2016/02/27

Snäppi auki

Uuden joululahjaksi saadun puhelimen myötä latasin myös Snapchatin. Lumialle kyseistä sovellusta ei ole saatavilla, mutta Samsungin kanssa oon pikkuhiljaa opetellut sovellusta käyttämään. Vähän vielä vierastan tota softaa ja päivitän kuvia mieluummin Instagramiin (@nnouy), mutta ehkä tää tästä pikkuhiljaa lähtee.

Seuratkaa toki:
@nnnouy kolmella n:llä

Nyt jatkan lauantaipäivääni Salkkarit-maratonin merkeissä, viime viikon jaksot kun jäivät katsomatta. Ulkona ois ihana sää, mutta puolen tunnin aamuinen kävely riitti tällä kertaa. Oon aika poikki, kun hoitokoiran kanssa on tullut ulkoiltua vähän liiankin paljon omaan kuntoon nähden. Lepäilen siis loppupäivän ja huomenna käyn isovanhempien kanssa lounaalla.

Rentoa viikonloppua kaikille!

2016/02/24

My day: last Sunday

Heippa! Kannoin koko sunnuntain kameraa mukanani tarkoituksena tehdä jälleen päiväni kuvina -postaus. Mulla on vaan sunnuntain jälkeen ollut niin paljon muuta menoa, että postauksen tekemiseen ei ole meinannut riittää aikaa. Alkuviikosta olen käynyt polilla, rampannut Etelä- ja Itä-Helsingin väliä metrolla, käynyt Sylin kahvihetkessa, ollut koiravahtina ja ulkoillut paljon. Aloitin lääkärin määräyksestä parin viikon rautakuurin, joten toivotaan että tämä järjetön väsymys myös sen myötä helpottaisi.

Mutta parin päivän taakse sunnuntaihin:

Heräsin kymmenen aikaan syömään aamupalaa (neljänviljanpuuroa auringonkukansiemenillä ja maapähkinävoilla, pari sharonia ja teetä. Samalla kokosin tuhannen palan palapeliä, joka mulla on ollut kesken jo pari viikkoa...


Katsoin netflixistä loppuun elokuvan, jonka aloitin edellisiltana. Ei ollut kauhean hauska, kun en jaksanut edes yhteen putkeen katsoa. En nyt muista edes nimeä, enkä jaksa etsiä sitä, mutta leffa kertoo miehestä joka toisen ihmisen kengät jalkaan vetäessään muuttuu kyseiseksi ihmiseksi. Päähenkilö on suutari, joten valinnanvaraa riittää.


Välipalaksi vähän suklaata ennen kuin lähdin porukoille auttamaan äitiä ruoanlaitossa. Lounas kun on yleensä viikonloppuisin valmis vasta kolmen aikaan.



Lähtö tapani mukaan venähti. Oon kyllä kaikissa virallisissa tapaamisissa ajoissa, mutta jostain syystä kun esimerkiksi kavereita pitäisi nähdä, oon nykyään usein myöhässä. Syytän metroa, sillä en osaa aikatauluttaa menojani edelleenkään sen mukaan miten se kulkee. Äiti olikin valmistanut lasagnen jo melkein uunia varten valmiiksi, joten mulle jäi lähinnä fetasalaatin tekeminen.


Kun ruoka oli uunissa, oli aikaa ottaa asukuvat ja meikata. En jaksanut kaikkia meikkejäni raahata mukana, joten alla ne joita tuona päivänä käytin. Tuon Disco Ensemblen paidan tilasin viime viikolla netistä.




Päästiin vihdoin syömään. Harmi, että kasvislasagne on niin suuritöinen, muuten voisi tehdä useamminkin. Normaaliin lasagneen verrattuna jauheliha oli korvattu soijarouheella ja tomaattikastikkeessa oli mukana ainakin kesäkurpitsaa, paprikaa ja pinjansiemeniä.


Pian ruokailun jälkeen Ella ja Lotta kävivät tuomassa mulle Teppo-sheltin viikoksi hoitoon. Herra on kyllä aivan uskomattoman ihana ja hyväkäytöksinen ja on tuonut tarvitsemaani rytmiä arkeen. Teppo pääsi mukaan kun lähdettiin Eiran rantaan Caruseliin kahville. Paljon sitä ei huvittanut poseerata kuvissa kun ohi kulki juuri toinen koira.



Vanhemmat ottivat Tepon ja me jatkettiin Joonaksen kanssa kohti Tennispalatsia. Käytiin kolmistaan J:n ja L:n kanssa katsomassa The Boy.


Finnkinolla ei ole enää nykyään ilmaisia popcornmausteita, vaan niitä myydään pienissä 50 sentin hintaisissa pusseissa, jotka ei riitä mihinkään. Koska mausteet ovat puolet leffassa käynnin elämystä, me osattiin L:n kanssa varautua etukäteen ja oltiin ostettu omat mausteet. Niitä nimittäin tarvitaan paljon.


Takaisin kotiin pääsin vähän yhdeksän jälkeen. Kämppis oli jo nukkumassa, joten yritin olla hiljaa ja join rauhassa teetä, söin ostamani valmissalaatin johon tein hieman lisäyksiä ja luin Harry Potteria.



Nukkumaan menin puolenyön aikoihin, mutta en saanutkaan koko yönä unta. Vika ei suinkaan johtunut kauhuleffasta, jota kävimme katsomassa. En tiedä miksi lääkkeet välillä väsyttävät ja välillä eivät, sillä nyt olen taas nukkunut paremmin kuin hyvin viime viikon unettomien öiden jälkeen.

Toivottavasti teillä on ollut mukava viikko, mulla ainakin on mennyt kerrankin hyvin myös syömisten suhteen!

2016/02/19

A few facts about me

Tämä postaus tulee sisältämään muutaman random-faktan itsestäni. Yritin miettiä tällä kertaa vähän oudompia puolia itsestäni, jotka kuitenkin ovat osa persoonaani. Oon viime aikoina miettinyt jonkun verran lapsuuttani, joten aloitetaan siis niiltä ajoilta:

- Oon ysärilapsi, vuosimallia -92. Tuolloin ei ollut nettiä tai Netflixiä ja lastenohjelmia tuli arkisin telkasta se tunti päivässä, viikonloppuisin pari. Joten auta armias jos lauantaina nukuit liian pitkään ja esimerkiksi klo 8.00 alkavat Teletapit jäi väliin! Tai vanhemmat hakivat niin myöhään päiväkodista, että Richard scarryn touhukkaan maailman tai Franklinin alku jäi näkemättä.
Pikku kakkosen Varokaa heikkoa jäätä on myös nähtyt about miljoona kertaa. (Nostalgian vuoksi kyseinen video Youtubesta klik: x)

- Koska päiväkoti-ikäisenä sanoin, etten aio ikinä käyttää farkkuja niiden epämukavuuden takia, kärsin (ja häpesin itseäni) vielä ala-asteen viimeisillä luokilla mieluummin rumissa trikoissa, koska en voinut myöntää äidilleni mielipiteeni vaihtuneen.


- Puhelimessa puhuminen on kammottanut aina. Pienenä laitoin pikkusiskoni soittamaan parhaalle kaverilleni ja pyytämään tätä viereiseen puistoon leikkimään, koska en itse uskaltanut. Mieluummin kävin soittamassa ovikelloa. Vielä näin aikuisenakin kävelen mieluummin esim. polille varaamaan uuden ajan peruutetun tilalle, kun vaihtoehtona olisi (reilusti helpompi) soittaminen.

- Kasvissyöntini juuret johtavat hyvinkin pitkälle lapsuuteen. En ole ikinä oikeastaan pitänyt lihasta ja kalaa en ole suostunut ikinä syömään. Punainen liha jäi pois yläasteelle siirryttäessä ja kanakin pian sen jälkeen. Jos (kana)jauhelihakeitossa suuhun osui rustonpala tms, jota ei saanut heti pureskeltua, jäi syöminen siihen. Ja kun selvisi mistä maksalaatikko ja veriletut ovat saaneet nimensä, en suostunut enää syömään kyseisiä ruokia. 

- Olin viimeinen meidän luokalta joka sai kännykän. Kutosella sain joululahjaksi Nokia 3100:sen ja osaan edelleen ne puhelimen soittoäänet ulkoa.

- Yläasteella saatoin seistä kesäisin joka viikonloppu Laakson ratsastusstadionin reunalla kuvaamassa este- tai koulukisoja. Olin armoton heppahullu, vaikken saanutkaan hirveetä slaagia sanasta "metwursti", kuten yksi parhaista kavereistani. Kesäisin kävin islanninhevosleireillä, koska issikat <3

- Noora J. (VRL-1083, ROWDY) ja Moldóttur. Joku ehkä tietää/muistaa.


 hän on Fenja, islanninhevonen

- Olen harrastanut partiota (josta en pitänyt), koripalloa, ratsastusta ja tennistä. Perheen kanssa olen myös koko ikäni purjehtinut ja käynyt useamman kerran Åressa ja Αlpeilla laskettelemassa. Viiden viikon purjehduslomalle me lainattiin siskon kanssa kirjastosta ainakin kymmenen kiloa kirjoja mukaan, jottei vain loppuisi kesken.

- Enimmillään olen painanut 47 kiloa ja alimmillani 32kg, jolloin painoindeksi oli alle 12. Ihmettelen että olen vielä elossa.

- Eläimet ovat mulle toisinaan tärkeämpiä kuin ihmiset. Hevoset, koirat, rotat ja hamsterit, kissojen kanssa en ole ollut tekemisissä äidin allergian vuoksi.

- Olen bi-seksuaali ja vakavin parisuhteeni on ollut naisen kanssa. Tällä hetkellä olen tyytyväinen sinkkuuteeni, sillä en halua kenenkään joutuvan elämään syömishäiriön siivittämää arkea kanssani. En myöskään ole varma haluanko kumppanikseni miehen vai naisen.

- Jouduin ensimmäisen kerran osastolle 17-vuotiaana. Minut "raahattiin" suljetulle lukiosta kesken koulupäivän, ja suurin murheenaiheeni oli silloin äidinkielentuntien täyttyvät poissaolot. Lopulta jäi koko lukio kesken.


- Ensin mulla diagnosoitiin anoreksia ja lievä masennus. Masennus muuttui jaksoittaiseksi keskivaikeaksi ja kuvaan astui epävakaa persoonallisuushäiriö, myöhemmin myös päihteet.

- Olen ollut osastolla niin monta kertaa, että sormet eivät riitä kertoja laskemaan. Putosin kartalta siinä kymmenen kerran jälkeen. Kokeiltu on nuorten ja aikuisten akuutti psykiatria, syömishäiriö- ja mielialahäiriöosastot.


- Taidan olla jollakin asteella perfektionisti. (Viime viikon Hesarissa oli aika kuvaava juttu haitallisesta perfektionismista, johon samaistuin) Elämässäni kaikki on joko tai. En voi sietää puolitiehen jätettyjä asioita, esimerkiksi siivouksen suhteen elän mieluummin läävässä kuin vain siivoan vain vaatteet lattialta kaappiin. Lukiokursseitakin olisi pakko saada kiitettävä, joten helpompaa on jättää koko juttu taakseen.

- Englanti ja muut kielet on aina ollut mulle vaikeita. Ranskaa olen lukenut kymmenen vuotta, mutta enää en muista yhtään mitään. Oui, je m'appelle Noora et je suis bête. En ymmärrä myöskään historiaa, yhteiskuntaoppia tai politiikkaa, en edes tiedä kuka on tällä hetkellä Suomen pääministeri. Matematiikka ja fysiikka sentään ovat loogisia: kuumailmapallo pysyy ilmassa koska lämmin ilma on kevyempää. Yhtälöt on myös kivoja.

- Valokuvaus on mulle vaan harrastus, vaikka moni on sanonut että kannattaisi opiskella alaa. Tällä hetkellä mulla on käytössäni Nikon D5200 + objektiiveja aika monta.


Eiköhän tää ollut tällä kertaa tässä. Toivotteko lisää samankaltaisia postauksia? Entä onko jollakin saman suuntaisia ajatuksia?

2016/02/09

Kevyempi kantaa (hautaan)

Ei mun pitänyt enää valittaa, mutta... antaapa tulla syömishäiriöisen karua arkea postauksen verran:

Mä olen väsynyt. Aivan h*lvetin väsynyt tähän syömishäiriöön. Tuntuu, etten jaksa enää edes yrittää taistella vastaan: joka päivä on uusi pettymys kun vastoinkäymiset alkavat viimeistään lounaan aikaan. Aamupalaksi saan syötyä puuroa hedelmineen ja protskuineen. Lounaaksi on varattu jääkaapissa annos lämmitettäväksi. Mutta sitten en syökään sitä, se jää seuraavalle päivälle ja seuraavalle ja seuraavalle ja lentää lopulta pilaantuessaan roskiin, tai vaihtoehtoisesti syön ja syönsyönsyön päälle vähän lisää ja kaikki päätyy pönttöön.

Oksentamisen takia tuntuu kuin olisi jatkuva krapula. Että ei ole olossa hurraamista.

Olen paennut syömishäiriötä isovanhemmilleni, mikä on ennen auttanut, mutta nyt en selviä enää edes sielläkään. Sosekeittoa salaatin kanssa, kahvilla omena laskiaispullan sijaan: ei riitä! Iltapalaksi söin kyllä konvehteja, mutta kun ei tuonnekaan voi muuttaa.

 Noora 9.-luokalla

Kotona olen hamstrannut pakastimen täyteen soijanugetteja, kasvispihvejä ja jäätelöä. Kaapista löytyy leipää ja kaikkea mitä normaalin ihmisen keittiöstä nyt löytyykään. Niitä kaikkia mä mun suunnitelmien mukaan syön, mutta toteutus jää puolitiehen. Kunnon ruoan sijaan olen Makulan salaattien suurkuluttaja. Tursuaa jo fetat ja oliivit korvista, kun lähikaupasta ei saa muuta kuin kreikkalaista salaattia.

Päässä pyörii kysymys, että miksi mä menin ikinä sairastumaan, miksi mä peruskoulun lopussa oikein toivoin anoreksiaa itselleni? Okei, tuossa vaiheessa olin jo sairas ja tavoittelin luurankomaista kroppaa, ei terve ihminen sellaisia mieti. Mutta sitä rumuutta kohti tässä taas tunnutaan menevän, vaikken sitä enää halua. Ainoa mitä haluan on terve elämä, ja sen eteen on tehtävä töitä. Miksi miksi miksi minä, kun monelle tavallinen arjenhallinta on itsestääänselvyys.

Tän sairauden takia olen saanut katsoa sivusta kuinka kaverit juhlivat abi-rekan lavalla, painoivat valkolakit päähänsä, lukivat kirjastossa tunteja tuntien perään pääsykokeita varten, pääsivät sisään lääkikseen-kauppikseen-oikikseen. Ja mitä mulle jäi tuosta ajasta? Anoreksia ja muistoja osastoelämästä jotka nekin ovat osittain pyyhkiytyneet muististani.


Ilmoittauduin lukioon kesken jääneelle äidinkielenkurssille ja terveystieto ykköseen, jonka olen jo suorittanut 10:n arvosanalla. En vain muista kyseisestä kurssista muuta kuin kokeen kysymyksen: "Mikä on karsinogeeni?" anoreksia on syönyt siis myös muistini.

Nyt mietin, että yritänkö jälleen aloittaa opiskelun (minkä seurauksena ehkä jälleen romahdan) vai noudatanko hoitajien, vanhempieni ja terapeuttini ohjeita ja soitetaan huomenna omaohjaajani kanssa Vamokseen varaamaan tutustumisaikaa kevyempää päivätoimintaa varten.

2016/02/06

Favourite outfit of the week

Viikon alussa mietin jo että ei kai kevät vielä ala, mutta onneksi lumi satoi maan valkoiseksi pian uudestaan! En ole vielä saanut talvesta tarpeekseni, maisema on niin paljon kauniimpi lumen peitossa kuin ruskeana loskana.

Ostin viimeksi Itiksessä käydessäni uuden hupparin, jonka yhdistin kissasukkiksiin. Mjau!
Kokeilin myös vähän erilaista meikkiä ja käytin Goshin sinistä eyelineria.


huomatkaa toki nyppimättömät kulmat & otsa- ja silmänalusrypyt :))




Voisin ehkä tehdä näitä asupostauksia useamminkin, mutta pukeutuminen on ollut viime aikoina luokkaa ekat-vaatteet-kaapista-tai-lattialta-päälle. Nytkin hengaan himassa vaalenpunaisessa One piecessä. Mutta hei, aina ei tarvitse laittautua!

Hyvää viikonloppua kaikille! Me suunnataan huomenna siskojen kanssa mummolaan syömään laskiaispullia.
(Onnea Julia ajokortista, äläkä faija hermostu: ei me rikota sun Jaguaria ♥)

2016/02/03

Tammikuu kännykkäkuvina

Sain joululahjaksi Samsungin puhelimen monen vuoden Lumian käytön jälkeen. Vaikka puhelimen kamera on parempi kuin vanhassa kännykässäni, en oikein edelleenkään osaa käyttää puhelinta tapahtumien kuvaamiseen. Joten tässä tulee aika suttuinen tammikuuni... En jaksanut muokata kuvia, joten laatu on tasan sitä mitä puhelimella saa. Nauttikaa tai älkää:

Vuosi vaihtui DTM:ssä. Vuoden ekat kuvat on siis baarista.


Tammikuun seitsemäs päivä täytin vuosia (ikäkriisi! oon aivan h****tin vanha) mut Joonas oli leiponu mulle cookieseja ja keittäny synde-kahvit.


Ite oon kokkaillu uudessa kämpässä kurpitsakeittoa, tofu-hapanimelää, kaalilaatikkoa ja kikherne-kukkakaali-currya.

Ja lisäks oon niin laiska, että oon testannu valmisruokia.. Voisin melkeen elää noilla thai-cubeilla ♥


Tilasin uuteen puhelimeen kuoret. Oon aivan helvetin hyvä rikkomaan näyttöjä puhelimista, joten tällä kertaa lähti tilaukseen "kannellinen" versio.



Käytiin Joonin kaa vähän ajelemassa Fionalla. Se heitti mut myös Järvenpäähän isovanhemmille pariksi päiväksi.


Ja otin about miljoona selfietä:


Käytiin Iidan kanssa Kampissa ja Oonan kanssa Itiksessä. Harvoin vietän aikaa kauppakeskuksissa, mutta näiden tyttöjen kanssa vierähti monta tuntia! Burger Kingissä mozzarellatikkuja ja Hesessä pehmisjädee kinuskikastikkeella.

 
Kuukauden paras tapahtuma oli kuitenkin kun käytiin äidin kanssa katsomassa Hartwall Areenalla Apassionataa! Ollaan molemmat "entisiä" ratsastajia, joten show oli aivan upea!