Tuolla kulman takana hyvä herra

Tällä viikolla on bailattu Haloo Helsingin! tahtiin ja päiviin on mahtunut paljon tunteita, uusia ihmisiä ja pari kaupunkia. Bändi aloitti kesäkiertueensa tiistaina Tavastialla suurimmille faneille järjestetyllä yksityiskeikalla ja onnekkaana sain nimeni listalle.

Oona oli tullut keikkaa varten Helsinkiin, joten mentiin Tavastialle yhdessä. Ei viitsitty jonottaa eturiviin, koska ovilla olisi varmasti saanut sitä varten istua useamman tunnin. Katsottiin esitys siis miksauspöydän takaa, josta näki hyvin, kun edessä oli pari metriä aidattua tyhjää tilaa. Oli aivan loistava tunnelma ja kiva kuulla uusia biisejä livenä.



Fiilistä latisti hetkeksi uutinen, että Haloot jäävät festarikauden jälkeen kahden vuoden tauolle ja palaavat vasta vuonna 2021 uuden levyn kanssa.

Keikan jälkeen nähtiin tuttuja ja jonotettiin näkemään bändiä. Ei taaskaan saatu hyvää yhteiskuvaa, mutta julkaistaan nyt silti:



Kotiin päästyäni sain idean, että ostetaan liput huomiselle risteilylle, jolla Haloo Helsinki! esiintyy. Kesän ainoat festariliput kun ovat heinäkuulle Kuopiorockiin ja ajatus vain yhdestä keikasta ennen taukoa tuntui pahalta. Sain Joonaksen innostumaan laivareissusta, joten varattiin halvin mahdollinen hytti ja bussiliput Turkuun.

Turussa kierreltiin pari tuntia ja käytiin Subissa syömässä ennen laivaan menoa. Oli aika turistiolo, kun ei osattu kävellä keskustasta satamaan ilman Google Mapsia. Mä kriiseilin koko matkan, että ehditäänkö laivaan ajoissa, mutta onneksi toisella oli järki ja hermot matkassa.

Tutustuin laivalla aivan upeisiin ihmisiin ja vaivuin teinitasolle kun hypin ja lauloin itseni keikalla uuvuksiin. Nolasin itseni muutamaan kertaan, mutta silti en vaihtaisi mitään.



Joonaksella meni jossain vaiheessa hermot "äijiin" ja hän paineli nukkumaan kun jäätiin eturivintyyppien kanssa soittamaan musiikkia tyhjään baariin. Valvottiin Ammin kanssa aamukuuteen ja seuraavan päivän lyhyellä akustisella keikalla taisi olla vieläkin pieni humala päällä.

Pääsin kuitenkin kotiin ehjin nahoin (toista kyynärpäätä lukuunottamatta) ja viime yönä kuittailin univelkoja noin 16 tunnin unilla.

Nyt mietin, että mistä revin elokuuhun mennessä rahat tyyppien vikalle keikalle Simerockiin Rovaniemelle. Ehkä en mistään, mutta toivossa on hyvä elää. Ainakin Kuopiossa nähdään!

She burns like the sun

Olen ollut aika hissuksiin somen puolella viime viikkoina ja osa kavereistakin on huomannut, että olen ollut vielä tavallistakin huonompi vastaamaan viesteihin. Mulla ei kuitenkaan mene huonosti, olen tarvinnut vain omaa aikaa. Lisäksi olen nähnyt ystäviä, joiden kanssa ei ole hetkeen hengailtu.

Olen miettinyt mennyttä ja tulevaa, mutta yrittänyt pääsääntöisesti elää tässä hetkessä tehden sitä mikä toimii. Dkt (dialektinen käyttäytymisterapia) on pakottanut tarkastelemaan tunteita ja miettimään tekemisiäni kahteen kertaan.




Värjäsin hiukset taas hattaran vaaleanpunaiseki. Väri on ärsyttävä ylläpitää, mutta tää niin sopii kesään. Ostin halvimman mahdollisen hoitoaineen, jonka löysin, ja sekoitan siihen aina muutaman pisaran pinkkiä suoraväriä. Tulee huomattavasti halvemmaksi, kuin ostaa pastelliväriä.



Syömishäiriön suhteen menee taas paremmin kuin pitkään aikaan. Paino on ollut normaalissa jo jonkin aikaa, enkä ole oksentanut moneen viikkoon. Mikään ruoka-aine ei tunnu liian pelottavalta ja oon jopa pettynyt, kun en jaksanutkaan eilen lähteä kaverin luokse Tampereelle ja Аmarillon uusi vegehamppari jäi kokeilematta. Välillä kuitenkin lipsahtaa ja aterioiden väliin saattaa jäädä kuusikin tuntia, joten nälkäsignaaleihin ei ole todellakaan luottamista.

Vöner ja soijaleikkele, joka maistuu lauantaimakkaralta ♥

Demillekin kuuluu parempaa. Sille on kasvanut uutta karvaa lähteneen tilalle, eikä se näytä enää kaljulta rotalta. Ihan entisensä se ei ole vieläkään, mutta onneksi lemmikin takia ei enää tarvitse stressata niin paljon.



Mun unirytmi on ollut aika sekaisin, mutta pistetään se valoisuuden ja Netflixin (ja kaverien) piikkiin. Onneks en oo ainoo, joka nukkuu vähän miten satuu, mutta ennen puolta päivää ois kiva jo hereillä, ettei päivä mene kokonaan ohi.




Tuntuu, että elämä on parempaa kuin pitkään aikaan. Pystyn aidosti nauttimaan asioista ja hymyilen helposti. Shorteissa ja t-paidassa näyttäytyminen ei aiheuta ahdistusta, ellei joku kadulla katso pidempään. Tykkään kodistani ja sen pienestä parvekkeesta, tästä kaupunginosasta ja naapureista. Vähän harmittaa, että Lunaa ja muuta perhettä nähdäkseen pitää matkustaa 40 minuuttia sporassa (kyllä, helsinkiläiselle pitkä aika), mutta onneksi siskot ovat aina myöntyneet kun olen kysynyt saanko viettää koiran kanssa aikaa.




Ei kai tässä muuta. Nauttikaa aurinkoisista päivistä ja muistakaa käyttää aurinkorasvaa! Mä poltin
eilen selkäni aika pahasti ja voin sanoa, ettei tunnu kivalta.

Provinssi 2016

Palasin eilen kotiin Seinäjoelta kolmen päivän juhlimisen jälkeen. Olin ensimmäistä kertaa Provinssissa ja reissu oli aikamoinen kokemus telttailuineen ja festarialueineen. Vesisateesta ja puhelimen akun huonosta kestosta huolimatta oli tosi kiva loppuviikko, ja syömisetkin sujuivat puolihuomaamatta kaiken muun hälinän ohessa. Joten turhaan stressasin sitäkin.

Lähdettiin Joonaksen kanssa jo keskiviikkona ajamaan autolla kohti Törnävänsaarta. Alkoi tosi lupaavasti, kun ei ensin meinattu löytää parkkipaikkaa ja sitten tajuttiin, että meidän parkkis aukeaa vasta ekana festaripäivänä. Lähempänä puoltayötä saatiin kuitenkin kamat raahattua ja teltta pystytettyä kavereiden viereen Camp Provinssiin.

kokonainen parsakaali on hyvä matkaeväs :'D

Sää oli tosiaan tosi vaihteleva ja mukaan varaamalleni kertakäyttösadetakille löytyi turhan paljon käyttöä. Meidän telttakin oli ties kuinka monta vuotta vanha, joten mun jesaripaikkailuista huolimatta vikana yönä tuntui kuin olisi nukkunut uima-altaassa.

Aivan leirintäalueen vieressä oli kauppa ja pizzeria, joten evääksi saatiin muutakin kuin ylihinnoiteltua festariruokaa. Yhdestäkin kojusta ostin tofu-wokkia ja puolet tofuista oli korvattu soijapaloilla.. Välimäen pasta oli kuitenkin kuulemma hyvää. Tän kesän karjalanpiirakkakiintiö tais tulla täyteen ja sipsejä oli kaupan käytävät niin täynnä (tai sen verran kuin olutlavoilta jäi tilaa), että pakkohan niitä oli ostaa useempaa makua!

Nightwish, Rammstein, Disco Ensemble, Pää kii, Mokoma, Sanni, Vesala, Antti Tuisku... Noin muutaman mainitakseni.

Täytyy myöntää, että kolmea päivää kauempaa ei olisi enää jaksanut. Kotimatkalla ei ollut kovin kehuttava olo. Pikkuisen olin kateellinen takapenkkiläisille, jotka vetelivät sikeitä, sillä itse en osaa liikkuvassa autossa nukkua. Pysähdyttiin Hesessä, jossa itse söin vain kinuskipehmiksen, sillä olin jo aiemmin matkalla syönyt mozzarellasalaattia ja yli jääneitä eväitä. Kotiin pääsin vasta lähempänä yhdeksää, eikä varmaan koskaan ole tuntunut niin hyvältä päästä suihkuun kaiken mudassa rämpimisen jälkeen!

Perus festarireissu siis! Kiitos kaikille, joiden kanssa törmäiltiin :)

Maaliskuu kännykkäkuvina

Ensinnäkin, mä olen tosi huono kaivamaan puhelinta esiin, kun jotain kivaa tai tärkeää tapahtuu. Silti ajattelin, että koska puhelin kuitenkin kulkee useammin mukana kuin kilon järkkäri, niin teen nyt pienen koosteen kuukaudesta.

Ensinnäkin puhelimesta löytyy miljoona selfietä, koskapa ei ottaisi itsestään kuvia kun on tylsää? Huomaa myös että hiusten värien puolesta voisin olla kameleontti, oon sävyttänyt hiuksia color maskeilla tai shokkiväreillä melkein joka pesun yhteydessä.

Nää taitaa olla kuukauden ainoat maisemakuvat. En vaan yhtään tykkää puhelimen laadusta esimerkiksi auringonlaskuja kuvatessa. Pitäisi olla järjestelmäkamera mukana, jos värit haluaisi tallentaa niin kuin ne edessään näkee. Oon myös ulkoillut enemmän tän kuun aikana ja kierrellyt ihan uusia reittejä, mä alan pikkuhiljaa hahmottaa tätä kaupunginosaa, enkä joudu turvautumaan kännykän navigaattoriin joka kerta kun astun ulos ovesta.

Mulla oli muutaman päivän hoidossa ihana hölmö karvapallero Luna. Aamulla heräsin kuuden aikaan kun yks istuu puoliks mun tyynyn päällä ja tuijottaa ulos ikkunasta, tai kun neidin mielestä nyt vaan on jo aika herätä täyttämään ruokakuppi tai rapsuttamaan. Ulkoilua, pölyhiukkasten metsästystä, palloleikkejä ja päiväunia.

Katsoin Areenasta kaikki kolme tuotantokautta Au paireja. Telkasta mä katson nykyään ainoastaan Salkkareita. Netflixissä mulla on tällä hetkellä kesken Orphan black, Pretty little liars ja My little pony. Leffojakin on tullut katsottua yksinään ja kavereiden kanssa.

Tein tyhjästä maapähkinävoipurkista tatuointirahoilleni säilytyspaikan. - Löysin jomman kumman siskon käyttämättömän Eiffel-tornin väliaikaiseksi avaimenperäksi. - Naisten päivänä (ja tietysti muulloinkin) kelpaavat ilmaiset ruusut, vaikkakin niitä jaettaisi vain mainonnan vuoksi. - Päätin maalata pääsiäismunia, mutta ainoat kuoreen tarttuvat värit koko asunnossa olivat ohutkärkiset stabilo-tussit. Siihen loppui innostus ja yllä viiden minuutin ärsyyntymisen tulos.

Pari iloisempaa pärstää, koska kevät ja lisääntynyt valo piristää. Muutenkin tuntuu, että oon voinut taas paremmin, vaikka takapakkeja välillä tuleekin ja silloin tuntuu, ettei tästä tule ikinä mitään. Repsahduksille ei vaan saa antaa liikaa valtaa, joka päivä on uusi mahdollisuus.

Ja ruokakuvia, jotka antaa aika hyvän yleiskuvan siitä mitä noin ylipäätään syön.  Oon innostunu ruoanlaitosta uudelleen, varsinkin kun vihdoin uskallan rikkoa vähän rajoja ja maistaa kaikkea "uutta". Olen / ollaan tän kuukauden aikana kokeiltu vaikka mitä uusia kasvisruokareseptejä.

Ihanaa alkanutta huhtikuuta!