Forgetting all the hurt inside

Viime viikon yritin lähinnä totutella normaalimpaan vuorokausi- ja ateriarytmiin. Kesällä heräsin  vasta puoliltapäivin ja se oli minulle ok, koska kaveritkin elivät iltapainotteisesti. Nyt suurella osalla alkoi kuitenkin koulu ja halusin itsekin ryhdistäytyä.

Aamuisin olen laittanut herätyskellon hälyttämään aamupalalle, jonka jälkeen olen yleensä nukkunut vielä jonkin aikaa. Olen ollut todella väsynyt, varsinkin aterioiden jälkeen, mutta koska pakollisia menoja ei juuri ole ollut, olen viettänyt tavallista enemmän aikaa kotona lukien, leffoja katsellen ja päikkäreitä vedellen.

Dkt-ryhmä alkoi kesätauon jälkeen pari viikkoa sitten ja tällä viikolla mulla jatkuvat myös yksilötapaamiset. Vähän on vihjailtu, että tämä puolivuotinen terapiajakso riittäisi, sillä opeteltavat taidot ovat jo aika hyvin hallussa. Saa nähdä, mitä päätetään.

Tänään jaksoin pitkästä aikaa raahautua kulttuuripajalle. Osallistuin Skip-Bo:n pelaamiseen, selailin Hesaria ja vähän nolona sain ryystettyä myös evääksi ottamani nutrin. Kävelin kotiin kaupan kautta, sillä huomenna saa luvan olla ruoanlaittopäivä.

Äsken yksin saunassa istuessani havahduin pahaan oloon. Kylmän suihkun alla itkin kuinka ahdistaa ja ihmettelin mistä moinen tunnemöykky johtuu, sillä eihän mulla ole mitään syytä voida huonosti. En palannut opiskelemaan tänäkään syksynä, ja vaikka sen suhteen takaraivossa hakkaa syyllisyys, ei mulla varsinaisesti ole stressiä aiheesta. Vähän olen alkanut miettiä, pitäisikö kuitenkin lähteä opiskelemaan valokuvausta...

Olin ajatellut meneväni saunaan rentoutumaan, mutta yhtäkkiä se kääntyikin ahdistukseksi omasta kehosta ja olemisesta. Olen nyt viikon verran pakottanut itseni syömään kunnolla - oikeasti sen verran, että paino on lähtenyt taas nousuun. Joten tietysti mua ahdistaa, ei syömishäiriöajatukset katoa tuosta noin vaan, vaikka ne kuinka yrittäisi tunkea taka-alalle tai sen takia, että paino lähentelee normaalia. Ja jostain syystä musta tuntuu, että oon näiden ajatusteni kanssa yksin. Kavereiden seurassa pystyn olemaan normaali iloinen itseni ja polilla käsitellään ihan muita juttuja. Enkä mä itsekään tiedä mitä haluaisin, pari kannustavaa sanaa asiantuntijan suusta ja vakuuttelut etten yhtäkkiä pamahda läskipalleroksi?

Torstaina ajattelin osallistua Sylin kahvihetkeen. Löytyisikö täältä muita tulijoita?

Purjehdus 2018

Loppukesästä on ollut niin paljon ohjelmaa, etten lopulta ehtinyt veneelle muutamaa päivää pidemmäksi aikaa. Harmittaa, koska purjehtiminen on mulle iso osa kesää samaan tapaan kun mökkeily monelle suomalaiselle.

Aiempia purjehduspostauksia voitte lukea tägillä #purjehdus ja täällä kerron, mistä lomapurjehduksesta oikeastaan on kyse.

Vanhempien loma oli lopuillaan ja pääsin hyppäämään mukaan kyytiin Hangosta. Ajoin siis junalla Hankoon ja tutussa kesäkaupungissa löysin helposti asemalta Itäsatamaan. Jouduin hetken odottelemaan, että porukat pääsevät perille ja he rantautuivat lopulta mantereen puolelle.

Käytiin Bravasissa syömässä hampparit ja kaupassa täydentämässä varastot. Äiti ja isä lähtivät saunomaan ja minä pelaamaan Pokémonia, koska olin jo aamulla kotona käynyt suihkussa ja värjäillyt hiuksia.



Aamupala syötiin auringonpaisteessa ja sitten lähdettin matkaan. Keulapurje ei jostain syystä suostunut avautumaan rullalta, joten mentiin pelkällä isolla.





Tultiin Trelänningenin luonnonsatamaan. Edellisvuotena oltiin samassa paikassa, mutta eri saaressa. Mä jo vähän toiveilin, että oisin päässyt mastoon katsomaan mikä purjeessa on vialla, mutta isä sai sen rullaamaan kannelta käsin.



Kävin pariin otteeseen kiertelemässä kameran kanssa pienellä saarella ja mietin kuinka ihanaa on huomata pieniä yksityiskohtia, jotka monelta muulta jäävät varmasti näkemättä. Yritin kovasti metsästää käärmeitä, mutta löysin vain yhden luodun nahan kiven kolosta. Ehkä ihan hyvä näin, koska meinasin saada sydärin jo pelkästään sen näkemisestä.





Yöllä tuuli nousi ja unet jäivät kevyiksi aallokon takia. Kahden maissa isä kävi kiristämässä puomin sen pitäessä järkyttävää natinaa heiluessaan edes-takaisin.

Seuraavan päivän matkalla nukuinkin kahdet päiväunet. Sain kuitenkin luettua aloittamani kirjan (Stephen Kingin Herääminen) yli puolen välin ja katsottua saaristomaisemia kyllästymiseen asti. Rantautuessa vetelin kuitenkin sen verran sikeitä, etten herännyt, vaikka apua olisi tarvittu... Hyvä minä!




Tultiin Stora Halsöhön, jonne onneksi perjantai-iltana mahduttiin. Varattiin sauna seitsemäksi, mutten uskaltanut käydä uimassa, koska vesi oli "kylmää" ja lahdessa oli vähän sinilevää.

Olisi tehnyt mieli käydä kiertämässä saarta, mutten yksin viitsinyt. Toisaalta en edes kysynyt vanhempia seuraksi, joten turha valittaa.








Aamulla nukuttiin pitkään. Purjehdittiin vaihtelevassa tuulessa ja lopulta päästiin kotisatamaan HSS:lle folkkarien kisareitin läpi. Perillä oli harmaata ja pilvistä, mutta ensimmäistä kertaa mulla ei ollut lomaltapaluuahdistusta.



Ehkä lähden vielä jollekin viikonloppupurjehdukselle ja vaadin ottamaan Lunan mukaan. Mutta näiltä osin tuntuu, että kesä oli tässä ja oli kyllä paras päätös lomalle :)

Simerock 2018

Yhden yön reissu Rovaniemelle heitetty ja perjantai juhlittu Simerockissa! Oon vähän pettynyt, kun en nähnyt poroja, mutta turha kai valittaa kun en paljon keskustan ulkopuolelle liikkunut.

Lentoni lähti Helsinki-Vantaalta perjantaiaamuna klo 07.40, enkä edellisenä yönä saanut nukuttua paria tuntia enempää. En ollut ikinä käynyt Rovaniemellä ja lensin ensimmäistä kertaa yksin, joten stressasin aivoni pihalle osaanko toimia lentokentällä oikein ja ehdinkö ajoissa koneeseen. Kaikki meni kuitenkin hyvin, mutta perillä tuli ongelmaksi kentältä keskustaan pääseminen. En ollut tutkinut asiaa etukäteen, koska ajattelin julkisen liikenteen toimivan, mutta ei! En onneksi ollut ainoa ja lopulta noustiin lentokenttäbussiin parin muun tutunnäköisen tyypin kanssa.

Google mapsin avulla löysin Airbnb:lle ja yritin ottaa tunnin päikkärit. Kävin kaupassa ostamassa lounasta, eväitä festareille ja ilta- ja aamupalaa. Kävelin festarialueelle (liian pitkä matka, takaisin tulin festaribussilla) ja ehdin perille juuri kun portit aukesivat.

Päästiin eturiviin odottamaan Haloo Helsingin kahdeksan tunnin päästä alkavaa esitystä. Katsottiin Evelina ja Lauri Tähkä edestä, vaikken montaa biisiä tunnistanutkaan... Kaverit saivat viestiä festarin järjestäjältä, että olisi mahdollista tavata Haloita back stagella tuntia ennen keikkaa, joten lähdin mukaan. Kuunneltiin siis muita artisteja taaempaa ja yhdeltätoista käväistiin bäkkärillä antamassa bändille kuvakirja, johon äijät olivat keränneet kuvia ja tarinoita matkan varrelta.



Ei nähty Haloo Helsingin keikkaa eturivistä, mutta porukassa keskellä väenpaljoutta fiilis oli melkein yhtä hyvä ja ääni meni käheäksi. Äijät oli hankkineet puhallettavat H-kirjaimet ja valotikkuja, joiden teho loppui jo ennen sovittua biisiä. Hauskaa oli silti!



Vilma tuli "mun luo" yöksi. Itse painelin nukkumaan, vaikka toinen jäi valvomaan ja odottamaan aikaista junan lähtöä.

Aamulla heräsin tuntia ennen kämpän luovutusta, söin, pakkasin ja siivosin pikaisesti. Ehdin pelata Pokémonia hetken aikaa keskustassa, ennen kuin hyppäsin taksiin (en löytänyt lentokenttäbussin pysäkkiä).

Loppupäivä meni koomaillessa järkyttävän väsymyksen kera. Fiilis oli kuitenkin hyvä ja olen iloinen, että jaksoin lähteä reissuun, vaikka vielä torstaina kirosinkin itseäni, kun olin moisen matkan varannut. Oon tänä kesänä tutustunut moniin ihaniin tyyppeihin, kiitos kun olette ottaneet mut mukaan porukkaan!

Stockholm Pride 2018

Tuntuu, että kaikki tapahtumat ovat kasaantuneet kesän loppuun, mutta mennään nyt kun alkukesästä kerran on suunniteltu!

Lähdettiin perjantai-iltana T:n kanssa laivalla Tukholmaan tarkoituksena osallistua Stockholm prideille ja samalla juhlistaa hänen synttäreitään.

Oltiin Tukholmassa Viking Linen terminaalilla kymmeneltä aamulla. Oltiin ostettu laivan infosta 24 h matkakortit ja mä olin ladannut puhelimeen SL-sovelluksen, jota käytettiin samaan tapaan kun HSL:n reittiopasta. Tai mä käytin ainoana, jolla toimi netti puhelimessa.




Vietiin tavarat hotellille Södermalmille, käytiin Coffee Housessa aamupalalla (What about second breakfast?) ja lähdettiin katsomaan pride-kulkuetta. Kuljettiin jonkin matkaa kulkueen mukana ja jäätiin sitten vain katselemaan ja kuvaamaan marssijoita, kävelemään Drottninggatanille ja etsimään lounaspaikkaa.

Oltiin ostettu liput Pride Parkiin jo etukäteen, joten puiston porteilla ei tarvinnut kauan jonottaa rannekkeiden vaihtoa. Kierrettiin alue ja koska päälavan lähtölaskennan mukaan juhlat eivät alkaneet vielä hetkeen, lähdettiin takaisin keskustaan etsimään synttärikakkupalaa.

Kahvilan metsästäminen oli melko toivotonta, joten päädyttiin lopulta Vapianoon, jossa jäljellä olevista jälkiruoista otettiin pala suklaakakkua ja iskettiin siihen kynttilät. Itse tilasin pikarin vadelma-sorbettia, mutta söin lopulta melkein puolet myös T:n kakkupalasta.

Palattiin puistoon katsomaan esiintyjiä ja vaikka en tunnistanut yhtäkään biisiä, tunnelma oli hyvä kun muut lauloivat mukana. Conchita ja Alcazar ei nimittäin normaalisti kuulu mun soittolistalle...




Esitykset loppuivat kahdeltatoista, minkä jälkeen lähdettiin vain takaisin hotellille nukkumaan.

Kuinka söpöt liikennevalot! 

Sunnuntaina aamupalaähkyn ja uloskirjauksen jälkeen istuskeltiin pitkään puistossa ja käytiin terassilla limuilla. Vettä alkoi tulla kaatamalla, ja pidettiin sadetta ostoskeskuksessa kunnes oli pakko lähteä kohti laivaa. Vedettiin kertakäyttösadetakit päälle ja ostettiin bussiliput metriksen automaatista. Mulla meni hermot mobiilisovellukseen, kun se jostain syystä ei suostunut lataamaan reittivaihtoehtoja ja asetti määränpääksi ihan eri paikan kuin sataman. Päästiin kuitenkin parilla dösällä lähelle terminaalia, ajoissa laivaan, oikealle kannelle ja meidän pikkuhyttiin.

Oli oikein onnistunut reissu ja kiva käydä kesäisessä Tukholmassa pitkästä aikaa!