2017/02/23

Paha Pandemia

Viime postauksessa jo mainitsinkin hankkineeni uuden hamsteri-kaverin. Kyseessä on pitkäkarvainen tummanharmaa syyrianhamsteri-tyttö. Mulla on ennestään ollut pari syrkkiä, mutta tämä oli ensimmäinen jonka hankin kasvattajalta. Niinpal Gauhian Paha Pandemia sai kutsumanimekseen "Demi" (koska Pandemia).


Haettiin hamsu vajaa kaksi viikkoa sitten Turusta, jonne kasvattaja sen Uudestakaupungista toi. Tällä hetkellä Demi majailee vanhempieni luona putkirempasta aiheutuvien meluhaittojen takia (tätä kirjoittaessanikin seinän takaa kuuluu hermoja raastava porakonsertti), mutta käyn sitä päivittäin (illoittain?) moikkailemassa. Viikonloppuna olisi kuitenkin muutto edessä ja saan otuksen omaan uuteen asuntooni.


Demi on kotiutunut hienosti. Se on rohkea ja todella utelias pikku otus, käsittely onnistuu jo kuin aikuiselta hamsterilta. Häkissä sillä oli alkuun vain pohja käytössä, mutta kun neiti alkoi kiipeillä kaltereita pitkin ylätasoille, oli sillatkin asetettava paikoilleen. Muutamaan kertaan sai näyttää, että niitä pitkin pääsee myös alaspäin eikä ole pakko heittäytyä pommilla puruihin.



Häkissä puuhailun lisäksi Demi on päässyt ulkoilemaan viereen rakennettuun leikkikehään ja sängylle. Ostin aikoinaan Karkkia varten hamstereille tarkoitetut kalterit, mutta tää neiti näpsä vetelee niistä yli. Ainakin on helppo tutustumisleikki napata hamsteri kiinni aidan päältä ja nostaa se takasin aitauksen sisäpuolelle. Uudessa kämpässä ois tarkoitus ulkoiluttaa hamsua koko huoneessa ja kaltereilla vain rajata paikat, jonne ei ole asiaa.


Odotan niin paljon, että saan ton tyhmeliinin oikeesti itselleni 

2017/02/15

Terveisiä remontin keskeltä

En parin viime viikon aikana ole juurikaan viettänyt aikaa kotona, enkä näin ollen ole ollut koneellakaan blogia päivittämässä. Taloyhtiön putkiremontin takia meteli on päivisin sitä luokkaa, ettei edes omia ajatuksiaan meinaa kuulla. Ymmärtänette että vietän aikaa mieluummin muualla kuin yksiössäni.

Yritin tehdä lettikiharat ja tässä lopputulos..

Edellä mainitun putkirempan takia itselläni on (onneksi) muutto edessä kuun loppupuolella. En ole uutta kämppää vielä nähnyt, mutta senkin olisi tarkoitus olla väliaikainen kuntoutuskotipaikkaa odotellessa. Postinumero säilyy samana eli toistaiseksi saan jäädä Etelä-Helsinkiin. Jei!

Ja mikä parasta! Kämppikseksi mulle muuttaa syyrianhamsterivauva Niinpal Gaugian Paha Pandemia, lempinimeltään "Demi". Haettiin neiti viime torstaina Turusta ja tällä hetkellä se majailee vanhempieni luona, mutta käyn joka ilta hamsteria moikkailemassa. Alkuun oon höpötellyt pikkuiselle tyhjänpäiväisiä ja tarjonnut herkkuja kädestä, jotta se tottuisi ääneeni ja hajuuni, mutta tänään aloitin käsittelyharjoitukset ja nostin Demin tyhjässä kaurahiutalelaatikossa leikkikehään. Neiti on tosi utelias ja jahtaustilanteita varoen nostin sitä välillä lattialta syliinkin. Ihanaa saada taas pikkuhampsteri kaveriksi parin vuoden tauon jälkeen!


Syömishäiriön kanssa tuntuu, että junnaan paikallaan mutta tänään terapiassa paino alkoi ensimmäistä kertaa ikinä vitosella! Melkein-normaalipaino ei kuitenkaan tarkoita yht'äkkistä parantumista, sillä päivät pyörivät edelleen suureksi osaksi syömisen ympärillä. Nykyään tosin  huolehdin ruoan välttelyn sijaan siitä, että saan päivän mittaan syötyä kaikki ateriat sopivin väliajoin. Jos polille on ehdittävä kymmeneksi, niin kello on soimassa seitsemältä, jotta saan kaikessa rauhassa syödä aamupalan.

Olen viime aikoina jaksanut paljon aktiivisemmin käydä Sylin kahvihetkissä ja kulttuuripajalla sekä nähdä ystäviä. Välipalojen mukaan ottaminen on nykyään luontevaa, mutta pääateriat on saatava syödä rauhassa kotona tai äidin kanssa. Kovasta yrityksestä huolimatta on myös niitä päiviä jotka menevät oireillessa tavalla tai toisella.



Lääkäriltä tuli tänään viesti että labratulokset (verikokeet ja ekg) ovat ennallaan, mikä tarkoittanee että monen vuoden aliravitsemuksesta huolimatta sydämen toiminta on palautunut normaaliksi. Uskallan siis alkaa liikkua niin kauan kun se ei mene pakkoliikunnan puolelle.

Myöhemmin päivällä tuli myös soitto päiväsairaalasta ja sain haastattelukäynnin ensi viikolle. Paikan vastaanottaminen tarkoittaisi kymmenen viikon päiväosastojaksoa, mikä tuntuu niin pitkältä ajalta etten osaa sitä edes hahmottaa. Vähän mietityttää tarvitsenko moista, koska oon mielestäni vihdoin saanut arjen rullaamaan. Samalla pitäisi osata myös päättää aloitanko puolen vuoden sisällä dkt:n (dialektinen käyttäytymisterapia), mikä tarkoittaisi nykyisen psykoterapian lopettamista tai jättämistä tauolle.

Liian paljon tapahtuu samaan aikaan...

2017/02/03

New layout

Yritän saada viikonlopun aikana vaihdettua blogin ulkoasun, joten pahoittelen jo etukäteen mahdollista kaaosta!

Nykyinen / edellinen ulkoasu on ollut sivuilla jo reilun vuoden ja pidän siitäkin, mutta halusin väliin jotain hieman erilaista. Mun on jo pidemmän aikaa pitänyt väsätä uutta ulkoasua (ja päivittää kuvagalleriaa), mutta en ole jaksanut tapella mun seitsemän vuotta vanhan miniläppärin kanssa. Uusi kone helpottais huomattavasti sekä bloggaus- että valokuvausharrastusta.




Olen myös vaihtamassa meripihka.net -domainini uudelle hostille tässä parin viikon sisällä, joten jos blogin kuvien kanssa tulee olemaan lähiaikoina häikkää, niin se todennäköisesti johtuu webhotellin vaihdosta.

Yritän saada kaiken tehtyä nopeasti. Ja tällä kertaa saada mobiiliversionkin toimivaksi!

2017/01/28

Tahdot irti pyörästä, joka pyörii muttei matkaas enää edistä

Miten vaikeaa voikaan olla vain olla? Olen nyt pari päivää ollut flunssassa ja rauhoittuminen ja paikallaan oleminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. En yleensä kipeänä huomaa olossa muuta, kuin että päässä tuntuu "vähän hassulta" ja nenä valuu kuin Niagaran putous.


Viereisessä rapussa alkoi tällä viikolla jo putkiremontti, eikä siinä melussa pysty enää puoli kahdeksan jälkeen nukkumaan. Tai tee muutenkaan mieli kauheasti kotona olla. Mulla ois lupa mennä vanhempien luokse, mutta oon vaan vetänyt särkylääkkeen naamaan ja sen voimalla käynyt polilla ja kävelyillä lähes normaaliin tahtiin.

Olen syönyt normaalisti, joten tuntuu että pitäisi tehdä muutakin kuin vain hautautua sängyn pohjalle kirjojen kanssa. Tiedostan, että kyseinen ajatus on lähtöisin anoreksialta eikä itseltäni, mutta kampoihin laittaminen vaatii voimia, itsensä ympäripuhumista ja faktojen toistelemista ääneen. Elimistö on flunssan takia jo muutenkin rasitustilassa ja sairastaminen tonennäköisesti vain pitkittyy, jos ei lepää.


Tänään oon kuitenkin nukkunut lähes puolet päivästä, syönyt välillä ja aloittanut Netflixixtä The 100:n toisen tuotantokauden. Onneksi sää on niin surkean sateinen ja sumuinen, ettei ulos ole onneksi edes tehnyt mieli.
Kävin mä lähikaupassa hakemassa valmispinaattikeiton, mutta se on niin lähellä, ettei sitä lasketa.


Nyt käyn hakemassa gefilusmehutölkin sängyn viereen ja jatkan Netflixin parissa. Parempaa lauantaita kaikille! Ootteko onnistuneet välttämään flunssat ja influenssat?

2017/01/22

Listen To Yourself

Viime viikko on mennyt todella hyvin, ihmettelen itsekin miten olen jaksanut olla näin aktiivinen.

Maanantaina kävin pitkästä aikaa Sylin kahvihetkessä (jossa nauroin toisten kanssa välillä melkein kyynelet silmissä) ja seuraavina kolmena päivänä kulttuuripajalla. Yleisen kotona luuhaamisen sijaan olen siis jaksanut osallistua varmaan yhtä paljon kuin koko viime syksyn aikana yhteensä.

Älkää välittäkö sotkutukasta 


Tiistaina osallistuin askarteluryhmään ja maalasin ja koristelin pahvisen rasian pajalla, keskiviikkona kiersin kuvisopiskelijan johdolla taidegallerioita ja torstaina otin osaa venyttelyryhmään. Varasin myös ryhmän ohessa huomiseksi maanantaiksi ajan personal trainerille. Jäiks!


En ole elämäni aikana ikinä käynyt kuntosalilla. Sairastuin niin nuorena, ettei ikäisilläni ollut silloin tapana käydä salilla. Nyt, kun normaalipainoon on matkaa vain pari kiloa ja pajan kautta on mahdollista saada ammattilaisen näkemys treenin aloittamiseen, niin pitihän tilaisuuteen tarttua. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan laihduttaa, vaan vahvistaa lihaksia sen verran, että voin taas aloittaa vanhat harrastukseni uudelleen. Ei tenniksen pelaamisessa ole mitään järkeä, jos käsissä ei ole voimaa lyödä palloa edes verkon yli.

Perjantaina käytiin äidin kanssa lounastamassa ja eilen lauantaina oltiin koko perheen voimin vanhempien luona syömässä; Lunakin sai ydinluun tuhottavaksi. Aiemmin päivällä kävin valokuvaamassa Uunisaaressa ja fiilistelemässä pursiseuramme saaressa nauttien vielä jäätymättömän meren aalloista ja talviauringosta.





Mun on ollut iltaisin vaikea rauhoittua ja "vain olla" kotona, joten olen päättänyt pyhittää tämän sunnuntain rentoutumiselle ja Netflixille. Silloin tällöin on ihan ok olla tekemättä mitään.

2017/01/15

Lauantai 14. - myday

Heräsin aamulla jo vähän ennen herätyskelloa. Laitan kellon soimaan myös viikonloppuisin, jotta päivän aikana ehtii syödä tarpeeksi monta ateriaa, heh. Oon myös nimennyt herätyksiä tsemppilauseilla, jotta uuteen päivään ois mukavampi nousta.


Aamupalaksi puuroa erilaisilla siemenillä ja maapähkinävoilla, päärynän, persimonin ja teetä. Samalla selasin puhelimesta edellispäivän viestejä, joita en ollut jaksanut illalla lukea läpi. Nukuin vielä puolen tunnin päikkärit (aamupäivä on paras päiväuniaika) ja siivoilin vähän kaverin saapumista odotellessa.




Tämän asunnon oli alun perinkin tarkoitus olla vain väliaikainen, sillä helmikuun jälkeen talossa alkaa putkiremontti. En ole hankkinut uusia huonekaluja, eikä mulla ole edes sohvaa tai televisiotasoa, sillä haluan mitoittaa ne mieluummin johonkin pyvyvämpään kämppään sopiviksi.

Lopulta Liisakin saapui ja otin hänestä kuvia cv:tä varten. Blogin kuvitukseksi otettiin mustakin pari ei-niin-vakavaa kuvaa, jotka näyttää ihan koulukuvilta. Juteltiin ja söin samalla välipalaa.



Liisa oli menossa kirjastoon lukemaan, joten kävelin samaa matkaa palauttamaan yhden kirjan ja jatkoin siitä vielä keskustaan lataamaan matkakorttia ja käymään kaupassa, sillä vihannesvarastot kaipasivat täydennystä.



Ajoin ostoksineni bussilla kotiin ja lähdin vielä käymään läheisessä UFF:issa. En löytänyt mitään ja puoli kolmeksi palasin kotiin syömään. Viimeksi vanhemmilla käydessäni äiti antoi mulle mukaan täytettyjä paprikoita. Näissä näytti olevan täytteenä kvinoaa, linssejä, fetaa ja persiljaa. Lisäksi herneitä ja pari kauraleipää. Ruokajuomaksi juon aika usein teetä, johon laitan aina varmaan neljäsosan maitoa.


Meikkasin ja lähdin neljättä kertaa järjestettävään Recovery meetingiin, jossa osallisina oli Instan recovery-käyttäjiä. Itselläni ei ole erikseen parantumis-käyttistä, mutta jokaisessa tapaamisessa oon saanut olla mukana ja oon niiden kautta tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin. Oon aina vanhin paikan päällä, kun ikähaitari on jopa kymmenen vuotta, mutta eipä tuo samanhenkisessä porukassa häiritse.


Oltiin sovittu, että tavataan Iidan kanssa etukäteen ja mennään yhtä matkaa. Metroasemalta napattiin vielä Oona mukaan ja käveltiin siitä Iinalle.



Väkeä oli tällä kertaa paljon, mutta mahduttiin kaikki hyvin pieneen kämppään. Mentiin nyyttärimeiningillä, eli jokainen toi mukanaan pientä syötävää tai juotavaa. Osalla oli omat juomat mukana ja osa meni mehulinjalla.







Suuri osa porukasta oli lähtenyt jo yhdeksän aikaan ja mekin lähdettiin Iidan kanssa jo aikaisin. En jaksanut odottaa sporaa, joten koska oli hieno ilta kävelin kotiin. Vaikka olin edelliset kolme tuntia mussuttanut sipsiä, söin vielä kotiinpäästyäni iltapalaksi couscoussalaattia.



Luin jonkin aikaa ja nukkumaan pääsin vähän puolenyön jälkeen. Oli mielestäni oikein onnistunut lauantai!

2017/01/07

Merisumua

Tällä viikolla saatiin vihdoin lunta Helsinkiinkin ja innostuin siitä niin, että parin kuukauden tauon jälkeen lähdin kameran kanssa pakkaseen. Alla siis nähtävissä vuoden ensimmäisiä luontokuvia!

Kävin torstaina sekä aamulla että iltapäivällä Eiranrannassa, josta näkyi valtavan kaunis merisumu. Se on mielestäni yksi kauneimpia luonnonilmioitä osittain siksi, että meri on aina ollut mulle rakas. Aamupäivällä sain vain pari otosta sillä kamerasta loppui akku alle kymmenessä minuutissa, mutta iltapäivällä palasin auringonlaskun aikaan ja kyllä kannatti, vaikka näpit jäätyivätkin!

(Älkää häiriintykö noista NJ.-leimoista, sitä pitää vielä kehittää. Ajattelin silti lisätä jonkun merkin, jottei ihmiset Googlen kautta kopioisi ja väittäisi kuvia omikseen.)











Loppiaisena kävin vanhempien kanssa Uunisaaressa kävelyllä ja napsin vielä muutaman kuvan lisää. Kauaa ei ehtinyt kuvata, kun toiset halusivat jo jatkaa matkaa, mutta muutaman onnistuneen otoksen sain.



Ootteko muut käyneet ihailemassa höyryävää merta? Entä mitä mieltä olette kuvista?