Simerock 2018

Yhden yön reissu Rovaniemelle heitetty ja perjantai juhlittu Simerockissa! Oon vähän pettynyt, kun en nähnyt poroja, mutta turha kai valittaa kun en paljon keskustan ulkopuolelle liikkunut.

Lentoni lähti Helsinki-Vantaalta perjantaiaamuna klo 07.40, enkä edellisenä yönä saanut nukuttua paria tuntia enempää. En ollut ikinä käynyt Rovaniemellä ja lensin ensimmäistä kertaa yksin, joten stressasin aivoni pihalle osaanko toimia lentokentällä oikein ja ehdinkö ajoissa koneeseen. Kaikki meni kuitenkin hyvin, mutta perillä tuli ongelmaksi kentältä keskustaan pääseminen. En ollut tutkinut asiaa etukäteen, koska ajattelin julkisen liikenteen toimivan, mutta ei! En onneksi ollut ainoa ja lopulta noustiin lentokenttäbussiin parin muun tutunnäköisen tyypin kanssa.

Google mapsin avulla löysin Airbnb:lle ja yritin ottaa tunnin päikkärit. Kävin kaupassa ostamassa lounasta, eväitä festareille ja ilta- ja aamupalaa. Kävelin festarialueelle (liian pitkä matka, takaisin tulin festaribussilla) ja ehdin perille juuri kun portit aukesivat.

Päästiin eturiviin odottamaan Haloo Helsingin kahdeksan tunnin päästä alkavaa esitystä. Katsottiin Evelina ja Lauri Tähkä edestä, vaikken montaa biisiä tunnistanutkaan... Kaverit saivat viestiä festarin järjestäjältä, että olisi mahdollista tavata Haloita back stagella tuntia ennen keikkaa, joten lähdin mukaan. Kuunneltiin siis muita artisteja taaempaa ja yhdeltätoista käväistiin bäkkärillä antamassa bändille kuvakirja, johon äijät olivat keränneet kuvia ja tarinoita matkan varrelta.



Ei nähty Haloo Helsingin keikkaa eturivistä, mutta porukassa keskellä väenpaljoutta fiilis oli melkein yhtä hyvä ja ääni meni käheäksi. Äijät oli hankkineet puhallettavat H-kirjaimet ja valotikkuja, joiden teho loppui jo ennen sovittua biisiä. Hauskaa oli silti!



Vilma tuli "mun luo" yöksi. Itse painelin nukkumaan, vaikka toinen jäi valvomaan ja odottamaan aikaista junan lähtöä.

Aamulla heräsin tuntia ennen kämpän luovutusta, söin, pakkasin ja siivosin pikaisesti. Ehdin pelata Pokémonia hetken aikaa keskustassa, ennen kuin hyppäsin taksiin (en löytänyt lentokenttäbussin pysäkkiä).

Loppupäivä meni koomaillessa järkyttävän väsymyksen kera. Fiilis oli kuitenkin hyvä ja olen iloinen, että jaksoin lähteä reissuun, vaikka vielä torstaina kirosinkin itseäni, kun olin moisen matkan varannut. Oon tänä kesänä tutustunut moniin ihaniin tyyppeihin, kiitos kun olette ottaneet mut mukaan porukkaan!

Stockholm Pride 2018

Tuntuu, että kaikki tapahtumat ovat kasaantuneet kesän loppuun, mutta mennään nyt kun alkukesästä kerran on suunniteltu!

Lähdettiin perjantai-iltana T:n kanssa laivalla Tukholmaan tarkoituksena osallistua Stockholm prideille ja samalla juhlistaa hänen synttäreitään.

Oltiin Tukholmassa Viking Linen terminaalilla kymmeneltä aamulla. Oltiin ostettu laivan infosta 24 h matkakortit ja mä olin ladannut puhelimeen SL-sovelluksen, jota käytettiin samaan tapaan kun HSL:n reittiopasta. Tai mä käytin ainoana, jolla toimi netti puhelimessa.




Vietiin tavarat hotellille Södermalmille, käytiin Coffee Housessa aamupalalla (What about second breakfast?) ja lähdettiin katsomaan pride-kulkuetta. Kuljettiin jonkin matkaa kulkueen mukana ja jäätiin sitten vain katselemaan ja kuvaamaan marssijoita, kävelemään Drottninggatanille ja etsimään lounaspaikkaa.

Oltiin ostettu liput Pride Parkiin jo etukäteen, joten puiston porteilla ei tarvinnut kauan jonottaa rannekkeiden vaihtoa. Kierrettiin alue ja koska päälavan lähtölaskennan mukaan juhlat eivät alkaneet vielä hetkeen, lähdettiin takaisin keskustaan etsimään synttärikakkupalaa.

Kahvilan metsästäminen oli melko toivotonta, joten päädyttiin lopulta Vapianoon, jossa jäljellä olevista jälkiruoista otettiin pala suklaakakkua ja iskettiin siihen kynttilät. Itse tilasin pikarin vadelma-sorbettia, mutta söin lopulta melkein puolet myös T:n kakkupalasta.

Palattiin puistoon katsomaan esiintyjiä ja vaikka en tunnistanut yhtäkään biisiä, tunnelma oli hyvä kun muut lauloivat mukana. Conchita ja Alcazar ei nimittäin normaalisti kuulu mun soittolistalle...




Esitykset loppuivat kahdeltatoista, minkä jälkeen lähdettiin vain takaisin hotellille nukkumaan.

Kuinka söpöt liikennevalot! 

Sunnuntaina aamupalaähkyn ja uloskirjauksen jälkeen istuskeltiin pitkään puistossa ja käytiin terassilla limuilla. Vettä alkoi tulla kaatamalla, ja pidettiin sadetta ostoskeskuksessa kunnes oli pakko lähteä kohti laivaa. Vedettiin kertakäyttösadetakit päälle ja ostettiin bussiliput metriksen automaatista. Mulla meni hermot mobiilisovellukseen, kun se jostain syystä ei suostunut lataamaan reittivaihtoehtoja ja asetti määränpääksi ihan eri paikan kuin sataman. Päästiin kuitenkin parilla dösällä lähelle terminaalia, ajoissa laivaan, oikealle kannelle ja meidän pikkuhyttiin.

Oli oikein onnistunut reissu ja kiva käydä kesäisessä Tukholmassa pitkästä aikaa!

Kuopijo

Vietin viime viikon Kuopiossa ystäväni luona. Bussi lähti tiistaiaamuna Kampista kello 08.30, joten olin perillä Kuopiossa jo kahden maissa. Oisin voinut istua bussissa vielä pari tuntia lisää, sillä kirja jäi niin jännittävään kohtaan. Muutenkin oli ihan mukava matkustaa melkein tyhjässä linja-autossa.



Käytiin heittämässä mun tavarat Oonan uudelle kämpälle ja lähdettiin kauppaan. Ruoaksi tehtiin feta-parsakaalipiirakkaa ja seuraavana päivänä hampurilaisia qvinoa-pihveillä. Onnistui hyvin ja olin iloinen kun kerrankin ei tarvinnut itse tiskata, heh.



Helsingissä satoi vettä, kun lähdin, joten ajattelin, että talvi-converset on ihan riittävät kengät. Kuopiossa kuitenkin satoi lunta ihan kunnolla, joten kaduin kenkävalintaani heti bussista ulos astuttuani. Varsinkin kun päätettiin yksi päivä oikaista lammen jään yli ulkoiluttamaan koiraa, niin pikkasen nauratti ja sukat olivat märkinä kun lunta riitti polveen asti.





Käytiin siis joka päivä Niiralassa ulkoiluttamassa Kaapo Oonan äidin luona. Kaapo on alle vuoden ikäinen labbis-poika, joten sillä riitti energiaa hyppiä lumivalleihin ja leikkiä vetoleikkiä umpihangessa.





Ei tehty mitään kovin erikoista. Juteltiin kaikki mielen päällä olevat asiat läpi, käytiin pelaamassa Pokémonia ja lainaamassa Oonalle virkkauskirjoja kirjastosta. Katottiin Youtubesta vanhoja Salkkarit-pätkiä ja naurettiin Iidan anoreksia -jaksoille. Muistan kun joskus triggeröidyin niistä, mutta nyt vain lähinnä nauratti. Joku on ladannut tubeen kaikki Eliasta koskevat klipit ja niitä saatiin katsottua useampi kymmen.

uusi venytyskoru

Keskiviikkona käytiin baarissa pelaamassa Huojuvaa tornia ja Yatzya ja myöhemmin lähdettiin vielä laulamaan karaokea.



Torstaina nukuttiin pitkään, tai mä nukuin, ja heti aamupalan jälkeen lähdettiin taas viemään koiraa.





Tultiin takaisin hakemaan uikkarit ja syömään välipalaa ja sitten lähdettiin Rauhalahteen uimaan. Kylpylässä oli vain muutama muu meidän lisäksi, joten saatiin lillua rauhassa lämpöaltaassa ja laskea mäkeä. Mun lemppari oli kuitenkin ulkoallas, oli outoa uida lämpimässä vedessä kun ympärillä oli lunta ja pakkasta.

Uinnin jälkeen käytiin ulkona syömässä ja olin koko loppuillan aivan ähkyssä.





Mulla ois ollut aika kampaajalle, mutta sairastapauksen takia se peruuntui ja päädyin itse leikkelemään otsatukkani lyhyemmäksi. Nyt kotona meinasin myös blondata tyven ja katsoa sen jälkeen mitä suoraväriä tai sävytettä tällä kertaa laittaisi.

Perjantaina lähti bussi takaisin kohti Helsinkiä. Sain luettua kirjani melkein loppuun, vaikka loppumatkasta joku älykääpiö kuuntelikin musiikkia ilman kuulokkeita ja keskittyminen oli sen takia vähän vaikeaa.

Oli mukava reissu, mutta nyt pysyttelen jonkin aikaa ihan vain kotosalla.

Pidän aina lähellä, kuljen matkan vierellä

Kuluva viikonloppu on ollut ihanampi kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Alkujaan jo pelkkä ajatus Tampereelle lähdöstä ahdisti, eikä koko reissu olisi voinut vähempää kiinnostaa. Tällä viikolla on ollut todella masentunut ja voimaton olo ja hyvä kun olen saanut itseni ylös sängystä.

Onneksi perjantaina iltapäivästä kaverin saattamana jaksoin hypätä Onnibussiin ja matkustaa Tampereelle. Yövyin Ellan luona, joka on parhaita ystäviäni ala-asteajoilta lähtien ja joka on pysynyt rinnallani kaikkien sairastamieni vuosien läpi. Ei olla pitkään aikaan oltu kunnolla yhteyksissä, välillä vaihdettu muutama viesti whatsappissa. Mutta tosiystävän tunnistaa siitä, että juttu jatkuu siitä mihin joskus jäätiin. Ja että toisen kanssa pystyy puhumaan ihan mistä vaan.

Ella teki super hyvää avokadopastaa, käytiin lainakoiran kanssa kävelyllä, "katsottiin" Vain elämää, juotiin teetä ja syötiin suklaata ja keksejä, puhuttiin ratsastuksesta kun Ellan opiskelukaveri tuli hakemaan dogia. Söin paremmin kuin moneen kuukauteen, eikä se edes ahdistanut.

Eilen olin kummipoikani ristiäisissä. Mulla ei vielä ole kuvia tilaisuudesta, mutta jossain vaiheessa toivottavasti saan jonkun kuvan lisättäväksi Instagramiin. Joku teistä on ehkä joskus lukenut myös Jennan blogia, joten tässä lupaa kysymättä linkki hänen instaansa (sori rakas), jossa on kuvia pienestä.

Sain kunnian olla sylikummi. Poika nukkui lähes koko tilaisuuden ajan, välillä vähän vääntelehti ja häiritsi kun päätä valeltiin vedellä. Nolotti kun kädet alkoivat täristä minimiehen painosta jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Annoin lapsen välillä äidille ja sain pikkuisen taas takaisin käsivärsilleni kasteen, siunauksen ja kastekynttilän sytyttämisen ajaksi. Vanhemmat olivat valinneet ihanat virret ja ensimmäistä laulettaessa meinasi päästä ainakin kummilta itku kun omat lapsuusmuisot nousivat mieleen ja samalla katseli pientä sylissään: haivenia pään päällä, suljettujen silmien silmäripsiä ja pieniä uniliikkeisiä sormia.

Seurustelu tuntemattomien ihmisten (mm. lapsen isovanhempien) kanssa oli melko ahdistavaa, mutta onneksi olen saanut niin hyvän kasvatuksen ja kokemuksia sukulaisjuhlista, etten jäänyt  sanattomaksi vaan hymyilin ja juttelin niitä näitä ihan luontevasti. Siinä vaiheessa kun kysyttiin, että mites opiskelut tai työelämä Emmi onneksi pelasti tilanteen, eikä mun lopulta tarvinnut vastata kysymykseen ollenkaan.

Joonas tuli hakemaan mut juhlapaikalta ja kotimatkalla Helsinkiin näkymät olivat uskomattomat: syksyiset puut ja sateen jäljiltä höyryävät pellot. Välillä tiekin oli suimuinen. Yritin napsia kuvia auton ikkunasta ja sadasta otoksesta julkaisukelpoisia sain vain juuri tämän postauksen kuvitukseksi.

Huomenna päiväosastolle syömään, jännittää!

Milano!

Vietin pidennetyn viikonlopun, oikeastaan vajaat viisi päivää, Italiassa perheen kanssa. Vanhempi pikkusiskoni on ollut koko syksyn kauppakorkean vaihdossa Milanossa ja vanhemmatkin ovat reissanneet ympäri Italiaa jo useamman viikon. Lennettiin sitten toisen pikkusiskon kanssa viime viikon lopulla Milanoon.

Lentomme lähti perjantaiaamuna jo ennen kahdeksaa ja Helsinki-Vantaan kentällä maisema oli kuin Finnairin mainoksesta kiitos lumen ja kauniin auringonnousun. Perillä jouduttiin jonkin aikaa odottamaan lentokentällä vanhempien saapumista, mutta aikamme kuluksi juotiin cappuccinot. Itse en oikein ole kahvin ystävä ja juon mieluummin teetä, mutta tuo oli oikeasti hyvää. Myöhemmin matkan aikana kokeilin vielä muiden seuraksi illallisen ja jälkiruoan päälle "tavallista" kahvia - kun kerran Italiassa oltiin - eli ilmeisesti espressoa, mutta oli niin hirveää tököttiä, että kerta jäi siihen yhteen.

Lauantaina ajettiin Comoon, josta jatkettiin ruokalun vielä mutkittelevaa tietä Bellagioon. Maisemat olivat aika upeita, kun Αlpit näkyivät järven taustalla.

Maanantaina käytiin Duomolla sekä katedraalin sisällä että katolla. Oltiin edellisenä päivänä oltu shoippailemassa ja kauhisteltu, kuinka turistijono katedraalin sisään kiersi melkein koko edessä olevan aukion, mutta arkipäivänä päästiin onneksi sisään sen enempiä jonottelematta.

sisaruskuva

Sunnuntaista isänpäivää me ei juhlittu oikeastaan ollenkaan, sillä isillä oli synttärit heti perään maanantaina. Käytiin illalla ravintolassa syömässä pitkän kaavan mukaan alkuruoista jälkiruokiin.

Mä olin etukäteen päättänyt, että syön loman aikana ainakin yhden aidon italialaisen pitsan, joten tilaisuuksien loppuessa kyseinen päätös oli toteutettava viimeisenä iltana. Juustoja alkupalaksi, sienipitsa pääruoaksi ja tiramisua jälkkäriksi. Välillä saa olla ähkyssä.

Kotiolot muuttoineen varjostivat matkaa jonkin verran, joten palasin Suomeen ihan mielelläni. Vieläkin on suuri osa banaanilaatikoista ja jätesäkeistä purkamatta, mutta eiköhän tavarat pikku hiljaa löydä oman paikkansa.

Ihanaa viikonloppua kaikille! :)

Tampere, tukka ja tukiasumista

En näköjään millään saa näitä postauksia ulos ajoissa, mutta kuvitellaan että Parempi myöhään kuin ei milloinkaan -sanonta pitää paikkansa.

Viikonloppu vierähti Tampereelle reissatessa. En ottanut kameraa mukaan, joten kuvasaldo on aikalailla nolla, pari snäppiä saatte kuvitukseksi. Tarkoitus oli vain oleilla Jennan kanssa ja käydä saunomassa parin juoman kera. Rauhallinen lauantai-ilta siis.

Sunnuntaina suuntasin puolen päivän aikaan myös pika-visiittaamaan Ellaa hänen uudelle asunnolleen. Juotiin kahvit ja syötiin suklaata juttelun lomassa. Olin koko päivän aivan tavattoman väsynyt ja nukuinkin melkein koko bussimatkan takaisin Helsinkiin; kätevää kun on tottunut nukkumaan sikiöasennossa, niin kaksi penkkiä on juuri sopiva tila päiväunille.

Mulla oli viime viikolla asumispalaveri, jossa päätettiin jatkaa maksusitoumusta nykyiseen asumisyksikköön ainakin vuoden loppuun asti. Palaverin jälkeen käytiin ohjaajan kanssa Hesessä syömässä ja tilasin kasvistortillan. Tuon jälkeen mulle on iskenyt joku ihmeen soijatikkuhimo ja oon jo useampana päivänä tehnyt itse uunissa tikkuja soijasuikaleista.

Värjäsin myös hiukseni violeteiksi loppu viikosta. Sekoitin yhteen jämät vanhoista Herman's Amazingin hiusväreistä ja sainkin mielestäni ihan kivan sävyn hiuksiin. Parin pesun jälkeen pinkki on kuitenkin kulunut jo lähes kokonaan pois ja nyt hiukset ovat lähes harmaat. Eivät nämäkään silti pahat ole, aika samanlaiset mitä mulla oli viime talvena.

Kuopioon tieni vei

Lähdin viime sunnuntaina bussilla kaverini Oonan luokse Kuopioon, josta kotiuduin myöhään torstai-iltana. Oli tosi hyvä reissu, vaikka etukäteen stressasinkin miten syömiset sujuvat uudessa ympäristössä ja miten selviän ahdistuksen kanssa, jos sellainen iskee. Pelot olivat kuitenkin turhia, enkä jaksanut miettiä edes ulkonäköäni, vaikka kuljin meikittä topissa ja shortseissa.

En voinut lakata hämmästelemästä kuinka "maalla" oltiin. Oli ihan kesä ja oleiltiin suurin osa ajasta ulkona. Käytiin rannalla, vaikkakin järvivesi oli niin kylmää, että pystyin kiroillen kahlaamaan vain polviin asti. Onnistuin jotenkin polttamaan vasemman käteni arpien kohdalta, ilmeisesti ne ovat muuta ihoa herkempiä auringolle. Päivistä tuntui loppuvan tunnit kesken, vaikkei mitään erikoisempaa tehtykään.

Meillä oli hoidettavana Rasmus-labbis, joten herättiin aamuisin viimeistään kahdeksalta aamupalalle ja koiraa ulkoiluttamaan. 

Sovittiin myös Nooran kanssa, että nähdään ja käytiin lammen rannalla istuskelemassa useampi tunti. asiaa riitti niin sairauden kuin muunkin elämän ympäriltä ja itselläni oli ainakin todella hauskaa. Paikalle saapui enemmänkin väkeä, mutta viihdyin ennalta tuntemattomassa porukassa yllättävän hyvin. 

Oonalla oli juuri ollut synttärit, joten maanantaina tuhottiin kahdestaan skumppapullon kanssa puolikas täytekakku iltapalaksi. Ruokailut ei tainneet yhtenäkään päivänä sujua suunnitelmien mukaan. Joku ilta löydettiin itsemme Matkuksen Burger Kingistä shoppailukierroksen jälkeen, vaikka meidän piti käydä vain ruokakaupassa ihan toisella suunnalla. Yritettiin myös grillata, kumpikin ensikertalaisena. Ei saatu pallogrilliä syttymään kunnolla, joten kun kasvisvartaat olivat kymmenen minuuttia vain hikoilleet kuvun alla, kokeiltiin uutta kaasugrilliä, jolla sitten poltettiin osa ruoista.

Keskiviikkona vähän satoi, joten laulettiin sisällä Sing staria ja käytiin ajelemassa autolla ympäriinsä kuunnellen suomipoppia. Katsottiin myös Youtubesta suljetulle osastolle sijoittuva Sekasin-sarja, joka aiheen vakavuudesta huolimatta oli ihan sairaan hauska, osittain siitä syystä että itsellä on hyvin samankaltaisia kokemuksia osastoelämästä. 

Rasmus otti mut heti kaverikseen, kun rapsutin ja lässytin koiralle kuin mikäkin idiootti. Käytiin sen kanssa metsässä heittelemässä frisbeetä, jota koira kantoi mukanaan kuin suurtakin aarretta. Koiran logiikalla noutaminen vain oli luokkaa: "Heitä frisbee, älä ota sitä multa, heitä vaan."

Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä seppeleen, joka kesti päässä tasan sen aikaa että saatiin pari kuvaa otettua. Ihan hyvä yritys silti.

Torstain paluumatka meni huomattavasti mukavammin kuin Kuopioon päin ajo, sillä Oona tuli samaa matkaa Helsinkiin. Vallattiin bussin takapenkki ja naurettiin yliväsyneinä tyhmille jutuille. Hämähäkki meinas häätää meidät toiselle puolelle linja-autoa, mutta sekin onneksi jätti meidät lopulta rauhaan.

Kotiinpaluu tuotti pienimuotoisen ahdistuksen, mutta siitäkin on nyt terapian ja vanhemmilla vietetyn yön jälkeen selvitty. Nyt kuitenkin lähden ihan mielelläni takaisin omaan kotiin täältä siskon ylioppilasjuhlien hälystä :)