rupesi hymyilyttämään kun luin tän postauksen ! eikö olekkin ihanaa olla sinä? yritä pitää tosta fiiliksestä kiinni jooko? elämä on niin paljon parempaa. voimia muru ! <3

    t. the tattoo artist :--------)

    ps. miten tatska voi??

    VastaaPoista
  3. Anonyymi, tunnistin sut jo ekasta lauseesta.
    Tatuointi voi loistavasti. En oo jaksanu enää sitä rasvailla ja ohjelappunen on hukkunu, mutta eipä sitä kai enää tarvinnu noudattaakaan :'----D

    VastaaPoista