2018/07/13

Itken vaikka mus on voimaa ku pienes kyläs

Sieltähän se palasi: masennus.

Koko alkukesän oon touhunnut kuin mikäkin ikiliikkuja, valvonut öitä, nähnyt kavereita ja suunnitellut tulevaisuutta. Demin lopettamisen jälkeen itkin pari päivää, mutta mökille päästyäni sain samalla välimatkaa ikävääni ja kaikki oli taas hyvin. (tämän postauksen kuvat on mökkireissulta otettu). Juhlittiin Helsinki Prideja vanhojen ja uusien ystävien kanssa ja oli hauskaa.



Voisin sanoa, että mulla on ollut parempi olo kuin vuosikausiin, mutta hyvistä kausista saa ilmeisesti aina "maksaa" myöhemmin voimalla taas huonosti. Nyt masentaa mm. kaikki: rahat on menny ja jotenkin pitäisi selvitä ensi kuun vuokrasta, tajuntaan iski uudestaan lemmikin menetys ja kämppä on yks sotku likaisine astioineen, vaatteineen ja hamsterintavaroineen. Eikä mua kiinnosta tehdä asialle mitään, joten makaan vaan sohvalla itkemässä.

Kaiken lisäksi mulla meni välit parhaaseen kaveriin ja oon ihan orpona, kun ei oo ketään, kenen kanssa oikeesti avoimesti jutella. Samalla meni myös majoitus Kuopiorockiin, eikä näin kahden viikon varoitusajalla ole varaa hankkia uutta tai edes innostusta lähteä yksin festaroimaan vieraaseen kaupunkiin. Joten jos jollain on tarvetta kolmen päivän lipulle, niin mulla ois yksi ylimääränen myytävänä!




Olen menossa nyt viikonlopuksi vanhempien luokse vahtimaan Lunaa. Onneksi on vielä koira, muuten varmaan tappaisin itseni tavalla tai toisella. Nyt taas vaan päivä kerrallaan tätä tuttua paskaa ja toivotaan, että pikkuhiljaa helpottaa.

Ja anteeksi angsti-postaus, oli pakko päästä purkamaan osa ajatuksista kirjoittamalla.

2018/06/22

Song to say goodbye

Demi lähti keskiviikkona paremmille pähkinämaille.

Demi oli loppuun asti oma pirteä itsensä, mutta viimeisen parin kuukauden aikana karvaa lähti ja rampattiin lääkärissä pariinkin kertaan. Epäiltiin hilsepunkkeja, vaikkei karva- tai ihonäytteestä löytynyt mitään. Ensimmäisellä kerralla lääkitys näytti auttavan kutinaan, mutta toisella kerralla en huomannut mitään vaikutusta. Siivosin koko asunnon ja siirsin hamsun häkinkin makuuhuoneesta olkkariin siltä varalta, että loisia olisi ulkoilualueella. Pari päivää näyttikin taas jo paremmalta, mutta tiistai-iltana hamsteri jälleen rapsutteli itseään, joten varasin lopetusajan seuraavalle päivälle. Hamsterin turkista oli lähtenyt suurin osa, eikä tarkkaa tietoa aiheuttajasta ollut, joten parasta oli päästää toinen menemään. 



Vaikka puhutaankin vain pienestä jyrsijästä, on mulla aivan tajuttoman kova ikävä. Demi oli se, joka piti iltaisin seuraa, jos ahdisti tai vaikken olisi nähnyt ihmisiä päivän aikana ollenkaan. Oon niin kiitollinen, että sain viettää sen kanssa nämä 1,5 vuotta. Ja vaikka nyt onkin paha olla, en vaihtaisi yhteistä aikaa mihinkään.




Oon kieltäytynyt ajattelemasta, että mitä jos. "Olisiko pitänyt mennä piikille aikaisemmin tai yrittää vielä? Olisiko sillä ollut paremmat viimeiset päivät, jos sillä olisi ollut omat mökit sun muut pahvipakkausten sijaan?" En voi asioille enää mitään, joten yritän olla syyllistämättä itseäni liikaa ja antaa tuomitsevien ajatuksen mennä. Tein kuitenkin parhaani.



Nyt olen junalla matkalla Jyväskylään mökkeilemään isovanhempieni luokse. En halunnut jäädä yksin asuntooni ja autioon Helsinkiin juhannukseksi, vaikka alun perin niin oli tarkoitus. Ehkä pieni irtiotto tähän väliin tekee hyvää. Ja ehkä syksyllä voin alkaa miettiä uutta hamsteria.



Niinpal Gauhian Paha Pandemia 03.01.2017 - 20.06.2018

2018/06/10

Tuolla kulman takana hyvä herra

Tällä viikolla on bailattu Haloo Helsingin! tahtiin ja päiviin on mahtunut paljon tunteita, uusia ihmisiä ja pari kaupunkia. Bändi aloitti kesäkiertueensa tiistaina Tavastialla suurimmille faneille järjestetyllä yksityiskeikalla ja onnekkaana sain nimeni listalle.

Oona oli tullut keikkaa varten Helsinkiin, joten mentiin Tavastialle yhdessä. Ei viitsitty jonottaa eturiviin, koska ovilla olisi varmasti saanut sitä varten istua useamman tunnin. Katsottiin esitys siis miksauspöydän takaa, josta näki hyvin, kun edessä oli pari metriä aidattua tyhjää tilaa. Oli aivan loistava tunnelma ja kiva kuulla uusia biisejä livenä.



Fiilistä latisti hetkeksi uutinen, että Haloot jäävät festarikauden jälkeen kahden vuoden tauolle ja palaavat vasta vuonna 2021 uuden levyn kanssa.

Keikan jälkeen nähtiin tuttuja ja jonotettiin näkemään bändiä. Ei taaskaan saatu hyvää yhteiskuvaa, mutta julkaistaan nyt silti:



Kotiin päästyäni sain idean, että ostetaan liput huomiselle risteilylle, jolla Haloo Helsinki! esiintyy. Kesän ainoat festariliput kun ovat heinäkuulle Kuopiorockiin ja ajatus vain yhdestä keikasta ennen taukoa tuntui pahalta. Sain Joonaksen innostumaan laivareissusta, joten varattiin halvin mahdollinen hytti ja bussiliput Turkuun.

Turussa kierreltiin pari tuntia ja käytiin Subissa syömässä ennen laivaan menoa. Oli aika turistiolo, kun ei osattu kävellä keskustasta satamaan ilman Google Mapsia. Mä kriiseilin koko matkan, että ehditäänkö laivaan ajoissa, mutta onneksi toisella oli järki ja hermot matkassa.



Tutustuin laivalla aivan upeisiin ihmisiin ja vaivuin teinitasolle kun hypin ja lauloin itseni keikalla uuvuksiin. Nolasin itseni muutamaan kertaan, mutta silti en vaihtaisi mitään.



Joonaksella meni jossain vaiheessa hermot "äijiin" ja hän paineli nukkumaan kun jäätiin eturivintyyppien kanssa soittamaan musiikkia tyhjään baariin. Valvottiin Ammin kanssa aamukuuteen ja seuraavan päivän lyhyellä akustisella keikalla taisi olla vieläkin pieni humala päällä.


Pääsin kuitenkin kotiin ehjin nahoin (toista kyynärpäätä lukuunottamatta) ja viime yönä kuittailin univelkoja noin 16 tunnin unilla.

Nyt mietin, että mistä revin elokuuhun mennessä rahat tyyppien vikalle keikalle Simerockiin Rovaniemelle. Ehkä en mistään, mutta toivossa on hyvä elää. Ainakin Kuopiossa nähdään!

2018/05/27

She burns like the sun

Olen ollut aika hissuksiin somen puolella viime viikkoina ja osa kavereistakin on huomannut, että olen ollut vielä tavallistakin huonompi vastaamaan viesteihin. Mulla ei kuitenkaan mene huonosti, olen tarvinnut vain omaa aikaa. Lisäksi olen nähnyt ystäviä, joiden kanssa ei ole hetkeen hengailtu.

Olen miettinyt mennyttä ja tulevaa, mutta yrittänyt pääsääntöisesti elää tässä hetkessä tehden sitä mikä toimii. Dkt (dialektinen käyttäytymisterapia) on pakottanut tarkastelemaan tunteita ja miettimään tekemisiäni kahteen kertaan.




Värjäsin hiukset taas hattaran vaaleanpunaiseki. Väri on ärsyttävä ylläpitää, mutta tää niin sopii kesään. Ostin halvimman mahdollisen hoitoaineen, jonka löysin, ja sekoitan siihen aina muutaman pisaran pinkkiä suoraväriä. Tulee huomattavasti halvemmaksi, kuin ostaa pastelliväriä.



Syömishäiriön suhteen menee taas paremmin kuin pitkään aikaan. Paino on ollut normaalissa jo jonkin aikaa, enkä ole oksentanut moneen viikkoon. Mikään ruoka-aine ei tunnu liian pelottavalta ja oon jopa pettynyt, kun en jaksanutkaan eilen lähteä kaverin luokse Tampereelle ja Аmarillon uusi vegehamppari jäi kokeilematta. Välillä kuitenkin lipsahtaa ja aterioiden väliin saattaa jäädä kuusikin tuntia, joten nälkäsignaaleihin ei ole todellakaan luottamista.

Vöner ja soijaleikkele, joka maistuu lauantaimakkaralta ♥
Demillekin kuuluu parempaa. Sille on kasvanut uutta karvaa lähteneen tilalle, eikä se näytä enää kaljulta rotalta. Ihan entisensä se ei ole vieläkään, mutta onneksi lemmikin takia ei enää tarvitse stressata niin paljon.



Mun unirytmi on ollut aika sekaisin, mutta pistetään se valoisuuden ja Netflixin (ja kaverien) piikkiin. Onneks en oo ainoo, joka nukkuu vähän miten satuu, mutta ennen puolta päivää ois kiva jo hereillä, ettei päivä mene kokonaan ohi.




Tuntuu, että elämä on parempaa kuin pitkään aikaan. Pystyn aidosti nauttimaan asioista ja hymyilen helposti. Shorteissa ja t-paidassa näyttäytyminen ei aiheuta ahdistusta, ellei joku kadulla katso pidempään. Tykkään kodistani ja sen pienestä parvekkeesta, tästä kaupunginosasta ja naapureista. Vähän harmittaa, että Lunaa ja muuta perhettä nähdäkseen pitää matkustaa 40 minuuttia sporassa (kyllä, helsinkiläiselle pitkä aika), mutta onneksi siskot ovat aina myöntyneet kun olen kysynyt saanko viettää koiran kanssa aikaa.




Ei kai tässä muuta. Nauttikaa aurinkoisista päivistä ja muistakaa käyttää aurinkorasvaa! Mä poltin
eilen selkäni aika pahasti ja voin sanoa, ettei tunnu kivalta.


2018/05/13

Kevätaamun luontokuvia

En ole käynyt kuvaamassa moneen kuukauteen, mutta nyt kun luonto alkaa muuttua taas värikkääksi ja puhjeta kukkaan, olen parina päivänä käynyt lähistön puistoissa kiertelemässä kameran kanssa.

Tänään aamulla olin hereillä jo auringonnousun aikaan, joten kuuden maissa päätin tehdä pienen kierroksen lintujen laulaessa. En kuitenkaan onnistunut bongaamaan lintuja, joten otin kuvia vain kasveista.








Aamuauringossa kulkeminen ympärilleen katsellen ja valokuvaten oli todella rauhoittavaa ja päätin, että ainakin pari kertaa kesän aikana täytyy jaksaa nousta ulkoilemaan auringonnousun aikaan.

Valokuvaus on vaan niin mukavaa, kunhan ei ala liian itsekriittiseksi.

2018/04/29

Huolta Demistä

Parin viikon takaisen eläinlääkärireissun jälkeen Demin vointi ei ole juuri lähtenyt kohenemaan.

Karvanäytteestä ei löytynyt ulkoloisia, mutta oireet viittasivat niin vahvasti hilsepunkkeihin, että saatiin resepti niiden häätämiseen. Turkki ei ole alkanut näyttää paremmalta, päinvastoin, mutta Demi on edelleen oma pirteä itsensä ja ruoka maistuu.


.
Itse olen seurannut aktiivisesti Facebookin hamsterikeskustelu-ryhmää ja toisinaan kirjoitellutkin sinne. Onneksi on näitä lemmikkiryhmiä, joista voi helposti kysyä neuvoa kokeneemmilta, jos jokin askarruttaa. Helpottaa myös, kun ongelmia ei tarvitse jäädä miettimään yksin.

Hamsteri on suht' halpa lemmikki. Demi maksoi vain 30 euroa kasvattajalta, eikä ruokaankaan mene montaa euroa kuukaudessa. Eläinlääkäriä varten kannattaa kuitenkin pitää jonkin verran säästössä, sillä yllättävä klinikkakäynti tai vaikka eläimen lopetus maksaa reilusti enemmän kuin lemmikin hankinta.
Myöskään hamsterin tarvikkeisiin ja herkkuihin ei uppoaisi kauheasti rahaa, mutta itse on tullut tilailtua netistä vaikka mitä uusista mökeistä ja silloista yrttisekoituksiin ja jauhomatoihin.

 
Hamsteri on saaliseläin, eikä se näytä kipuaan, joten tarkkailen tyypin vointia erityisen tarkasti. Turkin oheneminen voi tämän ikäisellä johtua jo vanhuudestakin, mutta neiti on muuten niin eloisa, etten haluaisi sitä vielä uskoa.

Pieneläimen elinkaari on lyhyt, ja väkisinkin olen ajatellut jo sitä kun Demistä pitää luopua. Vielä on kuitenkin yhteisiä iltoja jäljellä, joten on parempi nauttia niistä kuin surra väistämätöntä, joka tulee ehkä viikon, ehkä vuoden päästä.

"m7bbbbbbbu5v-" t. Demppu, joka seikkaili näppäimistöllä.

2018/04/10

Viime sunnuntai - my day

Sunnuntaiaamuna mulla soi herätyskellon viimeinen hälytys kahdeksan jälkeen.

En jaksanut keittää (mikro)puuroa, joten mittasin lautaselle muroja, jotka söin rahkan, vaniljasoijamaidon ja cashewien kanssa. Lisäksi teetä ja mangoa. Mangokausi on yksi parhaista asioista keväässä!



En viitsinyt meikata päivän myöhempien tapahtumien takia ja vaatteitakaan en jaksanut miettiä sen kummemmin. Jälkikäteen kahvilassa tuli kyllä olo, että olisi voinut laittaa jotain vähän hupparia siistimpääkin päälle...



Olin varautunut siihen, että puoli yhdeltätoista pitää lähteä kävelemään Pasilan asemalle, mutta Joonas olikin liikkeellä autolla, ja poimi mut mukaan matkalla keskustaan.

Yhdeltätoista siis alkoi Pokémon Go ex-raidi Musiikkitalon Laulupuut-veistoksella. Peli lähettää kutsuja tapahtumiin vain osalle pelaajista, joten sellaisen saaneena piti tietenkin saapua paikalle saadakseen mahdollisuuden napata Mewtwo.


15 min ennen raidin alkua


serious business

Sain Mewtwon kiinni, minkä jälkeen otin Postitalon edestä kaupunkipyörän. Oltiin sovittu Ellan ja Liisan kanssa, että nähdään Café Ursulassa ja ajattelin, että sunnuntaiaikataulujen takia olen nopeammin perillä pyörällä kuin sporalla. Lisäksi halusin saada vähän paremman kokemuksen Alepa-pyörästä, kun torstaina aloittaessani pyöräkauden.

No, ei onnistunut tälläkään kertaa. Kaivopuiston rannassa ei vielä ollut telinettä samassa kohtaa kuin edellisvuonna, joten jouduin polkemaan pyörän rantaa pitkin Kompassin asemalle. Ja siitä sitten pienen ärsytyksen kanssa kävellen takaisin Ursulalle.



Olin etukäteen päättänyt, että otan kahvin/teen lisäks muutakin. Ei yhtään tehnyt mieli pullaa, ja Liisalla oli niin hyvän näköinen smoothie, että otin itsekin samanlaisen. Päätökseen vaikutti aika paljon myös se, että tiskillä smoothie-lasien edessä luki "vegan". Kahviinkin sai kaura- tai soijamaitoa ihan pyytämättä.



Ollaan tunnettu tyttöjen kanssa ala-asteelta lähtien ja juoruttiin taas lähes koko peruskoulun patoumat läpi. Naurettiin vedet silmissä menneille, ja näin 15 vuotta myöhemmin voi vain ihmetellä että mitähän kettua silloin aikoinaan tapahtui.

Erottiin siinä kulmassa missä aina ennenkin. Mä vaan poikkeuksellisesti hyppäsin pysäkiltä sporaan.

Oltiin Iinan kanssa vihdoin saatu sovittua kuvauspäivä sunnuntaille Iinan projektia varten. Puoli kahdelta Iina ja Tia tulivat mun luokse ja meikattiin mut kuvauksia varten.





Oltiin etukäteen sovittu, että kuvataan Uunisaaressa, joten lähdettiin takaisin Kaivopuistoon. Join matkalla nutrin pillillä, koska en halunnut pilata huulimeikkiä syömällä.



Oli aivan superhauskaa, vaikka kameran tällä puolen olikin jännittävää. Katsottiin yhdessä Iinan kanssa kuvauskohtia ja käveltiin yhdessä rantoja edes-takaisin katsomassa miten valo osuu mihinkin oksaan.



Onneksi kevätaurinko lämmitti jo sen verran, etten jäätynyt pystyyn. Kuvattiin parisen tuntia ja Iina sai toivottavasti hyviä kuvia. Esittelen otetut kuvat tarinan kanssa joskus tulevaisuudessa täälläkin.

Olin reissun jälkeen jo kuolla nälkään, joten halusin vain ruokaa mahdollisimman nopeasti. Kotimatkalla päätin, että lämmitän pakkasesta Lidlin bruschetta-pitsan. Ja lisäsin päälle vielä Tzayn soijasuikaleita.



Syömisen jälkeen olisi tehnyt mieli vain mennä nukkumaan, mutta kello oli vasta vähän vaille seitsemän.
Leikkasin Demille parit herneenversot ja vetäydyin makkariin "ulkoiluttamaan" hamsteria.



Demiltä on lähtenyt karvaa korvien takaa viikon aikana, ja nyt tilanne alkoi näyttää sen verran pahalta, ettei vaiva mene enää itsekseen ohi.

Vähän googlailtuani olin varma, että kyse on ulkoloisista. Keskustelin eläinlääkäriksi valmistuvan pikkuserkkuni kanssa, ja tultiin siihen tulokseen että reseptin vuoksi on käytävä lääkärissä.



Loppuillan etsin netistä eläinlääkäreitä, joilla hoidetaan myös jyrsijöitä ja joiden takia ei tarvitse matkustaa toiselle puolen Helsinkiä. Sain varattua heti maanantaiaamupäiväksi pieneläinajan Veteiraan ja olin niiin helpottunut, että ajan sai noin nopeasti.

(Saatiin Stonghold-resepti, vaikka karvanäytteestä ei mikroskoopilla löytynyt hilsepunkkeja. Lääkäri oli sitä mieltä, että Demi on tosi reipas. Olihan se utelias pirteä itsensä, vaikka noin törkeästi päivällä herätettiinkin.)

Vähän erilainen sunnuntai. Toivottavasti tykkäsitte :)