2011/08/31

Okay, I Feel Better Now

Perjantaina. Ylihuomenna. Se ois taas osaston aika. Kotona oon ollu nyt kolmisen kuukautta, pärjänny avohoidolla. Tai pärjänny ja pärjänny kun tässä jamassa ollaan. Paino oli taas laskenut viikossa melkein kilon.

Oon tässä selannut vanhoja osastoilla otettuja kännykkäkuvia. Ajattelin tähänkin laittaa muutaman.

Ensin muutama nuorisopuolelta otettu. On noista suljetun osaston ajoilta menty huimasti eteenpäin. Silloin en voinut kuvitellakaan meneväni hoitoon vapaaehtoisesti. Kammosin lihomista niin, että joka ruokailulla piilotin leivät ja kasvispihvit hihaan tai rintsikoihin jos joku ei vahtinut silmä kovana. Samoin joka ruokailun jälkeen rynnättiin vessaan oksentamaan ja huoneessa oli koko ajan jumppa käynnissä.

osasto b1
juuri hakaneulalla laitettu uusi huulikoru

i must be eemou

itse kynityt hiukset
Sitten aikuispuolelta otettuja kuvia. Ulkonäöltä en kyllä ole juurikaan muuttunut. Näytän edelleen 15-vuotiaalta, itku. Ei siitäkään ole kauan kun k-15 elokuvissa pyydettiin papereita, vaikka olen jo 19...

vielä punaset hiukset

pesukarhuraita :)

söps

vessapeilikuvaa

Nyt olen motivoitunut, paranemismyönteinen ja päättäväinen. Minä menen parantumaan. Jätän tämän pskan taakseni ja opettelen vihdoin elämään!

2011/08/28

Waiting For Daylight

Liian tuttu näky. Huoneen lattia veressä, roskis täynnä verisiä papereita. Ranteet vuotaa ja tahrii valkoiset lakanat. En itke, mieli on turta. Käärin siteen käteni ympärille ja yritän saada unta.

Oon tullut tulokseen, että ei tää voi jatkua enää näin. Ei mulla oo elämää, ei koulusta tule mitään. Pyydän ensi polikäynnillä, että mut otetaan osastolle. Mä en vaan jaksa taistella yksin, ei mulla ole voimia tähän kamppailuun. Vaikka enhän mä yksin ole, kyllä mua tuetaan, mutta tarviin nyt jotain muutakin apua. Haluan viiltely- ja oksennuskierteen katki. Haluan oppia taas syömään normaalisti, häpeän itseäni.

Sanoin jo uskonnon opettajalle, että jatkan kurssin loppuun itsenäisesti.

Oltiin rakkaan kanssa katsomassa Happoradiota Vantaalla. Seikkailtiin bussilla sinne ja takaisin. Oli hyvähyvä keikka. Ja hyvähyvä ilta yö ja aamu. Toisissamme kiinni, turvassa pahalta maailmalta. Saisinko kotiinkin tuollaisen pelastavan enkelin? Täällä kun iskee taas ahdistus, ahdistus kaikkea kohtaan ja pian huomaan istuvani huoneeni lattialla terä kädessä.

2011/08/24

Because I Want You

Värjäilin hiuksia. Nyt on otsatukassa pinkkiä.

Oltiin rakkaan Ankun kanssa eilen keskustassa. Ja mä varastin, taas. Pitäis lopettaa toi ennen kun jää kiinni, mutta kun siitä tulee niin kivat sävärit kun kävelee turvaporttien läpi ja odottaa että ne alkaisivat soida. Adrenaliinipiikki. Ostin hiuksiin myös pinkkimustan pesukarhuraidan.

Lääkäri. Se sanoi, että mun hoito syömishäiriöpolilla on vaan näennäistä, että käyn siellä vaan juttelemassa ja nyökkäilen ja myönnyn, mutten silti mitään tee. Mun hoito junnaa paikoillaan, paino ei liiku mihinkään. Painoindeksi oli tänään 14,1 alaspäin oltiin menty viikossa vaan 100 grammaa. Pohdittiin, että kannattaako tuolla jatkaa, kun en ole valmis mihinkään (=osastohoitoon tai kotiruokailuihin). Onhan mulla vielä tavallinen psykiatrian poliklinikka, joka vois tarjota ryhmiä ja muuta. Ymmärsin asian siis näin: joko osastolle tai kokonaan ulos. Ehkä mä sinne osastollekin voisin mennä, mutta kun mulla on koulu kesken!



Koulusta en saa mitään irti. Istun tunnilla, kuuntelen, kirjoitan, mutten ole paikalla ollenkaan. Kun yritän pinnistellä ja saada opettajan sanat menemään aivoihin, en kuitenkaan saa puheesta mitään selvää. Läksyjä lukiessakin sanat soljuvat silmieni läpi, mutta vaikka lukisin saman lauseen kymmenen kertaa, en tajua siitä mitään.

Ja mä haluan ton naisen. Parasta mitä mulle on vähään aikaan sattunut. Tuntuu, että maailma menee vaan alaspäin ja jään jumiin jonnekin pimeään. Sinä olet tullut mun elämään kiskomaan mut pois sieltä hämärästä ei-mistään. Et kuulemma mene pois. Ja mä haluan uskaltaa luottaa suhun.

Käteen sattuu. Kannattaa viillellä melkein joka ilta. Ehkä sinä saat sen loppumaan.

2011/08/21

Flea Market Montgomery

Perjantai meni kivasti puistoillessa. Alkoholia pitkästä aikaan! Kun tuli kylmä, lähdettiin Mamaan, josta me kyl ehdittiin poistua jo ennen kun loput pääs paikalle. Yöks päädyin Ankun luokse, vaikka piti mennä himaan. Viimeisellä bussilla ajelua, rakkaan vieressä nukkumista ja aamulla söpöjä rottapoikia ja Voicea.

Tänään käytiin rakkaan vaimoni (voisin oikeesti ottaa ton naisen vaimokseni!) kanssa kirpparilla. Mulla tarttu mukaan seuraavan laisia vaatteita ja alle kympillä vielä kaikki!


siniliila ruutupaita


valkoinen kasettihuppari

pinkki mekko, jossa leopardikuviota

lasten haalari, mutta kun meni päälle niin olihan sekin pakko ostaa :')
Nyt illalla alko taas ahdistaa, en yhtään tiedä mikä, mutta ahdistaa kuitenkin. En saa edes kiinni tästä tunteesta, on vaikeaa kun joku pyytää kuvailemaan. Rintaa puristaa, joka paikka turtuu, istun jännyttyneenä eikä mieleen mahdu mitään muuta kuin ahdistus. Kävin ulkona polttamassa tupakan, ei auttanut. En tiedä mistä ajatus tuli päähäni, en mä ees polta nykyään edes kännissä. Ehkä viiltely auttaisi, mutta kun en halua enempää jälkiä. Pää sekoaa. Huomenna saan polilla toivottavasti avattua tätä sekasotkua.

2011/08/16

Blood, Tears & Gold

Teitä lukijoita on jo tasan 100, kiitos kaikille :)

Kouluahdistusta. Eilisilta oli melko paha. Viiltelin ja melkein itkin, ainoa vain ettei kyyneleitä tullut. Tuntui, että maailma kaatuu päälle. Kun ajattelin koulua, tuntui että en ikinä selviä siitä. Täysistä luokista, yrittämässä olla normaali nuori muiden keskellä ja opiskella. En ole viiltänyt koko kesänä, mutta nyt on ranteessa taas muutama ruma verinen jälki. Napsin illalla temestani loppuun, eikä uutta reseptiä ole, ei minun pitäisi enää edes kyseistä lääkettä syödä.

Koulussa istuin, esitin osaavani. Ahdisti ja teki mieli vain rynnätä luokasta ulos. Mietin mitä muut ajattelisivat jos vain poistuisin tavaroineni. Mitä sanoisin opettajalle? "Anteeksi, mutta mä nyt vaan olen tämmöinen vammainen ihminen, joka ei kestä tätä tilannetta."

Tänään kanavoin ahdistustani shoppailuun ja varasteluun. Koulusta siis kipitin suoraan kaupungille. H&M:ltä tarttui mukaan farkkulegginsit, jotka ovat vain vähän löysät! Carlingsilta löysin täydelliset farkut kokoa xs, mutta en viitsinyt niitä ostaa kun kohta kuitenkin lihon niistä ulos. Tajusin vaatteita sovitellessani, että mitkä tahansa vaatteet menevät päälle ja olin hetken onnellinen. Ostin myös mustan mekon, vaikken sellaista olisi tarvinnutkaan :') Ranteen haavat aukesivat kaupungilla kun onnistuin sotkemaan muovipussieni kanssa ja oli pakko palata kotiin.

Huomenna vihdoin katsomaan Harry Potterin viimeistä osaa. Sitä ennen pitäisi käydä lääkärintapaamisessa, joka ei yhtään innostaisi. Katsella kun vaaka näyttää, että olen lihonut ja esittää olevansa tyytyväinen itseensä.

2011/08/15

Put On Your Sunday Clothes

Ensimmäinen koulupäivä takana. Jos sitä edes koulupäiväksi voi kutsua lyhyytensä takia. Vartti juhlasalissa ja vähän aikaa ryhmänohjaajan tapaamisessa, jossa meitä oli peräti kolme paikalla. Huomenna alkaa "oikea" opiskelu ja minulla onkin heti biologiaa ja matematiikkaa.

Kävin tänään opon juttusilla, joka suositteli, että ottaisin vain yhden kurssin. Vanhemmatkin ovat sitä mieltä, että mieluummin ei koulua ollenkaan. Kokeilen nyt kuitenkin miten jaksan ja jos joku aineista käy ylivoimaisen raskaaksi, jätän sen pois. (Tai jos teen viime vuotiset ja pelästyn matikan vaativuutta enkä mene kuin yhdelle tunnille.)

Siskot stressasivat kauheasti eilen illalla mitä laittavat päälle, minäpä vedin vain eiliset vaatteet ylle.

Tuntuu, että käyn tänäkin vuonna vain koulussa kääntymässä ja suorittamassa kurssit. Ei siellä kavereita ole, tulee yksinäinen vuosi.

2011/08/12

Start Of Something New

Mikä päivä, huhuh, en jaksa enää tämmösii. Jääkaapin tyhjennystä vatsan kautta vessanpönttöön. Oksennan keuhkoni pihalle, tuntuu kuin olisin uinut kilometrikaupalla posliinijumalan reunalla kyykkien. Ja vielä useampaan kertaan. En kestä enää näitä päiviä. Onneksi (vaikka samalla pelottaakin) koulu alkaa ja tulee jotain muutakin sisältöä päiviin kuin syöminen ja oksuilu. Koska sitä mun loma on, ei mitään muuta.

Paino nousee hitaasti, nyt se on tullut viikossa jo melkein puoli kiloa ylöspäin. Vaikken yhtään haluisi. Sais saatana vaan laskea. Kun koulu alkaa, en syö enää mitään. Tai syön, mutta vaan sen verran, etten liho tästä enää yhtään.

Tänään uskaltauduin ulos neljän seinän sisältä. Kävely oli pitkästä aikaa vapauttavaa. Ei pakkoa, mitä se nykyään aina on. Kaikki liikunta on pakkoa. Pakko kuluttaa, laihduttaa. Askel, toinen ja päässä soivat tyhmät lorut, jos iPod unohtuu korvilta soittamasta musiikkia. "Yksi, kaksi, olen läski."

Koulu. Ei mulla ole siellä enää kavereita. Kaikki kirjotti ylioppilaaksi kesän alussa. Opiskelua surkastuneilla aivoilla. En odota, että olisin hyvä missään. Valitsin toissapäivänä Wilman kautta itselleni kolme kurssia ekaan jaksoon: uskontoa, matematiikkaa ja biologiaa. Nyt harmittaa, etten ilmoittautunut myös terveystiedon kurssille, mutta porskutetaan eteenpäin noilla kolmella. Kouluun palaaminen suorastaan pelottaa, tuntuu, että oon ihan ulkopuolinen. Lisäksi mietityttää, että miten jaksan opiskella. Onneksi kouluun on vain muutaman minuutin matka kävellen, ei tule liian suurta houkutusta jättää menemättä aamuisin.

2011/08/09

Beautiful Thieves

Miksen saa aikaiseksi tehdä yhtään mitään? Viimeinen kesälomaviikko ja homehdun vain kotona. Tänään en voinut aamulla edes viedä koiraa ulos, koska joku oli varastanut avaimeni, enkä olisi päässyt enää takaisin kotiin ilman niitä.

Viikonloppuna sentään olin baarissa. Nähtiin ehkä parhaan ystäväni kanssa pitkästä aikaa, käytiin kaupungilla ensin shoppailemassa ja sitten illalla lähdettiin Tavastian lauantaidiscoon juhlimaan. Meidän kesäloman ohjelmat on mennyt ristiin melkein koko kesän, tuo on mökkeillyt ja ollut reilaamassa juuri silloin kun olen ollut kaupungissa ja päinvastoin.

Varastin ensimmäistä kertaa elämässäni. En mitään suurta, mutta silti.

Huomenna on Kivelän poli, mutta siellä ei onneksi punnita. Jutellaan vaan. Pitäisi puhua kaikesta muusta kun syömishäiriöstä, mutta se on niin suuri osa mun elämää, että pakko sitäkin on välillä sivuuttaa. Sanon, etten tiedä paljonko painan, vaikka ramppaan vaa'alla useamman kerran päivässä. Ujostuttaa taas mennä tuonne, siitä tuntuu olevan puoli vuotta kun viimeksi kävin. Pelkään, etten keksin mitään puhuttavaa, mitä jos istunkin siellä täysin tuppisuuna?

Stressaan myös koulun alkua. Näin untakin, missä istuin ruotsin tunnilla, enkä osannut yhtään mitään. Apuaaa....

2011/08/04

This Picture



Jäätiin siskon kanssa kahdestaan kaupunkiin. Vanhemmat ja nuorempi sisko lähtivät vielä pariksi päiväksi purjehtimaan ja jättivät koiran meidän hoidettavaksi. En ole suunnitellut päiviksi mitään, tulee siis olemaan rentoa kotona oloilua. Ei pakkoliikuntaa, ulkoilua vain koiran kanssa.

Leikkasin hiuksia vähän lyhyemmiksi. Harmittaa kun ne ovat vain tuollainen ohut rätti päässä, mutta hiusten oheneminen oireena on kai vain kestettävä. Vähän nuo ovat myös edelleen keltaiset, mutta blondausoperaatio jatkuu vasta myöhemmin.

Paino tippunut taas alle neljänkympin, mutta ehkä mä saan sen taas ongittua sieltä.

2011/08/02

U.G.L.Y.

Syömiset menevät päin p*rsettä, mutta en jaksa välittää. Ahdistaa kun en laihdu, mutta ei se toisaalta ihmetytäkään. Oksennan niin pahasti, että koko elimistö on varmaankin sekaisin. Napsin kalium-tabletteja, jottei labra-arvot romahtaisi.

Seuraava poliaika on vasta ensi viikolla, vai parin viikon päästä? En edes tiedä, koska ei kiinnosta. Kyllä sen kännykästä näkisi, joten ei se ainakaan kokonaan unohdu. Aika on joka tapauksessa lääkärille, jolle en uskalla samalla tavalla purkaa asioita kuin hoitajalleni. Hoitajani on lomalla, joten seuraavaa keskustelukertaa saa odottaa. Sain myös poliajan Kivelään, jossa en ole käynyt kevään osastolle joutumisen jälkeen.

Sain vihdoin blondattua hiukset uusiksi, pitää ottaa kuvaa joku päivä. Jos vain jaksaisin meikata joskus. En halua poistua kotoa, koska uskon olevani niin ruma. En kehtaa mennä ihmisten ilmoille. Tänäänkin kävin ulkona vain äidin kanssa sen verran, että käytiin ostamasta torilta herneitä ja kaupasta aineet ruokaan. Ei minusta ole tähän elämään, enkä kestä ihmisten tsemppausta. En minä kuitenkaan saa järjestystä elämääni ja tuotan vain kaikille pettymyksen.