2011/02/01

You Are Nothin'

Vielä ei saa syödä. Vasta kun kello tikittää seuraavan tasatunnin kohdalle, saan avata jääkaapin ja katsoa mitä suuhuni voin laittaa. Tai ehkä voisin odottaa puoli tuntia lisää, sillä vatsassani leijuu tyhjyyden tunne, jota en halua vielä rikkoa. Uunissa valmistuisi parhaillaan punajuuri-tofu-laatikko, mutta tänään se ei ole minua varten. Ehkä huomenna uskaltaudun syömään yhdessä perheen kanssa ja maistamaan. Tänään tarvitsen jotain turvallista, eikö puuro tai mysli riitä hyvin ateriaksi? (Ja mysliä siis reilusti enemmän kuin ateriasuunnitelman ihmeellinen neljä ruokalusikallista.)

Olen tänään käynyt sh-polilla juttelemassa, nukkunut ja istunut biologian tunnilla. Ulkoillut koiran kanssa ja ilman koiraa.

Polilla ei edelleenkään mainittu sanallakaan osastoa tai päiväosastoa, tuntuu todella siltä ettei kukaan minua sinne haluakaan. Vaikka ei sen väliä, kun en itse hoitoon tällä hetkellä pysty sitoutumaankaan. Joululomasta on vielä niin vähän aikaa ja ruoan lappaminen viisi kertaa päivässä ahdistuksineen on tuoreessa muistissa.

Ainoa asia, joka pisti vähän eloa aivokuolleeseen päähäni oli hoitajan vastaus, kun kerroin jättäneeni kaikki kurssivalinnat pois seuraavasta jaksosta. Oletin, että hoitaja olisi ollut ilman muuta samaa mieltä kanssani etten ehkä ole juuri tällä hetkellä koulunkäyntikunnossa, mutta tuo tokaisi vain, että minun pitäisi syödä pähkinöitä. "Kun aivot tarvitsee rasvaa, niin pähkinät tai siemenet voisi olla helpoin muoto." Rasvaahan mä juuri mielelläni syönkin, jebou. Turha luulo, en mä ainakaan vaikeimmasta tätä syömistä saa aloitettua.

Ja mähän en sinne kouluun ens jaksossa mene, mut otettais taas kesken kaiken sieltä pois ja kaikki jäis taas kesken. Lisäks mulle on kirjotettu sairaslomaa kesäkuulle asti. On tällä hetkellä aika luovuttaja-fiilis kun en viitsi edes yrittää. Kiitos hoitajani, että aiheutit tällaisen mitään aikaansaamattoman paskiaisen tunteen, tätä mä tänään tarvitsinkin!

1 kommentti:

  1. voi ei :(

    outoa ettei sinulle osastosta mainittu. taisin nähdä sinut tänään polilla ja kyllä jo vilkaisunkin perusteella tarvitsisit apua. tietty jos ne tietää ettet pysty sitoutumaan niin eivät ehdotakaan... mutta se on mun mielestä väärin. kyllä hoitotahon tehtävänä on yrittää kaikkensa hengenvaarassa olevan ihmisen hyväksi.

    mietin että mitä odotat? milloin olet valmis osastolle? ei tule olemaan tilannetta jolloin olet "tarpeeksi sairas". muista että sitä ei määrää kilot tai painoindeksit. ja joskus saattaa olla liian myöhäistä. on olemassa kaksi vaihtoehtoa: joko jäädä pohjalle tai nousta ylös. jos haluaa elää ylös on noustava. eikö kannattaisi aloitta se nouseminen pian ennen kuin vahingoittaa kehoa?

    voimia!

    VastaaPoista