Simerock 2018

Yhden yön reissu Rovaniemelle heitetty ja perjantai juhlittu Simerockissa! Oon vähän pettynyt, kun en nähnyt poroja, mutta turha kai valittaa kun en paljon keskustan ulkopuolelle liikkunut.

Lentoni lähti Helsinki-Vantaalta perjantaiaamuna klo 07.40, enkä edellisenä yönä saanut nukuttua paria tuntia enempää. En ollut ikinä käynyt Rovaniemellä ja lensin ensimmäistä kertaa yksin, joten stressasin aivoni pihalle osaanko toimia lentokentällä oikein ja ehdinkö ajoissa koneeseen. Kaikki meni kuitenkin hyvin, mutta perillä tuli ongelmaksi kentältä keskustaan pääseminen. En ollut tutkinut asiaa etukäteen, koska ajattelin julkisen liikenteen toimivan, mutta ei! En onneksi ollut ainoa ja lopulta noustiin lentokenttäbussiin parin muun tutunnäköisen tyypin kanssa.

Google mapsin avulla löysin Airbnb:lle ja yritin ottaa tunnin päikkärit. Kävin kaupassa ostamassa lounasta, eväitä festareille ja ilta- ja aamupalaa. Kävelin festarialueelle (liian pitkä matka, takaisin tulin festaribussilla) ja ehdin perille juuri kun portit aukesivat.

Päästiin eturiviin odottamaan Haloo Helsingin kahdeksan tunnin päästä alkavaa esitystä. Katsottiin Evelina ja Lauri Tähkä edestä, vaikken montaa biisiä tunnistanutkaan... Kaverit saivat viestiä festarin järjestäjältä, että olisi mahdollista tavata Haloita back stagella tuntia ennen keikkaa, joten lähdin mukaan. Kuunneltiin siis muita artisteja taaempaa ja yhdeltätoista käväistiin bäkkärillä antamassa bändille kuvakirja, johon äijät olivat keränneet kuvia ja tarinoita matkan varrelta.



Ei nähty Haloo Helsingin keikkaa eturivistä, mutta porukassa keskellä väenpaljoutta fiilis oli melkein yhtä hyvä ja ääni meni käheäksi. Äijät oli hankkineet puhallettavat H-kirjaimet ja valotikkuja, joiden teho loppui jo ennen sovittua biisiä. Hauskaa oli silti!



Vilma tuli "mun luo" yöksi. Itse painelin nukkumaan, vaikka toinen jäi valvomaan ja odottamaan aikaista junan lähtöä.

Aamulla heräsin tuntia ennen kämpän luovutusta, söin, pakkasin ja siivosin pikaisesti. Ehdin pelata Pokémonia hetken aikaa keskustassa, ennen kuin hyppäsin taksiin (en löytänyt lentokenttäbussin pysäkkiä).

Loppupäivä meni koomaillessa järkyttävän väsymyksen kera. Fiilis oli kuitenkin hyvä ja olen iloinen, että jaksoin lähteä reissuun, vaikka vielä torstaina kirosinkin itseäni, kun olin moisen matkan varannut. Oon tänä kesänä tutustunut moniin ihaniin tyyppeihin, kiitos kun olette ottaneet mut mukaan porukkaan!

Itken vaikka mus on voimaa ku pienes kyläs

Sieltähän se palasi: masennus.

Koko alkukesän oon touhunnut kuin mikäkin ikiliikkuja, valvonut öitä, nähnyt kavereita ja suunnitellut tulevaisuutta. Demin lopettamisen jälkeen itkin pari päivää, mutta mökille päästyäni sain samalla välimatkaa ikävääni ja kaikki oli taas hyvin. (tämän postauksen kuvat on mökkireissulta otettu). Juhlittiin Helsinki Prideja vanhojen ja uusien ystävien kanssa ja oli hauskaa.

Voisin sanoa, että mulla on ollut parempi olo kuin vuosikausiin, mutta hyvistä kausista saa ilmeisesti aina "maksaa" myöhemmin voimalla taas huonosti. Nyt masentaa mm. kaikki: rahat on menny ja jotenkin pitäisi selvitä ensi kuun vuokrasta, tajuntaan iski uudestaan lemmikin menetys ja kämppä on yks sotku likaisine astioineen, vaatteineen ja hamsterintavaroineen. Eikä mua kiinnosta tehdä asialle mitään, joten makaan vaan sohvalla itkemässä.

Kaiken lisäksi mulla meni välit parhaaseen kaveriin ja oon ihan orpona, kun ei oo ketään, kenen kanssa oikeesti avoimesti jutella. Samalla meni myös majoitus Kuopiorockiin, eikä näin kahden viikon varoitusajalla ole varaa hankkia uutta tai edes innostusta lähteä yksin festaroimaan vieraaseen kaupunkiin. Joten jos jollain on tarvetta kolmen päivän lipulle, niin mulla ois yksi ylimääränen myytävänä!




Olen menossa nyt viikonlopuksi vanhempien luokse vahtimaan Lunaa. Onneksi on vielä koira, muuten varmaan tappaisin itseni tavalla tai toisella. Nyt taas vaan päivä kerrallaan tätä tuttua paskaa ja toivotaan, että pikkuhiljaa helpottaa.

Ja anteeksi angsti-postaus, oli pakko päästä purkamaan osa ajatuksista kirjoittamalla.

Kuopijo

Vietin viime viikon Kuopiossa ystäväni luona. Bussi lähti tiistaiaamuna Kampista kello 08.30, joten olin perillä Kuopiossa jo kahden maissa. Oisin voinut istua bussissa vielä pari tuntia lisää, sillä kirja jäi niin jännittävään kohtaan. Muutenkin oli ihan mukava matkustaa melkein tyhjässä linja-autossa.



Käytiin heittämässä mun tavarat Oonan uudelle kämpälle ja lähdettiin kauppaan. Ruoaksi tehtiin feta-parsakaalipiirakkaa ja seuraavana päivänä hampurilaisia qvinoa-pihveillä. Onnistui hyvin ja olin iloinen kun kerrankin ei tarvinnut itse tiskata, heh.



Helsingissä satoi vettä, kun lähdin, joten ajattelin, että talvi-converset on ihan riittävät kengät. Kuopiossa kuitenkin satoi lunta ihan kunnolla, joten kaduin kenkävalintaani heti bussista ulos astuttuani. Varsinkin kun päätettiin yksi päivä oikaista lammen jään yli ulkoiluttamaan koiraa, niin pikkasen nauratti ja sukat olivat märkinä kun lunta riitti polveen asti.





Käytiin siis joka päivä Niiralassa ulkoiluttamassa Kaapo Oonan äidin luona. Kaapo on alle vuoden ikäinen labbis-poika, joten sillä riitti energiaa hyppiä lumivalleihin ja leikkiä vetoleikkiä umpihangessa.





Ei tehty mitään kovin erikoista. Juteltiin kaikki mielen päällä olevat asiat läpi, käytiin pelaamassa Pokémonia ja lainaamassa Oonalle virkkauskirjoja kirjastosta. Katottiin Youtubesta vanhoja Salkkarit-pätkiä ja naurettiin Iidan anoreksia -jaksoille. Muistan kun joskus triggeröidyin niistä, mutta nyt vain lähinnä nauratti. Joku on ladannut tubeen kaikki Eliasta koskevat klipit ja niitä saatiin katsottua useampi kymmen.

uusi venytyskoru

Keskiviikkona käytiin baarissa pelaamassa Huojuvaa tornia ja Yatzya ja myöhemmin lähdettiin vielä laulamaan karaokea.



Torstaina nukuttiin pitkään, tai mä nukuin, ja heti aamupalan jälkeen lähdettiin taas viemään koiraa.





Tultiin takaisin hakemaan uikkarit ja syömään välipalaa ja sitten lähdettiin Rauhalahteen uimaan. Kylpylässä oli vain muutama muu meidän lisäksi, joten saatiin lillua rauhassa lämpöaltaassa ja laskea mäkeä. Mun lemppari oli kuitenkin ulkoallas, oli outoa uida lämpimässä vedessä kun ympärillä oli lunta ja pakkasta.

Uinnin jälkeen käytiin ulkona syömässä ja olin koko loppuillan aivan ähkyssä.





Mulla ois ollut aika kampaajalle, mutta sairastapauksen takia se peruuntui ja päädyin itse leikkelemään otsatukkani lyhyemmäksi. Nyt kotona meinasin myös blondata tyven ja katsoa sen jälkeen mitä suoraväriä tai sävytettä tällä kertaa laittaisi.

Perjantaina lähti bussi takaisin kohti Helsinkiä. Sain luettua kirjani melkein loppuun, vaikka loppumatkasta joku älykääpiö kuuntelikin musiikkia ilman kuulokkeita ja keskittyminen oli sen takia vähän vaikeaa.

Oli mukava reissu, mutta nyt pysyttelen jonkin aikaa ihan vain kotosalla.

Friends and dogs

Istuttiin eilen iltaa tyttöjen kesken Kalliossa. Oli hauskaa, onneksi uskalsin jättää kodin turvalliset seinät ja lähteä. Tosin Fannyn kanssa laulamisen seurauksena ääni lähti, mutta eipä sitä tarvitsekaan näin yksin kotona sairastaessa. Tulin siis kipeäksi pitkästä aikaa.













Ei mulla muuta, haluan vain muistuttaa että tähän sairastamisen oheen mahtuu silloin tällöin myös kavereita ja hauskoja hetkiä. Ja näiden hetkien takia täällä kannattaa elää.

The girl on the bridge

Oona on ollut nyt viikon ajan Helsingissä vierailulla, ja vaikka tällainen epäsosiaalinen tapaus olenkin, on ollut kivaa kun on seuraa. Eilen käytiin kiertämässä Töölönlahtea ja Linnunlaulun sillalla, josta tämänkin postauksen kuvat on otettu.

Oon viime aikoina ollut aika väsynyt ja halunnu olla lähinnä omissa oloissani. Viime viikon olisin voinut vain maata sängyssä ja missasinkin yhden lääkärintapaamisen ja toisesta myöhästyin. Lasku tulee perässä... Hoitokokouksessa sovittiin, että jätän Vamoksen toistaiseksi tauolle ja keskityn ensisijaisesti huolehtimaan itsestäni. Tällä viikolla onkin heti ollut paljon rennompi fiilis. Päivätoimintana voin kuitenkin käydä oman jaksamisen mukaan kulttuuripajalla ja Syli:n ryhmissä, ja ensi viikollahan olen menossa taas jo päivikselle.

Lauantaina Oona tuli mun luokse yöksi ja olisi halunnut dtm:n avajaisiin, mutta jätettiin yökerhoilut sikseen ja käytiin vain Kalliossa yksillä. Vietettiin siis iltaa mun luona, kuunneltiin musiikkia, katsottiin Marley & Me (itkettiin lopussa), ja puhuttiin asiat mielen päältä.

Sunnuntaina käytiin joulukadun avajaisissa ja Senaatintorilta ostettiin glögit ja piparit. Meinasin jäätyä pystyyn, joten lähdettiin joulupukin saapumisen jälkeen kävelemään Aleksanterinkadun toiseen päähän ja pistäydyttiin Suomalaiseen etsimään lyijykynää. Siellä olikin vaikka mitä ja mäkin ehkä ostin uuden jäsenen mun pöllöarmeijaan...

Tänään olin vihdoin katsomassa Tuntemattoman sotilaan isovanhempien kanssa. Oltiin valittu näytös väliajalla ja pullakahveilla ja oli kiva saada pieni tauko istumiseen ja kuunnella mitä ajatuksia elokuva oli herättänyt. Katsottiin filmiä varmaan vähän eri vinkkelistä sukupolvieron takia.

Huomenna olisi tarkoitus mennä Syli:n kahvihetkeen yli puolen vuoden tauon jälkeen ja siitä jatkaa vanhempien luokse syömään. Lauantaina ois vielä Haloon keikka Hartwallilla, joten kaikkea kivaa on tiedossa.

Onko joku muukin ehkä tulossa kahvihetkeen tai Hartsulle?

Valot vilkkuu vasta perjantaina

Vietin viime viikonlopun Kuopiossa.

Bussi lähti perjantaiaamuna Kampista ja olin jo hyvissä ajoin liikkeellä, sillä heräsin jostain syystä jo kolmelta. Reilun viiden tunnin matkalla kuuntelin kännykästä radiosta YleX:n nenäpäivän maratonia, koska netti toimi suuren osan matkaa todella huonosti. Eväänä mulla oli pari leipää, jogurttia, persimon, kaakao ja keksejä.

Kuopiossa Oona tuli hakemaan mut linja-autoasemalta. Käytiin kaupassa ja kuunneltiin Haloo Boxin bonus-cd:tä kun ajettiin hotellille Vuorelaan. Laittauduttiin ja käytiin syömässä sienirisotot ravintolan puolella.

Haloo Helsinki! aloitti kahdeksalta Kuopio-hallilla, mutta oltiin paikalla jo vähän ennen ovien aukeamista ja päästiin tokaan riviin.

Ensiksi soitettiin muutamia vanhempia biisejä ekoilta levyiltä ja oli kiva kuulla niitäki pitkästä aikaa livenä. Tuntui, että jengi syttyi tosi hitaasti (tai sitten seistiin vaan väärässä paikassa), eikä sen takia itsekään viitsinyt kauheasti pomppia. Loppua kohden meininki kuitenkin parani.

Keikan jälkeen käytiin vielä Oonan luona moikkaamassa koiria ennen kuin lähdettiin takaisin hotellille. Käytiin lainaamassa vastaanotosta peli, jota ei kuitenkaan osattu pelata, joten höpöttelyn lisäksi katottiin Youtubesta vanhoja Salkkaripätkiä ja valvottiin liian myöhään.

Aamulla käytiin hotelliaamiaisella, jonka jälkeen paineltiin vielä pariksi tunniksi nukkumaan. Vähän pirteämpinä lähdettiin kylpylään, ja Oona tokas että "ihanaa ku et oo niin aikuismainen", kun kiipeiltiin lasten temppurataa ja heiteltiin palloa. Mä hukkasin toisesta korvasta venytyksen ja etittiin sitä vaikka kuinka, kunnes kehtasin lainata yhdeltä pikkupojalta uimalasit ja sain sukellettua korviksen ison altaan pohjasta.

Syötiin, ja neljältä mentiin pelaamaan sulkapalloa. Meillä oli koko sali käytössä, joten laitettiin omat musat soimaan ja palloteltiin parhaamme mukaan. Mulla oli alkuun vähän vaikeuksia osua palloon, koska oon pelannu mailapeleistä viimeksi tennistä ja siitäkin on jo monta vuotta.

Kahdeksaksi oltiin varattu pöytä King's Crownista. Oltiin kurkittu ruokalistaa etukäteen jo sen verran, ettei ravintolassa tulisi liian suurta valinnan vaikeutta. Itse tilasin seitanburgerin ja kuvittelin vaihtaneeni sämpylät salaattiin, mutta ilmeisesti salaatilla korvaantuivatkin ranskalaiset. Samapa tuo, hyvää oli!

Ruokailun jälkeen käytiin vielä Nooran ja Heidin kanssa lasillisella ennen kuin palattiin hotellille. Valvottiin taas lähemmäs kolmea ja sunnuntaiaamuna kyllä väsytti.

Aamupalan jälkeen ei ollut muuta pakollista kuin kaupassa käynti matkaeväiden ostoa varten. Käytiin nopeesti vielä Oonan luona koristelemassa mun mustat housut koirankarvoilla ja sain yhden takin mukaani.

Vaikka bussi oli täynnä, sain istua suurimman osan matkasta yksin. Yritin nukkua, mutta en onnistunut. Olin kuitenkin niin väsynyt, etten näin pari päivää myöhemmin edes muista miten sain ajan kulumaan.

Viime viikonloppu meni siis oikein hyvin ja tää viikko päiväosastolla on sujunut mielestäni myös paremmin. Tuun viikonloppuna kirjottelemaan kuulumisia tältä jaksolta, kunhan saan vielä huomisen päivän kunnialla läpi.

Hyvää torstai-iltaa kaikille!

Pidän aina lähellä, kuljen matkan vierellä

Kuluva viikonloppu on ollut ihanampi kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Alkujaan jo pelkkä ajatus Tampereelle lähdöstä ahdisti, eikä koko reissu olisi voinut vähempää kiinnostaa. Tällä viikolla on ollut todella masentunut ja voimaton olo ja hyvä kun olen saanut itseni ylös sängystä.

Onneksi perjantaina iltapäivästä kaverin saattamana jaksoin hypätä Onnibussiin ja matkustaa Tampereelle. Yövyin Ellan luona, joka on parhaita ystäviäni ala-asteajoilta lähtien ja joka on pysynyt rinnallani kaikkien sairastamieni vuosien läpi. Ei olla pitkään aikaan oltu kunnolla yhteyksissä, välillä vaihdettu muutama viesti whatsappissa. Mutta tosiystävän tunnistaa siitä, että juttu jatkuu siitä mihin joskus jäätiin. Ja että toisen kanssa pystyy puhumaan ihan mistä vaan.

Ella teki super hyvää avokadopastaa, käytiin lainakoiran kanssa kävelyllä, "katsottiin" Vain elämää, juotiin teetä ja syötiin suklaata ja keksejä, puhuttiin ratsastuksesta kun Ellan opiskelukaveri tuli hakemaan dogia. Söin paremmin kuin moneen kuukauteen, eikä se edes ahdistanut.

Eilen olin kummipoikani ristiäisissä. Mulla ei vielä ole kuvia tilaisuudesta, mutta jossain vaiheessa toivottavasti saan jonkun kuvan lisättäväksi Instagramiin. Joku teistä on ehkä joskus lukenut myös Jennan blogia, joten tässä lupaa kysymättä linkki hänen instaansa (sori rakas), jossa on kuvia pienestä.

Sain kunnian olla sylikummi. Poika nukkui lähes koko tilaisuuden ajan, välillä vähän vääntelehti ja häiritsi kun päätä valeltiin vedellä. Nolotti kun kädet alkoivat täristä minimiehen painosta jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Annoin lapsen välillä äidille ja sain pikkuisen taas takaisin käsivärsilleni kasteen, siunauksen ja kastekynttilän sytyttämisen ajaksi. Vanhemmat olivat valinneet ihanat virret ja ensimmäistä laulettaessa meinasi päästä ainakin kummilta itku kun omat lapsuusmuisot nousivat mieleen ja samalla katseli pientä sylissään: haivenia pään päällä, suljettujen silmien silmäripsiä ja pieniä uniliikkeisiä sormia.

Seurustelu tuntemattomien ihmisten (mm. lapsen isovanhempien) kanssa oli melko ahdistavaa, mutta onneksi olen saanut niin hyvän kasvatuksen ja kokemuksia sukulaisjuhlista, etten jäänyt  sanattomaksi vaan hymyilin ja juttelin niitä näitä ihan luontevasti. Siinä vaiheessa kun kysyttiin, että mites opiskelut tai työelämä Emmi onneksi pelasti tilanteen, eikä mun lopulta tarvinnut vastata kysymykseen ollenkaan.

Joonas tuli hakemaan mut juhlapaikalta ja kotimatkalla Helsinkiin näkymät olivat uskomattomat: syksyiset puut ja sateen jäljiltä höyryävät pellot. Välillä tiekin oli suimuinen. Yritin napsia kuvia auton ikkunasta ja sadasta otoksesta julkaisukelpoisia sain vain juuri tämän postauksen kuvitukseksi.

Huomenna päiväosastolle syömään, jännittää!

Tampere, tukka ja tukiasumista

En näköjään millään saa näitä postauksia ulos ajoissa, mutta kuvitellaan että Parempi myöhään kuin ei milloinkaan -sanonta pitää paikkansa.

Viikonloppu vierähti Tampereelle reissatessa. En ottanut kameraa mukaan, joten kuvasaldo on aikalailla nolla, pari snäppiä saatte kuvitukseksi. Tarkoitus oli vain oleilla Jennan kanssa ja käydä saunomassa parin juoman kera. Rauhallinen lauantai-ilta siis.

Sunnuntaina suuntasin puolen päivän aikaan myös pika-visiittaamaan Ellaa hänen uudelle asunnolleen. Juotiin kahvit ja syötiin suklaata juttelun lomassa. Olin koko päivän aivan tavattoman väsynyt ja nukuinkin melkein koko bussimatkan takaisin Helsinkiin; kätevää kun on tottunut nukkumaan sikiöasennossa, niin kaksi penkkiä on juuri sopiva tila päiväunille.

Mulla oli viime viikolla asumispalaveri, jossa päätettiin jatkaa maksusitoumusta nykyiseen asumisyksikköön ainakin vuoden loppuun asti. Palaverin jälkeen käytiin ohjaajan kanssa Hesessä syömässä ja tilasin kasvistortillan. Tuon jälkeen mulle on iskenyt joku ihmeen soijatikkuhimo ja oon jo useampana päivänä tehnyt itse uunissa tikkuja soijasuikaleista.

Värjäsin myös hiukseni violeteiksi loppu viikosta. Sekoitin yhteen jämät vanhoista Herman's Amazingin hiusväreistä ja sainkin mielestäni ihan kivan sävyn hiuksiin. Parin pesun jälkeen pinkki on kuitenkin kulunut jo lähes kokonaan pois ja nyt hiukset ovat lähes harmaat. Eivät nämäkään silti pahat ole, aika samanlaiset mitä mulla oli viime talvena.

It's all complicated

Koko viikon olen säntäillyt ympäriinsä, jotta ei ole tarvinnut pysähtyä tuntemaan ahdistusta liian suurena. Olen jahdannut Pokémoneja kilometritolkulla, käynyt katsomassa Youngheartedin ilmaiskeikkaa Café Caruselin terassilla ja leikkinyt Lunan kanssa vanhempieni luona. Olen syönyt sukujuhlissa kakkua ja kiertänyt Taiteiden yössä vailla päämäärää. Olen katsellut leffoja Netflixistä, sillä keskittyminen ei riitä lukemiseen juuri nyt

Mä en muista koska viimeksi olen istunut päivystyksessä viiltelyn takia. Siitä on varmaan lähemmäs kaksi vuotta ellei ylikin. Joka tapauksessa perjantaina nilkkaan ommeltiin kaksitoista tikkiä, joista kolme ilman puudutusta. Ja ahdistuksen lisäksi mua hävetti istua päivystyksessä ohjaajan kanssa ja sanoa vuoronumeron tullessa, että tulin itse tehtyjen haavojen takia. Enkä edes halunnut nähdä psykiatrista sairaanhoitajaa.

Lauantai sujui onneksi jo paljon paremmin. Mulla oli terapia aamupäivästä, minkä jälkeen ajelin huvikseni bussilla ihan uusia reittejä ja ihailin maisemia kuulokkeet korvilla. Kävin kotona vain kääntymässä lounaalla ja palasin sitten keskustaan, sillä oltiin sovittu Mervin ja Iinan kanssa, että nähdään pitkästä aikaa kolmisteen kun multa jäi tän vuoden Helsinki Pridetkin väliin. Istuskeltiin suurimmaksi osaksi puistossa juttelemassa, ja vaikka olo ei päivällä ollut ollut paras mahdollinen, mieliala kohosi hieman näiden ihanien tyttöjen ansiosta.

Viime yönä katsoin Särkänniemen delfiinien siirtoa Oikeutta eläimille -järjestön live-videoiden kautta. Olen tähän asti seurannut delfiinejä koskevia juttuja vain puolisilmällä. En ole ikinä käynyt Särkässä tai nähnyt noita eläimiä livenä. En tiedä kyseisestä lajista juuri mitään, mutta musta tuntuu että osa kohuamisesta napsahti nyt aktivistien nilkkaan, kun oli niin kiire saada delfiinit pois huvipuistosta parempiin oloihin. Kreikassa ei varmaankaan ole asiat juuri paremmin, joten paikasta toiseen liikuttelu on ihan turhaa stressiä eläinparoille. Tietysti Särkänniemi yksin teki päätöksen eläinten siirtämisestä toiseen "vankilaan". Silti olisi ehkä ollut parempi nostaa asia esiin vasta muutaman vuoden päästä, kun tulevasta Italian turvapaikasta olisi ollut enemmän tietoa. Tällä kertaa päädyttiin täysin väärään ratkaisuun, joten ei kai auta kuin toivoa (ja avustaa eläinjärjestöjä), että Särkänniemen delfiinit vielä lähitulevaisuudessa pääsisivät oloihin, jotka olisivat lähempänä luonnonmukaista.

Tänään olen käynyt vanhemmilla syömässä ja nähnyt pitkäaikaisinta ystävääni. Oli mukava päivä, ja toivon että saan pidettyä saman fiiliksen nyt uuden viikon alkaessakin. Ei tule olemaan helppoa, mutta yritän ottaa vähän rauhallisemmin ja kuunnella itseäni paremmin.

Provinssi 2016

Palasin eilen kotiin Seinäjoelta kolmen päivän juhlimisen jälkeen. Olin ensimmäistä kertaa Provinssissa ja reissu oli aikamoinen kokemus telttailuineen ja festarialueineen. Vesisateesta ja puhelimen akun huonosta kestosta huolimatta oli tosi kiva loppuviikko, ja syömisetkin sujuivat puolihuomaamatta kaiken muun hälinän ohessa. Joten turhaan stressasin sitäkin.

Lähdettiin Joonaksen kanssa jo keskiviikkona ajamaan autolla kohti Törnävänsaarta. Alkoi tosi lupaavasti, kun ei ensin meinattu löytää parkkipaikkaa ja sitten tajuttiin, että meidän parkkis aukeaa vasta ekana festaripäivänä. Lähempänä puoltayötä saatiin kuitenkin kamat raahattua ja teltta pystytettyä kavereiden viereen Camp Provinssiin.

kokonainen parsakaali on hyvä matkaeväs :'D

Sää oli tosiaan tosi vaihteleva ja mukaan varaamalleni kertakäyttösadetakille löytyi turhan paljon käyttöä. Meidän telttakin oli ties kuinka monta vuotta vanha, joten mun jesaripaikkailuista huolimatta vikana yönä tuntui kuin olisi nukkunut uima-altaassa.

Aivan leirintäalueen vieressä oli kauppa ja pizzeria, joten evääksi saatiin muutakin kuin ylihinnoiteltua festariruokaa. Yhdestäkin kojusta ostin tofu-wokkia ja puolet tofuista oli korvattu soijapaloilla.. Välimäen pasta oli kuitenkin kuulemma hyvää. Tän kesän karjalanpiirakkakiintiö tais tulla täyteen ja sipsejä oli kaupan käytävät niin täynnä (tai sen verran kuin olutlavoilta jäi tilaa), että pakkohan niitä oli ostaa useempaa makua!

Nightwish, Rammstein, Disco Ensemble, Pää kii, Mokoma, Sanni, Vesala, Antti Tuisku... Noin muutaman mainitakseni.

Täytyy myöntää, että kolmea päivää kauempaa ei olisi enää jaksanut. Kotimatkalla ei ollut kovin kehuttava olo. Pikkuisen olin kateellinen takapenkkiläisille, jotka vetelivät sikeitä, sillä itse en osaa liikkuvassa autossa nukkua. Pysähdyttiin Hesessä, jossa itse söin vain kinuskipehmiksen, sillä olin jo aiemmin matkalla syönyt mozzarellasalaattia ja yli jääneitä eväitä. Kotiin pääsin vasta lähempänä yhdeksää, eikä varmaan koskaan ole tuntunut niin hyvältä päästä suihkuun kaiken mudassa rämpimisen jälkeen!

Perus festarireissu siis! Kiitos kaikille, joiden kanssa törmäiltiin :)