2017/07/25

Purjehdus 2017

Tämän vuoden lomapurjehdus on minun osaltaltani purjehdittu. Olin reilun viikon vanhempieni kanssa veneilemässä saaristossa Inkoosta Maarianhaminaan, josta tulin ruotsinlaivalla takaisin Helsinkiin. Ensimmäisinä päivinä nukuin kaikki matkan purjehdusosuudet ja murehdin miten hamsterini pärjää kotona, mutta koti-ikävä hellitti pian ja nautin luonnosta ja merituulesta.

Kirjoitin vuosi sitten postauksen, jossa kerroin minkälaista lomapurjehdus on. Kannattaa käydä lukemassa, jos aiheesta ei ole minkään sortin tietoa.

Lähdimme matkaan lauantaina Inkoon satamasta, jossa purjeveneellämme on laituripaikka. Ensimmäinen etappi oli suojaisessa luonnonsatamassa, jossa saatiin olla rauhassa. Syötiin ja istuskeltiin kallioilla ilta-auringossa.



Seuraavana päivänä tultiin jo Hankoon. Satamaan saavuttiin samaan aikaan puuveneiden kanssa, jotka osallistuivat Hangon regattaan. Jätimme veneen Itämerenportin puolelle ja kävimme mantereella kävelyllä ja pizzalla, tai "liuskalla", Skifferissä. Illemmalla käytiin saunassa ja osuttiin äidin kanssa hyvään väliin ja saatiin ihailla merinäköalaa kahdestaan. Istuimme iltaa vielä tuttavien uudella veneellä ennen nukkumaanmenoa.


Hangosta jatkettiin Högsåran Kejsarhamniin. Käytiin ihanassa Farmors caféssa juhlistamassa mun nimppareita kakkukahvien kera. Vegaaninen kakku oli loppu, mutta pyydettäessä sain alle kymmenessä minuutissa palan suklaakakkua pöytään tarjoiltuna mansikoiden kera. Kahvilan pihalla on myös pupuja ja lampaita, joita kävin rapsuttelemassa ja kuvailemassa.





Högsårasta jatkettiin Korpoströmiin. Satoi, mutta kävin pitkällä kävelylenkillä hiljaisella asfalttitiellä peltojen keskellä. Hetken mietin miksi asun Helsingin keskustassa kun tunnen oloni niin kotoisaksi luonnon keskellä: on hiljaista ja estoitta voi laulaa ääneen, kun ei ole ketään kuulemassa. Ehkä en kuitenkaan kestäisi talvia ja pitkiä välimatkoja.



Sottungaan kryssittiin monet vaatekerrokset päällä, mutta satamassa oli t-paitakeli. Vaikka mittari näyttäisi yli 20°C, vastatuuleen luoviettaessa saa pukea suunnilleen talvivaatteet päälle. Ite oon niin nössö, että vietän melkein kaikki matkat sisätiloissa kirjan kanssa. Lapsena lainattiin siskon kanssa puoli kirjastoa mukaan neljän viikon lomaa varten, koska helposti tuli ahmittua kirja päivässä.

Syötiin ulkona auringonpaisteessa ja jälkiruoaksi käytiin syömässä ahvenanmaan pannukakut sataman ravintolassa. Isän kanssa käytiin katsomassa kirkkoa, jonka jälkeen mä lähdin kävelylle Sottungan kylään asti.




Seuraavaksi tultiin Degerbyhyn, jossa käytiin saunomassa ja minä pelailin Pokémonia.



Seuraavaksi jatkettiin kohti Rödhamnia.



"Rödis" on nykyään yksi suosikkisatamistani. Pienenä en tykännyt "kivisokkelosaaresta" ollenkaan, koska siellä on niin paljon käärmeitä. Nyt suorastaan jahtasin matelijoita kameran kanssa ja onnistuinkin bongaamaan useamman rantakäärmeen. Kävin myös saaren toisella puolella kuvaamassa tiiroja, mutta poikasten takia ne eivät päästäneet tällä kertaa kovin lähelle.

Aamulla saatiin tuoreita sämpylöitä veneen keulaan, mikä on yksi syy miksi rakastan tätä satamaa.






Rödiksestä jatkettiin mun viimeiselle etapille eli Maarianhaminaan. Matkalla minäkin tartuin vihdoin pinnaan ja myötätuulessa innostuin purjehtimaan perille asti. Aurinko porotti ja tyhmänä en jaksanut läträtä aurinkorasvan kanssa, joten poltin itseni.

Länsisatamaan päästyämme käytiin ensitöiksemme ÅSS:llä syömässä. Vanhemmat jäivät tuttaviensa veneelle seurustelemaan, joten itse lähdin kaupungille pelaamaan Pokémonia ja valloittamaan saleja. Välillä kävin Hesessä syömässä soijatikkuja ja lataamassa puhelinta. Olin taas ylpeä itsestäni kun pärjäsin ruotsin kielen taidoillani!



Vietettiin käytännössä koko seuraava päivä "Mariksessa", sillä laiva Helsinkiin lähti vasta iltayhdeltätoista. Aamupalan pystyi taas syömään ulkona ja sain murojen ja jogurtin sekaan jopa mustikoita.

Isä jäi huoltamaan venettä, kun äidin kanssa lähdettiin keskustaan ja itäisen sataman Lilla holmenille. Ei käyty rannalla uimassa, mutta ihailtiin saaressa kanoja, riikinkukkoja ja pupuja. Käytiin veneellä syömässä ja päiväunilla ja sitten lähdettiin taas keskustaan jätskille ja hämmästelemään kuinka tyhjä itäsatama on.




Laivalla käytiin isän kanssa yksillä ja aamulla kiertämässä tax freessä. Kotiin päästyäni Demi oli vielä hereillä, joten päästin hamsterin asuntoon juoksemaan. Neidillä oli ollut hoitajan kanssa kaikki hyvin, joten turhaan sitäkin stressasin.

Toivottavasti pääsisin vielä yhdelle viikonloppupurjehdukselle tai syksyllä siirtämään venettä Helsinkiin!

2017/07/17

Owl tattoo

Kävin reilu kuukausi sitten ottamassa vasempaan olkavarteeni uuden tatuoinnin. 

Olen halunnut pöllön käsivarteeni jo monta vuotta, mutta anoreksian takia olen lykännyt ottamista kunnes saavutan normaalipainon, jotta kuvalla olisi tarpeeksi tilaa eikä se venyisi kun painonnousun myötä myös hauiksen ympärysmitta kasvaisi. Pöllö tatuoinnin aiheena on nykyään yleinen, mutta Harry Potter -fanina halusin ehdottomasti käteeni sellaisen, kun kerran lapsena en tunturipöllöä lemmikiksi saanut. Alkujaan mietin sugar skull -tyylistä lintua, jolla olisi jopa ollut vatsassaan kuoleman varjelusten merkki, mutta nyt päädyin realistisempaan ja söpömpään otukseen.


Varasin ajan kaverini suosittelemalle tatuoijalle, jonka töitä olin ihaillut myös Instagramista. Ennestään minulla oli kyynärtaipeen alapuolella kompassiruusu ja Hanne keksi, että jatketaan purjehdukseen liittyvää teemaa laittamalla pöllö istumaan köyden päälle, josta roikkuu meriaiheisia esineitä.


Tatuoinnin hakkaaminen kesti noin viisi tuntia - ja kyllä muuten sattui. Onneksi kivun sietoon toimivat samat harjoitteet kuin ahdistukseenkin ja kivuliaimmissa kohdissa keskityin vain hengittämään sisään ja ulos, jotten olisi pompannut tuolista omia aikojani.


Olen lopputulokseen todella tyytyväinen, vaikka kuvan valmistuttua sitä ei varmaan olisi musta uskonut kun hymyilin vain tyhmästi ja tokaisin, että "ihan kiva". Idea seuraavaan tatuointiin on jo mielessä ja otan sen varmasti samalla artistilla jos mahdollista.

2017/06/30

Flowers flowers flowers

Valokuvapostauksen aika! Olen valinnut alle muutamia kesän aikana ottamiani kuvia kukista, joita täältä Helsingin keskustasta on löytynyt. 

Sen pidemmittä puheitta, toivottavasti tykkäätte:

2017/06/28

I'd Rather Sleep

Viime aikoina olen: rapsutellut isoja ja pieniä koiria, syönyt jäätelöä auringonpaisteessa, miettinyt tulevaisuuttani, käynyt Kuopiossa, kuvannut kukkia, rampannut jatkuvasti Kelassa, pelannut Pokémon Go:ta, etsinyt hamsteria vaatekaapista ja suunnitellut kesän festareita.

Juhannusta vietin kaupungissa. Joonaksen kanssa grillattiin ja käytiin katsomassa kokkoa Kaivopuiston rannassa ja sunnuntaina tehtiin Miinan ja koirien kanssa retki Rajasaareen (=koirasaareen).




Arkisin olen jatkanut päiväsairaalassa käyntiä ja viime viikolla mulla oli hoitokokous psykan polilla. Esitettiin, että jatkaisin päiviksellä kolme viikkoa vielä kesäsulun jälkeen, eli palaisin elokuussa "lomalta" vielä hetkeksi päiväsairaalaan ennen syksyn suunnitelmia. Tarkoitukseni olisi aloittaa elokuun puolessa välissä nuorille suunnatussa ryhmässä, jossa olisi pikkuhiljaa tarkoitus etsiä omia mielenkiinnon kohteita ja suunnata opiskelemaan tai työelämään. Tällä hetkellä kuulostaa epätodelliselta ja todella pelottavalta, että olisin vaikka vuoden päästä koulussa. Mun vointi on kuitenkin kohentunut jo päiväsairaalan aikana niin paljon, että ehkä olenkin vuodenvaihteessa toista mieltä.

Tällä hetkellä kehitän hallinnantunnetta jakamalla tehtäviä pienempiin osiin. En esimerkiksi yritä siivota koko asuntoa kerralla, vaan yhdelle päivälle riittää että kerää vaatteet lattialta tai vaikkapa tiskaa. Asetan tavoitteita, jotka oikeasti pystyn saavuttamaan ja vaikken tavoitteeseeni yltäisikään, keskityn siitä huolimatta onnistumisiin epäonnistumisen sijaan. Yritän myös olla huolehtimatta turhia, kuten tulevan Pride-kulkueen turvajärjestelyjä, koska se on asia johon en voi vaikuttaa millään tavalla enkä murehtimalla tee muuta kuin pilaa tämänhetkisen fiilikseni.



Mulla oli tuossa parin viikon buliminen putki, mikä oli varmaan reaktio pariin muuttuvaan asiaan, stressiin ja väsymykseen. On aina vaikea aloittaa "normaali" syöminen repsahduksen jälkeen, mutta silloinkin yritän palata heti viiteen ateriaan päivässä sen sijaan että menisi helpoimman kautta ja lisäisin ruokamääriä sen mukaan mikä tuntuu hyvältä (=mikä tuntuu syömishäiriön mielestä turvallisimmalta).
Mahtavaa huomata, että kroppa reagoi säännölliseen syömiseen aika nopeasti, enkä enää hengästy sairaalan ylämäessä aamuisin kuten vielä viikko sitten. Muutenkin olo on kaikin puolin parempi, eivätkä syömisen jälkeiset syyllisyydentunteet ja ahdistuskaan kestä loputtomiin.

Kello on vasta vähän päälle seitsemän, mutta pitäisi jo alkaa lähteä osastolle. Ärsyttää nousta tuntia tavallista aiemmin laittamaan muille aamupalaa, kun itse syön jo kotona. Melkein skippasin oman aamupalani käyttääkseni siihen kuluvan ajan tehokkaasti nukkumiseen. Järki voitti, ja taidan ottaa vielä jonkin välipalankin mukaan, jotta jaksan lounaaseen asti.

Oikein mukavaa päivää kaikille!

2017/06/01

Päivispäiväni kuvina

Oon jo monta viikkoa suunnitellut tekeväni my day -postauksen joltain arkipäivältä kun käyn päiväsairaalassa. Tiistaina päätin toteuttaa suunnitelmani ja latasin aamulla kameran akun. Asiaa tietenkin hankaloitti se, ettei osastolla saa juuri kuvata, mutta ehkä saan annettua jonkinlaisen käsityksen päivästäni myös tekstin kautta. Joten:

Kello soi puoli seitsemältä ja pääsin ylös parin herätyksen jälkeen. Pesin hampaat ja aamupalaksi söin puuroa siemenillä ja maapähkinävoilla, päärynän ja vaniljateetä. Häkkiotuskin oli hereillä, muttei halunnut tulla ulos, joten annoin sille aamupalaksi puolikkaan saksanpähkinän.




Osastolle ajelin tapani mukaan parilla sporalla. Arvatkaa onko ärsyttävää kun ratikka, johon pitäisi vaihtaa on juuri nykyisen kulkuneuvon edellä niin, että jokaisella pysäkillä ehtii melkein juosta etuovesta takaovelle.

Päiväsairaalaan pääsin paikalle tasan yhdeksältä, joten laitoin pikaisesti tavarat kaappiini ja otin kupin kahvia juuri aamukokouksen alkaessa. Ollaan alettu parin muun kasvissyöjän kanssa tuoda omat kauramaidot mukana, koska osaston Plantin soijamaito on järkyttävää paakkuuntuessaan kupin pohjalle.



Tiistaisin on liikunta-aamupäivä, jolloin saa valita kuntosalin ja kävelyn väliltä. Lähdin kävelyporukan mukaan keskuspuistoon. Yritin valokuvata samalla kukkia, mutta porukassa hiekkateiltä poikkeaminen ja puskissa konttailu nolotti sen verran että lopulta suosiolla moikkailin muiden kanssa Ruskeasuon ratsastuskoulun tarhailevia poneja ja heppoja.



Kävelyn jälkeen kuvautin pihalla mun asun ja siitä jatkettiin tauon jälkeen sanaryhmään, jossa tän viikon aiheena oli "minä". Omia tekstejä ei tarvitse lukea ääneen (hehe onneks! Mä rustasin ryhmän alussa pari säälittävää riviä vihkoon), vaan ensisijaisesti keskustellaan ryhmän kesken heränneistä ajatuksista. Mietittiin muun muassa mistä minuus koostuu, siihen liittyviä rooleja, iän ja sairauksien vaikutuksia ja miten oma ja toisten näkemykset itsestä eroaa.




Seuraavaksi käytiin syömässä. Me ruokaillaan henkilöstöravintolassa, välillä istutaan koko porukka samassa pöydässä ja välillä jakaudutaan pienempiin ryhmiin. Hoitajat valvoo, että kaikki käy ruokalassa, mutta muuten syömisiin ei puututa. Yleensä ruoat on ollut tosi hyviä, mutta tän päivän tofukastike oli aika mautonta. Onneksi salaattipöydässä on aika hyvä valikoima!


Lounaan jälkeen istuin puolisen tuntia omissa oloissani kallioilla sairaalan pihalla. Selasin somet läpi kännykästä ja kuuntelin musiikkia. Musta on ihan ok syödä muiden seurassa, mutta ruokailun jälkeen tarvitsen yhä edelleen omaa aikaa rauhoittua.

Päivän vikana ryhmänä oli rentoutusryhmä, jossa tällä kertaa oli jännitys-rentoutusta. Osa porukasta jopa nukahti, mutta mun ajatukset oli täydessä vatsassa ja tulevassa illassa ja koirassa.


Rentoutuksen jälkeen oli vielä iltapäiväkokous ja verryttely, jossa jokainen keksii vuorollaan jumppa- tai ventysliikkeen. Mä taisin muistaakseni esittää jonkun tasapainoliikkeen.

Osastolta suuntasin sporalla Kampin Kelaan toimittamaan muutamia liitteitä. Stressaa, sillä osa tarvittavista papereista puuttuu edelleen ja laskut on myöhässä. Masennus sanoo että ei kiinnosta, mutta muistutusten myötä on pakko alkaa kiinnostaa jos mielii pitää luottotiedot kunnossa. Bussia odotellessa söin välipalaksi banaanin.



Kotiin päästyäni arvoin Netflixin ja lukemisen välillä. Päädyin aloittamaan Valtaistuinpelin (Game of thrones). Oon kattonut ekan tuotantokauden kyseistä tv-sarjaa, mutta en vaan pääse sen pidemmälle. Oon aina tykännyt ennemmin lukea kirjoja kuin katsoa leffoja, joten jos mä näin pääsisin kiinni tähän niin-hehkutettuun-sarjaan.


Päivälliseksi makaronilaatikkoa ja parsakaalia. Mulla ei ollut ketsuppia, joten tomaattimurska + suola toimi korvikkeena.


Kuuden jälkeen Lunalla oli aika eläinlääkäriin, joten käytiin ennen sitä ulkoilulla pikkusiskon ja hänen poikaystävänsä kanssa. Lumpsu käyttäyty tosi hienosti ja lekurillekin mentiin ihan mielellään, mutta piikin kohdalla taisteltiin vastaan ja nukutusainetta vastustettiin niin paljon että lopulta leuka kopsahti väsymyksestä lattiaan.




Tässä vaiheessa iltaa jätin kameran kotiin. Käytiin autolla hakemassa puppe lääkäristä ja kannoin sen porukoille omaan petiin. Neiti oli ihan lääkepöllyssä ja havahtui vähän väliä istumaan ja nuokkumaan. Olisin ollut valmis jäämään koiran kanssa nukkumaan olkkarin lattialle, mutta äiti raahasi peiton sohvalle ja katsoi yön doggon perään.

Mäkin lähdin kotiin iltapuuhille ja syömään iltapalaa. Demikin sai juoksennella hetken aikaa vapaana asunnossa, vaikkakin se selvästi pelkäs mua jostain syystä. Haisin varmaan koiralta. Nukkumaan pääsin yhdentoista aikaan.