2011/01/13

Paper Thin

Sain tänään postissa lääkärin kirjoittaman loppulausunnon osastolta. Piilotin sen lukemisen jälkeen huoneeseeni, sillä en halunnut näyttää paperia vanhemmilleni. Minua hävettää teksti, jota minusta on kirjoitettu. Hävettää koko syömishäiriö.

Gea kommentoi pari postausta sitten: "Mikä on pohja? Olen itsekin joskus sinne halunnut...Sitä ei voi mielestäni mitata kiloilla tai painoindeksillä. Pohja on se, että syömishäiriö hallitsee koko elämää. Itseäni häiritsi joskus, että "enhän ole edes koskaan joutunut letkuihin", mutta nyt osaan olla siitä onnellinen. Todellinen pohja on kuolema ja sieltä ei enää ponnisteta."

Nämä sanat saivat minut miettimään. Tiedän, ettei syömishäiriöpeikolle riitä mikään. Olen itse ollut letkuissa, kädessä on mennyt tippa ja ruokaa on laitettu vatsaani nenämahaletkulla. Sydänkäyrässäni on vaarallisia muutoksia: johtumishäiriö, rytmihäiriöitä, hidas lyöntitiheys. Siltikään en koe sen riittävän, en ole ollut tarpeeksi huonossa kunnossa. Tarpeeksi huonossa kunnossa ollakseni hyvä anorektikko.

Kilomäärälläkään syömishäiriötä ei voi mitata. Kun pääsee tavoitepainoonsa, on aina kuitenkin vielä korjattavaa. Rasvaa löytyy vatsasta, reidistä, käsistä ja muualta. Kaikkialla on rasvaa, joka pitää saada pois. Halusin joskus painaa 40kg, nyt nauran tuolle summalle, sehän on paljon! Seuraava tavoitepainoni on 35 kiloa, mutta riittääkö sekään kun siihen päästään (jos päästään kuolematta ensin)?  Tuskin. Oikeasti anorektikon tavoitepaino on tasan nolla kiloa, eli ei mitään. Mikään ei riitä, sitä itseensä tyytyväisyyttä ei ikinä tule. Onnellisuus tuskin kuitenkaan löytyy kun on kuihduttanut itsensä kokonaan pois tästä maailmasta.

1 kommentti:

  1. toi vika kappale on jtn niin totta. anoreksian tavoite on 0 kilo.

    VastaaPoista