2011/01/28

Only Happy When It Rains

Miten iltapäivään asti olikaan niin hyvä olo? Sisältäni suorastaan tihkui onnea jostain tuntemattomasta syystä, kun olin lenkillä koiran kanssa. Hyräilin ja hyppelehdin lumisella polulla kun koira käveli edelläni. Aurinko paistoi ja ulkona tarkeni jopa olla! Minulla oli kevyt olo, vaikka olin pitkästä aikaan uskaltautunut syömään jopa lounasta. Tai ehkä olo oli juuri lounaan ansiota, en osaa sanoa.

Iltaa kohti ajatukset ovat kuitenkin synkistyneet. En osaa pukea niitä sanoiksi, ahdistus vain velloo sisälläni, enkä saa siitä kiinni. Olen syönyt ja oksentanut, juossut olohuonetta ympäri kun sisko oli suihkussa. Tekisi mieli ottaa terä ja kirjoittaa iholle miltä tuntuu. Mutta yritän käyttäytyä kuin aikuinen, minä olen lopettanut teinipelleilyviiltelyn.

Onko ahdistuksen aiheuttaja alkava viikonloppu? Mieli tekisi vetää pää täyteen lääkkeitä ja antaa kaiken olla. Tuudittautua valheelliseen rauhalliseen oloon ja antaa ajan kulua.

Aion kaikesta huolimatta viettää normaalin viikonlopun. Hyvä tästä tulee. Tai sitten vain vedän iloisen naamion kasvoilleni ja uskottelen, että kaikki on loistavasti.

"Jättänyt oot jälkesi,
koskemattomaan hankeeni.
Piirtänyt oot uusisiksi ne,
huterat ääriviivani.
Ääriviivat rantahiekassa.

Anna anteeksi nuo,
heikkouteni ja
aamujesi paino,
päiväsi mustimmat.
Anna anteeksi nuo,
heikkouteni ja
iltojesi raivo,
pelkosi raskaimmat.

Ikkunasta katselet
niinkuin oottaisit hetkeä.
Kyyneleitäs estelet,
siis minun on aika lähteä.
Lähteä kuin järven päältä jää.

Anna anteeksi nuo,
heikkouteni ja
aamujesi paino,
päiväsi mustimmat.
Anna anteeksi nuo,
heikkouteni ja
iltojesi raivo,
pelkosi raskaimmat.
"

2 kommenttia:

  1. hei, törmäsin lauseeseen joka laittoi minut miettimään tilannettani. Se lause meni jotenkin näin: jos olen valmis syömään terveellisesti tämän vauvan takia niin miksen myös itseni? Itse olisin valmis syömään terveellisesti jos olisin raskaana, taistelisin syömishäiriötä vastaan. Eli jos olisit raskaana tilanteesta huolimatta, olisitko valmis syömään terveellisesti sen vauvan vuoksi? Sillä jos olisit, niin mikset olisi valmis syömään terveellisesti itsesi vuoksi, oman kehosi vuoksi joka yrittää pitää sinut hengissä hinnalla millä hyvällä?!

    VastaaPoista
  2. Tietysti sitä olisi valmis pitämään kenet tahansa muun hengissä, etenkin oman lapsen. Jos joku perheenjäseneni alkaisi kopioimaan minua täysin aterioiden kanssa, olisi varmaan pakko syödä, koska ei tästä häiriöilystä saa olla kenellekään muulle haittaa. Nuo henkiset haitat ovat sitten asia erikseen, jotain johon en pysty vaikuttamaan vaikka kuinka haluaisin.

    Olen myös miettinyt kysymystä, miksi olen niin ankara itselleni. Tämän olen kuullut useamman ihmisen suusta ja olen yrittänytkin työstää sitä paranemisprosessin myötä. Antaa itselleni vähän enemmän tilaa.

    VastaaPoista