2014/06/30

Rainbows Are Gay

Tääki pääs vihdoin kotiintumaan Prideilta! :----D

Lauantai oli aika super: aamulla heräsin koira kyljessäni ja käytiin pihalla hajottaa yks pallo. Sitten keskustaan Senaatintorille Pride-kulkueeseen, puistoilua Koffissa ja paljon tuttuja! Häät ens kesänä, ui ♥

puolet Suomen väestöstä paikalla
..ja katsojia oli varmaan yhtä paljon kuin marssijoita
Siel oli Iines ja Laura, Ankku, ja Emmiki ilmesty ja katos! Tiia ja Iina hengas hetken meiän kaa ja myöhemmin bongasin vielä Atsumenkin. En mä kuvata muistanu, mut onneks oli muitaki aktiivisii.

Fresita !
rikoin meiän meksikolaisen pride-lipun :<
joku tajus ottaa kuvan (copy en minä)

love tiger love people love
Päihdelakko katkes heti alkuunsa, oli hyvä tekosyy juoda "kun kaikki muutkin". Palkitsin itteni, ku ei oo tehny ees tiukkaa selvinpäin. Ajattelumalli-ii? Mut oli ihana aurinkoinen päivä, jonka päättees ei jaksettu lähtee yheksän jälkeen enää puistosta baariin, joten lähettii yöks kaverin kämpälle w/ M, A & M. Syötiin, katottiin Salkkareita ja Pasilaa, yhet tippuili vuorotellen ja valvottiin melkeen aamuun asti.

steyssi, ilta ja remppa
Romeo on nykyään ihan kunnon rottaherra-pallero :>
eikä haittaa et illal syötii pizzaa ku aamupalaks sai tilattuu uudet!
vatsa sanoo thank you ja vaaka ++,+kg

2014/06/25

Too Many Things

Terveiset Järvenpäästä! Piti päivitellä jo aikaisemmin, mutta eilinen menikin kuvia pienentäessä ja nettiin ladatessa. Jaksoin vihdoin päivittää muutaman kuukauden luontokuvat kuvagalleriaani, josta puhuin joskus ikuisuus sitten hankittuani uuden Nikonin kameran. Koodasin osastolla ollessani ulkoasun, mutta kuvien lisääminen jäi puolitiehen. Tänne en tainnut ikinä lisätä linkkiä, joten olkaa hyvät: MERIPIHKA.NET! (en tiedä toimiiko puhelimella..)

Paino on pysytellyt suunnilleen samoissa lukemissa, juhannuksen jälkeen en vaan oo löytänyt sitä tsemppiä grammojen keräämiseen. Iiiihan pientä laskua siis tullut, ja osittain siitä syystä tulinkin eilen isovanhempien luokse, koska täällä ainakin tulee syötyä säännöllisesti ja tarpeeksi. Possuleiri ♥


Kävin kävelemässä keskustassa, koska tänään alkoi Järvenpään Puistoblues! Kävelykadulle oli ilmestynyt erilaisia kojuja ja musiikkia kuului sieltä täältä, tosin yhtäkään bändiä / artistia en esiintyjälistalta tunnistanut :'--D

Hieman harmittaa tämä jatkuva sukulaisten kanssa hengailu (anteeksi!). Kaverit matkustaa ulkomailla ja festareilla ja tulee ulkopuolinen olo, kun ei ole ikäistään seuraa. En mä kehtaa kauheesti keneltäkään suunnitelmia kysellä ja lyöttäytyä mukaan. Jos mä oonki vaan taakka ja riippakivi, muistuttamalla olemuksellani sairaudesta? Haluisin hetken taas elää ja rakastaa maailmaa, ja itseäni. Olematta liikaa tai liian vähän. Sopivasti elämään ja nauttimaan, nauramaan ja heittäytymään hetken vietäväksi. Jos oonkin muiden silmissä vaan se blogityttö, johon kannattaa ottaa etäisyyttä, ettei virus leviä. Koska mä seison huteralla pohjalla ja maa voi kallistua mihin suuntaan tahansa.

Lauantaina ois serkun rippijuhlat, sekä Helsinki Priden kulkue ja puistojuhla. Ehkä mä jätän kirkon väliin ja meen marssimaan tasa-arvon puolesta. Täällä takapajulassa, aka Suomessa, kun tasa-arvoinen avioliittolaki ei mennyt vieläkään läpi. Ärsytys, nyt taas nolottaa olla suomalainen!

Onkos muita tulossa Koffin puistoon lauantaina? Muutaman kanssa oon sopinu näkeväni, mutta tulkaa ihmeessä moikkaamaan jos väkijoukosta mut bongaatte! :))

2014/06/22

Sail On, Little Girl, Sail On

Näitä juhannuspostauksia tunkee nyt varmaan joka välistä, mutta lisäänpä joukkoon omani! Lähdettiin vanhempien kanssa perjantaina Inkoosta purjehtimaan kohti pursiseuramme saarta Andötä, jonne suuntasi myös yksi tuttavaperheemme.


Hetken ajan ennen lähtöä paistoi aurinko ja onneksi huomasin, että kamerani muistikortti oli täynnä vielä kun sähköä oli saatavilla. Koneeni on niin vanha, ettei se toimi juuri ollenkaan oman akkunsa varassa, mutta sain laturin sähkötolppaan ja vanhat kuvat siirrettyä kamerasta uusien tieltä.


Siitä alkoikin parin päivän jatkuva palelu. Pian alkoi sataa ja siirryin sisätiloihin nukkumaan pakoon kylmää ja ahdistusta. Veneessä kökkiminen jostain syystä tuntui (taas) hirveältä ja kaduin jo lauantaina sitä, etten ollut jäänyt kotiin turvaruokieni pariin.


Perillä kuitenkin odotti taas ihan hyvä sää (ja märkä koira) joten lähdin kuvaamaan, jotta saisin ajatukset muualle. Kyseisessä saaressa olen käynyt melkein joka kesä, mutta yritin ikuistaa sen sellaisena kuin sen näen. Rantakallioita, meri, lintuja, poijuja, sauna, metsäpolkuja ja kalliossa kiinni oleva laituri...


Ajan saa kulumaan lukemalla ja onneksi puhelimella pääsee nettiin! Mulla oli mukana uusi syömishäiriökirja: Linnea Parkkosen 112 - Vihaan itseäni. En tiiä oliko kauheen hyvä ajatus lukea anoreksiaan sairastuvan ja siitä paranevan ajatuksia, mutta olen jonottanut kyseistä kirjaa kirjastosta jo monta kuukautta, joten se oli pakko ehtiä lukea ennen eräpäivää.



Mun juhannusaatto loppui oikeastaan siihen. Yritin lukea, en mennyt mukaan saunaan ja lopulta pystyin kuuntelemaan vain musiikkia iPodiltani. Ahdisti aivan hirveästi ja syömishäiriöajatukset valtasivat mielen kokonaan päivän kuluessa kohti loppuaan. Mietin hukuttautumista jäiseen veteen ja ostamieni siiderien tuhoamista, mutta lopulta menin yhdeksän aikaan selvinpäin nukkumaan otettuani pari tarvittavaa ketipinoria ja saman verran iltalääkkeeksi.


Skippasin siis kokonaan illan grillauksen ja ruokailun, mikä oli tyhmää. Mun ruokahalu on kadonnut melkein kokonaan ja öljyisten vihannesten ajatteleminenkin oksetti. Itkusta ei tullut loppua, kastelin tyynyni märäksi ja olin varma, että välipalaksi syömäni leivät kertyivät paraikaa läskiksi vatsaani. Nukkua sai vaatteet päällä peitosta huolimatta, sen verran viileetä oli.


Juhannuspäivä oli jo onneksi parempi, söin aamupalaksi suklaa-weetabixeja mantelimaidolla. Ja lähdin kävelylle mammojen kanssa. Paistoi aurinko ja hetken tarkeni tuulettomassa paikassa myös ilman pitkähihaista. Onni-aussi oli ihan yhtä tyhmä kuin Helsinkiin jäänyt Luna ja naureskelin pikku possulle, joka söi heinää ja kaivoi maasta multapaakkuja.


Satoi rakeita, käytiin saunassa ja illalla grillailtiin uudestaan. Aikuisten juttujen taso nousi taas viinin vähetessä ja mullakin oli ihan kivaa loppujen lopuksi. Vaikka vatsa oli päivällisen (maissia, sieniä, perunoita, halloum-juustoa, salaattia, vihanneksia..) jälkeen ihan täynnä, napsin iltapalaksi vielä yhdentoista aikaan suklaata ja tacolastuja.

namnam ja Onni vaanii
Tänään purjehdittiin 10 mailia takaisin. Olin toppautuneena huppariin, svetariin ja kahteen takkiin. Tarkenin just ja just ulkona sitlådassa katselemassa maisemia. Kapeeks oli väylä merkitty ja mietin, mistä moottoriveneilijät tietää minkä merimerkin väärältä puolelta voi oikaista. Kai ne lukee kortteja, mitä en itse ole ikinä opetellut...


Inkoossa käytiin vielä ravintolassa syömässä ja korvasin toissapäivän vajaaksi jäänyttä kalorimäärää vegepurilaisella (!!!) ja ranskalaisilla. En enää niitä kuvia jaksa ladata, mutta instagramissa on näkyvillä pari juhannuksena julkaistua kuvaa.

Nyt taas hyvillä mielin kohti uutta viikkoa :----)

2014/06/18

Fill This Empty Space

Mitä on tapahtunu? Ei kai mitään, paitsi tästä päivästä alkoi koko kesän(?) kestävä päihdelakko. Ja voin sanoo, että näin selvinpäin tarpeeksi syöminen on ihan p******tä. Oon saanu painon nostettua 43 kiloon, mutta tänään on sit tullut syötyä kulutukseen nähden liian vähän. Mä tiedostan sen, mutta ahdistaa tunkea kaloreita sisäänsä. Mekaanista lusikointia lautaselta suuhun ja join mä Kampissa ilmaiseksi jaetun Vitalinea-uutuusjogurttijuoman. Ei kyl maistunu oikeen miltään se vadelma-granaattiomena.

Mutsiki palas siskon kanssa ulkomailta jokunen päivä sitten. Tuntuu silti liian yksinäiseltä, vaikka täällä onkin joku kotona seurana koko päivän. Mitä mä oikeen odotin? Et tää ois helpompaa kun on tukea? Mulla oli tosi hienot suunnitelmat, eikä ne tunnu kiinnostavan ketään. Jos vanhemmiltakin alkaa usko mun paranemiseen loppua, miks mä vielä jumitan niiden nurkissa?


Mua ahdistaa tää koko. Päivästä riippuen saatan nähdä itseni aivan eri tavalla. Ylimääräistä kaikkialla tai luita paistamassa ihon läpi. Onneks huomenna on terapia, niin pääsen vähän selvittelemään päätä, joka on tällä hetkellä täynnä pelkkiä kilometri- ja ravintoainetaulukoita. Stop, stop, stop..
Sh-poli jäi jo kesätauolle, terapiakin on huomenna viimeistä kertaa ja pitäis heinäkuun puoleen väliin pärjäillä ilman kontakteja.

Huomenna kuitenkin purjehtimaan ja viettää juhannusta saaristoon. Tarkoituksena olisi kai lähteä Hangon suuntaan ja tavata tuttuja jossain siellä. Kesän eka purjehdus, heinäkuussa lähdetään pidemmälle reissulle. (.....) Ja nyt tajusin, että veneel ei oo mikroo puuroo varten ja säännöllinen syöminen siellä ei oo niin helppoo. Kallistelee ja keinuu, joten ruoanlaitto onnistuu vasta satamassa. Pitää taas keksii uudet turvaeväät matkoille, viime vuonna söin riisifrutteja, myslipatukoita ja Pätkiksiä.

Että mä vihaan tätä sairautta, tekee kaiken niin monimutkaseks!

2014/06/16

The Sinking Night

Oon ollu aika paljon menossa, nähny ihmisiä, sekoittanut unirytmini ja viettänyt kesäöitä asenteella "huominen on huomenna, vaikka oltais jo sen puolella". Vaikee raahautuu sängystä ennen puoltapäivää. Tai olla tekemättä niin, että käy syömässä aamupalan ja ottaa kolmen tunnin päikkärit päälle. Sain kuitenkin hoitokokouksessa ketipinorini takaisin, joten eiköhän unirytmi tarvittaessa palaa :D


Ja mitä kaikkea mä oon viime päivinä syöny? Puuroa, nutreja, keittoja, leipää, juustoa, suklaata, proteiinipatukkaa, vanukasta, hedelmiä, raejuustoa, pastaa ja wokkia, uunissa kuivuneita rinkeleitä. Ainakin.

kökkökaurapuuro sekoitettuna suklaa-nutriiin
spaghetit, ja sipulitomaattiseos odottaa soijarouhetta ja tomaattimurskaa.
Paino on pysyny samana viimeset kolme päivää, vaikka oonkin liikkunut tavallista enemmän. Käynyt kävelyllä kameran tai kaverin kanssa. Ollut silti liian laiska kävelemään Kampista Steissille, jotta pääsisin nopeammin junalla bussia nopeammin perille. Oon istunu julkisis, kävelly puistois, ollut kaverilla yli yön. Kattonu Salkkareiden päätösjakson ja liikaa Greyn anatomiaa.

Ei kai siin mitään ihmeempii. Paitsi et mulki tulee nojatessa vatsamakkarat ja vitsi noi on huvittavan näköset!

Tommoset nahkapoimut....
Mut ei, pääasia oli ettei ole mitään asiaa ja anteeksi, etten ole ehtinyt postailemaan! Oon tosiaan ollu koko ajan menossa, vaikkei oo mitään ihmeempiä tehtykään. Tää oma miniläppäri tuntuuki aika mukavalta pitkästä aikaa.

2014/06/12

Keep Ya Head Up

ÄLKÄÄ PELÄSTYKÖ SPORTS TRACKER -KUVAA, ei mee niin huonosti.
Mä  vaan tajuun kuin paljon vaikeempaa tää on, vaik huonoon suuntaan ei olla enää liikuttu. Kävin toissapäivänä pienessä tihkusateessa kävelyllä, annoin vain jalkojen viedä pitkin Etelä-Helsinkiä ja tuntea, kuuntelin musiikkia ja mietin parantumistani. "kuule rakkaani, Carpe Diem ei tänään kelpaa" Ei, mä en voi enää elää näin hetkessä, mun on nähtävä pidemmälle, vaikka näin alkuun kuukausi tai kesä eteenpäin. Asetettava välitavotteita, jotta saan painon nousemaan.

sorry Sports Tracker -kuva, toivottavasti ei kannusta mihinkään
Eikä mun todellakaan tarvi noudattaa ateriasuunnitelmaa - vaikka se tuo kyllä turvaa - syödä kahden tunnin välein tietty määrä tiettyä ruokaa. Ei, oikeesti mä voin syödä sillon kun huvittaa, vaikka kolme kertaa päivässä niinkun joskus ennen, kunhan turvaan sen että energiaa tulee tarpeeks. Ja mun on nähtävä vaa'alla suurenevia numeroita.

Mun kävely venyi 1,5 tunnin mittaiseksi, joten tuli myös kulutettua, mutta korvasin sen ylimääräisellä nutridrinkillä. Tuli jopa pieni hiki pintaan, jota en oo kokenu yli vuoteen, koska oon noudattanu orjallisesti liikuntakieltoa. Olin syönyt hyvin, ja oikeestaan liikunta (vaikkakin vain reipas kävely) tuntuikin hyvältä, vaikka viimeiset viisi vuotta se on ollut pelkkää pakkoa. Muistelin kuinka mun harrastukset on ollu liikunnallisia: ratsastus, tennis, laskettelu (sähly, koripallo) ja mä oon nauttinu siitä tunteesta, jonka se tuo kun hikipäissään saakin hevosen kulkemaan juuri niin kuin haluaa. Ainoo liikunta mitä mä oon enää harrastanut, on ollut täysiä juokseminen ilman ravintoa hokien päässään mantraa "juoksen koska olen läski". Enkä mä nauti siitä ollenkaan. Mutta nyt jos syön, hankin itseni parempaan kuntoon, löydän ehkä liikunnan ilon mun vanhoista harrastuksista! Koska se tosiaan on parempi ahdistuksenhallintakeino kuin viiltäminen.

Joten nyt syön syön syön, enkä mä tarvii siihen mitään sairaalan apua, kroonikkoja ympärilleni ruokapöytään. Mä teen tän omalla tavallani, niinku mulle on paras. Ainoo ehto on, että energiaa pitää tulla tarpeeks, ei väliä kuinka usein ja missä muodossa, vaan sitä mitä mun tekee mieli. Ja jos ei tee mieli mitään, päivän saldo on jääny liian pieneks, niin vedetään vaikka pussillinen pähkinöitä iltapalaks. Tai nutri, aion ottaa ne käyttöön, jos tuleekin vaikeempaa.

Mä odotan, että äiti tulee Kreikasta ja valmistaa jotain oikeeta ruokaa, muutakin kun mun ortorektisia/anorektisia "lounaita".

päiväleffailuu jee!
Eilen söin leffassa monen vuoden jälkeen karkkia, maistoin pizzaa vaikken omaa ostanutkaan, söin jogurtin vuoden tauon jälkeen. Silti kaikki tää pieni/iso ei riitä, nää pienet kokeilut tuo toivoa, mutta mun on myös muistettava syödä päivän mittaan muutakin (ei sillä etten olisi syönyt, tuudittaudun vain helposti valheeseen). Söin vielä puolenyön jälkeen kunnon iltapalan ekstroineen, koska totesin päivän menneen täysin mönkään, vaikka olin yrittänyt. Kaloreista ei tietoakaan, niitä en laske. Mut tänä aamuna vaaka näytti +300g, eilen +100g. Ehkä tää on oikee suunta ja kesän lopussa saan otettua vihdoin piirtämäni tatuoinnin. Toivon vaan, että ajatukset ja tää päätös pitää. Ja tänks kaikille eilisille tyypeille, oli jo ikävä tätäkin seuraa!

kesähengailuu ja kaks idioottia kamera ojassa
Toiveikkaana eteenpäin ja kohta voisin lähteä sporalla siskolle leikkimään Lunan kanssa :----)

2014/06/10

Four Rusted Horses

Oon rypeny täällä itsesäälissä yhdestä asti yöllä. Menin nukkumaan 10:n jälkeen ja heräsin yhdeltä pyörimään puoli kuuteen asti sängyssä. Ehkä se ketipinor oikeesti autto mua nukkumaan, nyt kun ei mee mitään iltalääkkeitä niin heräilen aivan liian aikasin. Tai sit se on tää stressi. Oon facebookissaki valittanu et en jaksa tätä kun herään ennen koko muuta maailmaa ja pitää olla ihan hiljaa ja yrittää nukkua. Jes, viime yönä mietin etten jaksa enää tätä sh-taistelua, jonka aina häviin, mutta  mä voin silti vielä yrittää, ja jos se on kolmen kuukauden päästä yhtä paskaa kun nyt, mun aika lähtee käyntiin tästä päivästä.

Mietin myös minkälaisen asun laittaisin omiin hautajaisiini, jos pukeutuisin sinne vieraana. Neljän aikaan yöllä pengoin vaatteitani ja etsin tiettyä vaateyhdistelmää.. jota ei löytynyt, joten tyydyin kakkosvaihtoehtoon. Ja kävin kuvaamassakin sen aamukahdeksalta pihallamme meikattuani ensin itselleni syöpäsilmät.


Tulin kotiin, kävelin keittiöstä huoneeseeni ja jostain syystä jäin tuijottamaan yläpuolellani olevaa taulua, taulua jossa on minun maalauksiani, ja se näytti mun mielestä hyvältä, vaikka olen aina ollut sitä mieltä etten mä tykkää piirtää koska oon niin huono siinä. Mut eihän noi ookkaan niin rumia. Ihan hyviä vesiväritöitä itseasiassa, joskus mä oon osannutkin maalata. Kun mä oon oikeesti halunnu, niin mä oon saanutkin ihan hyvää jälkeä aikaiseksi.

maalasin nää ehkä 2008
jee, virtuaalitalleiluu, Moldóttur...
Joten jos mä oikein yritän. Mä pystyn siihen. Paitsi jos tulos ei olekaan täydellinen, koska ei noikaan täydellisiä ole. Mut jos en mitään muuta, niin osaan piirtää hevosia :--D

Ootan hermona perjantain hoitokokousta, jatkuuks tää nyt tämmösenä.. yksinään selviämisenä?

2014/06/09

Say Cheese! (Let's Take A Picture)

Olin tänään oikeastaan ensimmäistä kertaa kokeilemassa kamerajalustaani - itseni kuvaamiseen. Kesti aika kauan taas miettiä, että mistäköhän ruuvista mikäkin taas kiristyy ja kääntyy, eli kannattaa olla käyttämättä jalustaansa ..yli 6 vuotta? Uusi kamera, 10 sekunnin itselaukaisin. Olin tylsä, enkä jaksanut keskittyä valoihin ja varjoihin, keskipäivällä kun nyt vaan on ärsyttävä valo tähän puuhaan! Joten ennemminkin tarkennukseen manuaalisesti surkealla pikku objektiivilllani, vaikka osa kuvista tarkentui silti seinään, hups. Olin jopa niin laiska, etten jaksanut muokata kuvia ollenkaan ennen kuin keräsin ne kollaasiksi, joten varotus, ei parasta laatua!

Mun vaan oli pakko päästä kuvaamaan ja hipsin pihalle paljain jaloin hyppimään, säätämään, mukamas-poseeraamaan. Joten mä voisin olla hiton itsekäs ja räpsiä tähän postauksen pelkkiä selfieitä, jiihhaaa?? :)))

hihi, oon ujo

värioksennus
pystykuvia..
istumakuvia
lähikuvia
eikä sit jaksanu enää keskittyy
Pyydän anteeks, mulla vaan oli niin helvetin tylsää terapiaa odotellessa, joka on vasta joskus kuuden jälkeen, että tein tästä mun statiivi-kokeilusta jopa postauksen. Vaikka seinät onki vinossa >____< Leikitää vaik et tää on asupostaus? Eli plaaplaa.. bleiseri Gina Tricot, toppi ja hame H&M, legginsit Virosta, panta Glitter, lävistyskorut sun muut Crazy Factory ja Lävistysliike.

Mistä te ylipäätään haluutte juttua täällä? Syömishäiriöstä kärsimisen/paranemisen ohella tietenkin. Kiinnostaako ketään asukuvat/hiusjutut/tyyli, kuvat kavereiden kanssa, juhlimassa, päivän tapahtumat, luontokuvat, lisää ateria- ja ruokajuttuja? Ajatuksia saatte ainakin, muttamutta mitä täällä kaivataan? Kun en koe vanhojen sairaiden tekstien penkomista tällä hetkellä hyväksi.

Jea, olkaa hyvä meitsi lähtee syömään jotain (parsakeittoa ja leipää, koska E viime postauksessa edellistä kehui :D)

2014/06/08

My Secret Combination

Pohdin näit mun ruokapulmii tääl, ku oon ite joutunu järjestelee kaiken. Mutsi lähti siskon kanssa Kreikkaan ja me jäätiin faijan kaa kahestaa. Mä teen vähän niinku omat sörsselini, vaik isäki maisto ja sano et mun eilinen wokki oli ihan syötävää. Mut käytännössä päätän itse mitä, milloin ja kuinka paljon syön. Eli tässä tän päivän ruoat, sori ei oo aamupaloista kuvia.

Heräsin aamulla ennen viittä, koska olin nukahtanut illalla yhdeksän aikaan vaatteet päällä sängylleni. En vaan millään saanu unta ni joskus viiden aikaan mä menin laittaa ittelleni aamupalaa. Ateriasuunnitelman mukaan puuro, ½dl pähkinöitä, maito ja hedelmä, (teetä). Laskin monelt mun ois syötävä mikäki ateria, että noudattaisin ateriasuunnitelmaa. Lounas kymmeneltä, välipala 12.15, just joo.. Kahdeksalta aamulla alko kuitenki uusiks väsyttää ja nukuinki siihen puol yhteentoista. Ja sit mä söin uusiks aamupalan faijan kanssa. Paahtoleipä (taikaruis on uusin rakkaus) juustolla, tomaatti, paistettu kananmuna. Hobititki syö kaks aamupalaa!

en jaksanu pukeutua erikoisemmin, mut hiukset sain päähän
Sit oonki potenu semmosta masennusta ettei mikään huvita, en haluu, pakko jaksaa lähtee kotoa ulos. Nähdä ihmisiä, en jaksa. Ratkasin tilanteen ja menin pihalle ottaa aurinkoa kirjan kanssa, jota en jaksanutkaan lukea. Olin ehkä puol tuntia. Oikeestaan koko loppupäivän oonki ollu omassa huoneessani.


(n. klo 16:) Nyt mulla on kasa raejuustoa sekä hampurilainen soijapihveineen, leipineen, hampurilaiskastikkeineen (sen vähäkalorisemman mitä jääkaapista löyty), juustoineen, saalaatteineen ja tomaatteineen. Ja sit join just lasillisen vaniljasoijamaitoa. Nyt raejuusto meni. Hampurilaisen kierrän, mutta syön sen jokaista (tarpeeksi isoa) murua myöten. Sitten mulla ois toi jälkkäri, mä en kai ees oo maistanu ennen famii! Iiks. En kato kaloreita, kun avaan kääreen... hyi, tummaa suklaata. Mut muuten tää on ihanaa, vähän ku geishaa! omnom! ... Ja nyt aivoille jotain ajateltavaa, nii en mieti mitä kaikkee just vedin! Okei, lopetan tän ajatusten ääneen kirjottamisen ja luen Tarua sormusten herrasta....

en ollu oikeesti noin tuskanen, mietin vaan makua
Kahdeksalta heräsin (jes monen tunnin päiväunet, mitenköhän nyt saan unta?) menin suihkuun varmaan viikon tauon jälkeen ja tein iltapalaa. Nyt taas jotain tuhdimpaa, koska muuten on jääny päivän ruokailut vähäseks, mittasinkin jotta ois tarpeeks, eli:
1,5dl kaurahiutaleita » keitä puuro
1dl raejuustoa ja
1prk power cow -vanukasta joukkoon (vanilja & toffee ♥)
Sekoita. Hyvää tulee, jos tykkää makeesta.
pakko lukea samalla
Lisäks kaks desii maitoo teehen ja kaksi päärynää. Täs saa olla mun iltapala. Samalla taas LOTRin pariin, luin kyseiset kirjat viimeksi ala-astella kun ensimmäinen elokuva oli ilmestynyt, enkä ymmärtänyt silloin mitään. Ehkä nyt aukeaa vähän enemmän.

Et semmost (jo toista) masispäivää tänne, huomenna onneks terapiaaaaaaan.

My Brain Is Hanging Upside Down

Mun pää sekoo ihan täysin syömishäiriölle. Olin Aurorassa viikon käytännössä syömättä, joten kroppa taas aliravitsemustilassa. Aivot aivan kuin harhamaailmastaan heräävällä anorektikolla. Nää tavat tulee jostain niin syvältä. Nyt mä söin turvallista ruokaa, eli ateriasuunnitelman mukaan aamupalan. (Vaikkakin kuudelta aamulla). Mun sh-kaveri kirjotti mulle eilen näin:

"Vaikka pysyisitkin elossa, se elo on sama kuin olisi kuollut,
paitsi pahempaa, sillä sen vielä tiedostaa ja vaik on iha veke ja turta
se silti sattuu niin saatanasti ja sitä sä ET enää/taas halua nähdä.
Pysy terveellä tavalla elossa, syö itses taas niin upeaksi kuin vähän aikaa sitten jo olit, enkä tarkoita sitä fyysistä henkeäsalpaavaa ilmestystä, vaan, ja ehkä jopa enemmän, sitä mikä on sun sisällä kun sh-paskiainen siirtyy sivuun.
Se mikä tekee Noorasta Nooran."

Ja mä havahduin, että ei mä oon menossa ihan väärään suuntaan, kun ystäväki on nähny jo mun alaspäin menevän kehityksen. Ja mä en oo ite huomannu mitään! Et niin noinhan se onkin, hups, mä sairastan taas. Aurora-viikko. Ruoka, se muuttui niin pelottavaksi! En syönyt käytännössä mitään, koska kukaan ei kannustanut, sanonu muuta ku et nyt ois ruoka tai vahtinut. Aamupuuro ja joku toinen satunnainen ateria päivässä, muuten mä olin muualla menossa tai iski kalorikammo tai ei ollu nälkä tai otin hatkat. 2,5kk aikana kuntoutusosastolla opitut tavat kariutu. Oonko vähän idiootti kun heitin kaiken sen ajan käytännössä hukkaan?

NYT mä tiedän mihin tilaan mä itseäni saatan, mutta tälle on ihan helvetin vaikeeta tehdä mitää, mä en vaan uskalla kun kukaan ei ole antanut mulle toimivaa suunnitelmaa. Mä alan olla kohta jossain sh-psykoosis, ku pitäis syödä tai sais syödä sillon ja seuraavast kerrast ei viel hajuu ja hups, noi syöki nyt ja mä en voi tota syödä, mutku pakko syödä! Kaupassa: "Mitä mun tee mieli, apua, hidastelen, en osaa päättää, mitä mä oon syöny tänään, mitä muut on syöny tänää? No mä otan vaik jätskin." Vaik viimeks en syöny sitä suklaapatukkaakaan jonka ostin välipalaks, meni vasta illalla kotona. Enkä mä voi kökkiä yksin kotonani ja elää tasan ateriasuunnitelman mukaan, mulla on muutakin elämää.

En tajuu? En hahmota mitään määriä, vaikka muistan mun ateriasuunnitelman ulkoa. En tiedä mikä korvaa minkä ja kuinka usein pitää syödä ja kuinka paljon. Ja sit aika vaa meneeki ja oon ollu pelkän aamupuuron varassa 7h. Ja loppuosan ajasta mietin sitä ruokaa, mitä söis, millon, kuinka paljon... Jos syönki viel illal, tai jotain ekstraa, vai syönkö....


VITTU OIKEESTI NÄITÄ AJATUKSIA, PAINUN TAKAISIN NUKKUMAAN!
siel sataaki

2014/06/07

City Streets, Summer Heat

Aika perus kesäpäivää, siis kesä! Steissin mittari näytti 25'C:ta! Ja siis apua, mullakin oli melkeen kuuma, vaikka oon aina ihan jäässä! Olinki sopivasti valinnu kesäset vaatteet, vaikka kuvassa kun sato ni oli huppari päälllä :--(

kukkapaita H&M, hame Monki, legginsit Cheap Monday

Aamupäivällä juoksin Kelassa hakemassa alennuksen HSL:n ja VR:n lippuihin. Metrol Sörkkään kauppaan, jossa näin sattumalta tutun ala- ja yläasteelta. Bussilla kaverille, joka teki mulle ruoat. Lisää porukkaa pamahti paikalle ja sit oltiinkin ulkona istumassa ja kuuntelemassa kajareita.


Siirryttiin Alppipuistoon, jotkut joi, mut ei oikee ollu fiilistä. Lähettiinki vähä etukäteen karkuun kotiin ku ei vaan pystynyt. Liian pitkä aika, liian paljon eri ihmisiä, liian paljon ajatuksia, liian vähän ajatuksia, kuinka kauan vielä: mua väsyttää, mutta kun en osaa sanoa ei, jos joku pyytää baariin tai jonnekin. Mut täl kertaa onnistu.

kukkii, ihmisii JA HYI ÖTÖKÖITÄ !!!
ei tylsää ja missä mää oon
Matkasin komeesti sporalla melkee päättäriltä päättärille ihmisten aikaan kymmeneltä. Ja ihmiset oli kännissä. Kävin kaupassa ostaa ilta- ja aamupala-aineet. Söin ihan kivasti, ku päivälllä oli ollu köyhät eväät. Että älkää sanoko että, puuro, koko purkit raejuustoa ja vanukasta ois sörssättynä sotkuks liikaa :--D Nii ja pakollinen hedelmä ja tee, johon mantelimaitoa. (Ja normisti juon sitä kalorikkaampaa, kaupassa ei vaan ollu.)


Puoltoista jaksoo L-koodin ykköskautta. Sit ei jaksanu keskittyy ku tuli kaikkee puhelinhässäkkää. Ajattelin mennä nukkumaan, kun kellokin tulee jo kolme. Jos vaik sais välil nukuttuuki ku toi heräily on aika yleistä ja nukuttuu ehk yli aamuviiteen? Huomen oon himas ja hoidan ruokailut kunnialla! En nyt heti jaksa mitään ku kaks päivää ollu menossa, nii voin ihmisten sijaan ruokaan keskittyy. Jos sais yksin hengaa.