2011/02/02

Waiting For The End

Pyörtyilen kotona kun en jaksa nousta maltillisen hitaasti ylös, vaan riuhtaisen itseni seisaalleen. Äiti ei kauhean hyvällä katso, vaan yrittää tarjota minulle edes hedelmiä syötäväksi. En minä niitä tarvitse, en väärinä ajankohtina! Mulla on nykyään tiukat säännöt monelta saan mitäkin syödä. Jos rikon ruoka-aikoja, pelkään sortuvani ahmimaan, nyt kontrolli on ainakin minulla.

Tänään ruoka ällöttää, en ole pystynyt syömään seitsemään mennessä mitään. Pakko saada alas ainakin iltapala, tai tästä ei tule mitään, ettei anoreksia vie minua kokonaan. Sairaus pitää ajaa alas johtajan paikalta, elämänhalu täytyy löytää piilostaan.

Taistelisin jos olisi voimia. Jos jos jos...
Mitä minä oikein odotan?


6 kommenttia:

  1. Missään ei ole valmista taistelua. Se taistelu täytyy käydä, eikö se olisi helpompaa nyt kun ehkä on siihen vielä voimia? Taistelun aloittaminen on hankalaa mutta joskus sekin on pakko aloittaa.

    VastaaPoista
  2. Only For One Girl, kiitos :>
    Anonyymi, mulla on semmonen olo, että tarviin taistelun alottamiseen apua. Oisko osastojakson paikka? Ehkä. Ennen kuin kukaan sitä ehdottaa, ehdin yrittää itsekseni: fail, fail, fail.

    VastaaPoista
  3. En mä keskusteluavusta oo koskaan hyötyny, ni ei siihen voi turvautua. :( Koitan vaan sulkea koko päiviksen mielestä, nii ei tartte ahdistua koko ajan. Jos se paikka tulee, ni voi sen ehkä käydä tsekkaa, en tiiä! Voihan sen jättää kesken vaik heti ekana päivänä.

    VastaaPoista
  4. ootko pystynyt nyt syömään? toinen päivä et pystynyt.
    koita nousta maltillisesti, ettet pyörtyile. :)
    mutta sä SAAT syödä sen hedelmän, vaikka olisikin sulle väärä aika! sä tarviit sen jokaisen kalorin. tai pitäisikö sanoa energian, jottet pyörtyisi. energia on ehkä vähän turvallisempi sana kuin kaloria. varsinkin jos tuntuu, että kalorit lihottaa, mutta energia antaa sulle energiaa pystyä normaaliin elämään.
    mene vaan osastolle. se voisi tehdä sulle hyvää! etkä enään pyörtyilisi.

    VastaaPoista
  5. Edes päiväosasto? Tule sinne. Tai en mä vielä siellä ole muta jonossa ollaan.... Hirvittää ja pelottaa mutta kun se syöminen on ainoa lääke parantumiseen.

    VastaaPoista