I dream these days away

En ole kirjoitellut pitkään aikaan, koska elämä tuntuu sujuvan niin tasaisesti, ettei ole mitään jaettavaa. Pimeys väsyttää ja nukun helposti puolet vuorokaudesta, vaikka olen saanut pudotettua iltalääkkeen minimiin.

Näen ystäviä ja perhettä, olen liian paljon puhelimella, käyn kahdesti viikossa Kalasatamassa psykanpolilla, enkä enää eksy kävellessäni bussilta Redin kauppakeskuksen läpi terveyskeskukseen. Dialektinen käyttäymisterapia (DKT) loppuu ensi viikolla. Maanantaina on siis viimeinen ryhmäkerta, mutta yksilökäyntejä jatketaan kunnes hoitokokous saadaan pidettyä tammikuussa.



Sain vihdoin käytyä hammaslääkärissä parin vuoden tauon jälkeen. Ei löytynyt yhtäkään reikää, mutta hampaat ovat muuten aika huonossa kunnossa. Ei eroosiolle kai voi oikein mitään muuta tehdä, kuin yrittää hoitaa hampaita mahdollisimman hyvin ja toivoa, ettei niitä ala vielä muutamaan vuoteen särkeä. Missä kunnossa muilla oksentavilla on purukalusto, oletteko huolissanne?

Viime viikolla kävin kahdella Disco Ensemblen jäähyväiskeikalla ja viikonloppuna olin perinteiseen tapaan isovanhempieni luona askartelemassa joulukortteja. Mummikin innostui leikkaamaan ja liimaamaan vaikka alkuun meinasi vain katsoa vierestä.

Eilen vietettiin pikkujouluja kavereiden kanssa ja tänään väsyttää. Nyt aion laittaa iltapalaa, keittää ison kupin teetä ja katsoa hetken Netflixiä ennen nukkumaanmenoa. Sataisipa yön aikana lunta, jotta päästäisi jo tästä harmaudesta!

Mitä te haluaisitte kuulla tai lukea? Postausideoita otetaan vastaan :)

Joulukorttien askartelua

Meillä on muodostunut jo perinteeksi, että käyn joulun alla isovanhempieni luona askartelemassa mummin kanssa joulukortteja. (Tässä vanhat vuosien 2014 ja 2015 korttiaiheiset postaukset.)

Lähdin torstaiaamuisesta fysioterapiaryhmästä hieman etuajassa, jotta ehdin Järvenpään junaan ja perille isovanhemmille lounasaikaan. Saan joka vierailulla ainakin kerran syödä sosekeittoa, koska syömishäiriön ollessa pahimmillaan en oikeastaan muuta suostunut edes syömään. Ilmeisesti porkkanasosekeitto lasketaan mun lemppariruokiin ja tälläkin kerralla sitä oli tarjolla.

Mutta aiheeseen: muistelin, että viime vuonna Prismassa oli ollut joulukorttitarvikkeita hyvin tarjolla, mutta siellä käydessä ei mukaan tarttunut kuin muutamat lumihiutale- ja Hyvää joulua -tarrat. Käytiin sitten Taitaville-liikkeessä (jossa on muuten todella hyvä palvelu) ja saatiin hankittua korttipohjat, tarvittavat kartongit, nauhat ja muut. Illalla huomattiin, että edellisvuotinen puikkoliima oli kuivunut, joten kipaisin reippaana nuorena Prismaan hakemaan uuden, jolloin korttipohjiakin oli näköjään tullut lisää.

Korteistahan voisi tehdä kaikista samanlaisia, sillä vastaanottajilla ei tietenkään ole käsitystä minkälaisia kortteja muille on lähetetty. Tehtiin kuitenkin tänäkin vuonna muutamia erilaisia. Mä olin "pääaskartelija", tein mallit ja piirsin kaavat, mutta ideat kortteihin sain kuitenkin vasta vähän googlailtuani.

Tehtiin yhteensä 50 korttia, joista yhden vein jo entisen asumisyksikön toimistolle. Omaohjaajani saa kuitenkin vielä ihan oman korttinsa. Yhden kortin meinasin lähettää myös syömishäiriöklinikalle, vaikken siellä ole vuoteen ollut asiakkaana.

Seuraavaksi liitän kuvia tehdyistä korteista, joten Jemppu, Oona, Himppu, Ella, Liisa, Joonas, Andrea, Tuija ja muut tutut lopettakaa lukeminen tähän!

Hyvää joulunodotusta kaikille :) Nyt kotiin päästyäni tajusin, että mulla ei ole kunnon joulukalenteria, joten kuvakalenterin lisäksi pitää jostain metsästää vielä suklaakalenteri!

I love you mom!

Sunnuntainen äitienpäivä oli ensimmäinen moneen vuoteen, kun en saanut toivottaa äidilleni onnea heti herättyäni (tai siis hänen herättyään...) Nuorin siskoni toivottavasti hoiti tämän puolen, kun ainoana meistä kolmesta lapsesta enää asuu kotona. Askartelin siis kortin valmiiksi kaikessa rauhassa ja kriiseilin asuni kanssa. Ilmeisesti oli kuitenkin ihan hyvä valinta, kun mummi kehui jälkeen päin eritisen söpöksi.

Viemisiksi tein vegaanisia marenkeja. Niistä ei tullut yhtä hyviä kuin kokeiluversioista, mutta kaikki uskaltautuivat maistamaan vaikka kikherneliemi ainesosana arveluttikin.

Resepti on yksinkertainen, vaikka valmistamisessa meneekin paljon kauemmin kuin perinteisissä kananmunamarengeissa. Tässä versiossa valkuainen korvataan siis käyttövalmiina myytävien tölkkikikherneiden säilöntäliemellä.

Tarvitset:
- 1,5dl kikherneiden lientä
- 1,5dl sokeria
- 1tl vaniljasokeria
- 2tl limeä

Itse käytin melkein koko Gogreenin kikhernetölkin nesteen, josta erotin liemen herneistä siivilän avulla. Heitin kulhoon loput aineet ja vatkasin ne sähkövatkaimella (n. 10min) kovaksi vaahdoksi. Massa pakastepussiin ja toiseen kulmaan pieni reikä. Pursotin pellille pieniä kiekkoja ja kuivatin uunissa 110°C:ssa reilun puolitoista tuntia. Paistoaika riippuu marenkien koosta.

Suuntasin neljäksi vanhempieni luokse kakkukahveille. Paikalla olivat myös molemmat siskot, koira, isän vanhemmat ja setäni.

Juttelin toki vähän kaikkien kanssa, mutta silti poden vähän omaatuntoa kun viihdyin paremmin koiran kanssa omassa huoneessa ja mustikkapiirakkaa söin mieluummin itsekseni keittiön pöydän ääressä, kun muut istuivat olohuoneessa. Jotenkin isommassa porukassa on vaikea olla, joten sovinkin isovanhempien kanssa tapaamisen myöhemmäksi (täksi päiväksi) ja äidin kanssa lounastetaan toivottavasti taas perjantaina.

MM-jääkiekon Suomi - USA -peli sattui tulemaan juuri sopivasti, koska mun kämppiksen muutettua viime viikolla pois, lähti myös televisio! En löydä netistä lätkämatseja livenä, joten pelien seuraaminen on luokkaa: kun naapurista kuuluu huutoa, päivitä Ilta-Sanomien sivu ja kysele WhatsAppin kautta mitä tapahtuu. Näin kerran vuodessa kun tota töllötintä tarvitsisi, niin.. Ei voi olla näin huono tuuri! Euroviisujen seuraaminen toivottavasti onnistuu tänään Areenan kautta.

Ymmärtääkö kukaan muu naispuolinen mun tuskan, kun en voi katsoa urheilua?

Joulukorttiaskartelua

Kotiuduin juuri Järvenpäästä, missä vietin isovanhempieni luona viimeiset neljä päivää. Välillä on hyvä päästä pois omasta oravanpyörään juuttuneesta arjestaan ja saada ihan muuta ajateltavaa.

Vaikka jouduin poistumaan omalta mukaavuusalueeltani, ja päivään sisältyy viisi ateriaa, en mä kauheasti ole pyöritellyt syömisiä päässäni. Syön mitä tarjotaan, oli se sitten sosekeittoa tai makaronilaatikkoa, pullaa tai mustikkapiirakkaa. Oon luonut omat rutiinini jo sinnekin. Varaan aina ainakin pari kirjaa mukaan, tällä kertaa oon lukenu Harry Pottereita uudestaan ja niihin jos mihin saa uppouduttua!

Kuitenkin aiheeseen! Käytiin lauantaina ostamassa joulukorttitarvikkeita ja saatiin mummin kanssa tehtyä yhteensä 45 korttia! Joku voisi sanoa, että lapsellista touhua, mutta mä tykkään leikkaa-liimaa-näpertelystä edes näin kerran vuodessa. Tää onkin muodostunut jo melkein perinteeksi, että käyn joulun alla askartelemassa joulukortteja isovanhemmilla.

Tänä vuonna syntyi poro- ja joulupallokortteja.

Joulupallot leikkasin erilaisista kuvioiduista papereista ja niiden ripustusnauhat Hyvää Joulua -tarrojen reunoista, jotka muuten olisivat päätyneet roskikseen. Osaan palloista syntyivät rusetit kullanvärisestä kuminauhasta.

Mummi ei jaksanut mun lailla takertua yksityiskohtiin ja leikellä papereista kuvioita ja solmia rusetteja, joten hän meni helpoimman kautta liimaamalla kortteihin tarroja ja lumihiutaleita ja sen jälkeen piirtämällä kortteihin reunukset kultatussilla. Nättejä tuli näistäkin.

Viimeisimmistä korteistä tykkään ehkä eniten! Ostettiin kullan värinen leimasintyyny, ja leimasimena käytin peukaloani. Näin syntyi söpöjä poroja, joille piirsin tussilla sarvet, silmät ja nenän.

Oletteko te ajatelleet askarrella joulukortteja, tai ehkä tehneet jo sellaisia? Musta ainakin itsetehdyt on monin kerroin kivempia kuin kaupasta ostetut.

--
PS. Ai hitsi, kun tajusin vasta tämän postauksen tehtyäni, että nyt en voi lähettää näitä kortteja ystävilleni, jotka lukevat blogiani! Yllätys menee ihan pilalle.. Ehkä pitää jostain repäistä vielä jokin uusi idea ja tarvikkeet siihen...

Darlin' Christmas Is Coming

Anteeksi pitkä postausväli! Olin viime viikon jälleen isovanhempieni luona kyläilemässä (ja syömässä), enkä viitsinyt raahata läppäriäni mukaan. Pääsääntöisesti sujui hyvin, vaikka öisin näin vaikka mitä painajaisia. Jos viimeaikaisia unia ois kirjottanu ylös, niistä sais juonen moneen kauhuleffaan!

Mummi oli tehnyt mua varten makaronilaatikkoa soijarouheeseen (hyi pahaa sanoo ukki), mutten kehdannut sanoa, että rouhe oli tainnut jäädä maustamatta.. Ketsupin vihaajana jopa minä lisäsin sitä makua tuomaan :--D Lisäksi tuli syötyä sieni- ja sosekeittoa, kahvin kanssa pullaa ja mustikkapiirakkaa..

Vierailun päätarkoitus oli kuitenkin askarrella joulukortteja! Käytiin mummin kanssa Järvenpään Taitaville-askarteluliikkeessä ostamassa tarvikkeet, joita täytyi hieman täydentää Prismasta saatavilla jouluaiheisilla tarroilla.

Tarvikkeina melko simppeleitä tarvikkeita: kartonkia, paperia, kyniä, sakset ja liimaa, jouluista nauhaa sekä tarroja.

Tuo punatulkku oli aivan oma ideani. Piirsin ensin paperille "sabluunat", joiden pohjalta leikkasin palaset linnun eri osiin ja piirsin väripapereille. Isovanhemmat naureskelivat ensin näpertelyilleni, mutta lopputulos oli kuulemma hieno. Tykkään kaikesta tämmösestä käsillä puuhastelusta, ajatukset on pakko keskittää siihen jos haluaa huolellista jälkeä. Oon ollu aina askartelijaihminen, vaikka viime aikoina se on jäänyt..

Tänään ollaan puuhailtu Lunan kanssa etsi- ja palloleikkejä, koska ulkona on ollut niin sateista, ettei neiti ole suostunut kävelemään lenkillä.Eipä muakaan pahemmin huvittanut kulkea tuolla vesisateessa...

Oletteko askarreleet tänä vuonna itse kortteja?