Not Afraid

Olen nyt ollut kuntoutusosastolla reilun kuukauden ja olisi tarkoitus tulla kirjoittelemaan kuulumisia kuten lupasin. Tuntuu vain, ettei ole mitään mistä kirjoittaa, mitä haluaa / saa jakaa julkisesti.

Olo on vaihdellut normaalista melkein psykoottiseen masennukseen. Oon nukkunut joinain öinä vaan alle kaksi tuntia ja käynyt seuraavana päivänä ylikierroksilla. Eli olot on vaihdellu laidasta laitaan.

Mulla oli tiistaina ylimääräinen hoitokokous. Lääkkeiden määrää lisättiin kolminkertaiseksi, on ollu sen verran mustelmia, oksentelua ja hoipertelua ja mitä millonkin ahdistuksenhallintaan. Luustontiheysmittauksessakin kävin, josta kuulen tuloksia ensi viikolla.

Painoa on tullut kiitettävästi lisää, mutta ahdistuksen seasta on vain muistettava että näin sen pitää mennäkin. Jatketaan siis Perusruokavaliolla ja keskitytään syömiseen. Oon tän viikonlopun melkeenpä kokonaan ossalla, koska olin viikolla jo muutaman yön kotona.

Ateria kerrallaan, päivä kerrallaan. Nyt päivälliselle.

"Yksi askel taakse, kaksi eteenpäin. Kyl tää tästä vielä muuttuu oikeinpäin!"