What moon songs do you sing?

Olen tällä viikolla käynyt iltapäivisin ulkoiluttamassa perheemme koiraa. Siskoni, jonka luona Luna tällä hetkellä suurimman osan ajasta asuu, lähti pariksi viikoksi Balille, ja koira päätyi hoitoon vanhemmilleni. Oikeasti Luna on koko perheen koira, mutta siskoni ovat sen omineet ja se asustelee vuorotellen kummankin luona.

Voin jo näin viikon jälkeen todeta, että vaikka pikku terrieri on mitä rakkain ja ihanin, en yksin koiraa jaksaisi. Siksi tämä iltapäiväulkoilujärjestely on sopinut oikein hyvin.

Maanantaina ja keskiviikkona käytiin haukun kanssa merisatamassa pursiseuramme saaressa, jonne talvisin pääsee siltaa pitkin. Oli melkoinen tuuli, mutta käveltiin aallonmurtajaa muina neiteinä ja katseltiin ulkopuolella lilluvia jäälauttoja (ja vähän ehkä piti komentaa myös aaltoja).

Oltiin sen verran aikaisin liikkeellä, että koska muita ulkoilijoita ei ollut, uskalsin päästää Lunan vapaaksi. Heitin palloa ja Luna olisi juossut perässä varmaan loputtomiin. Käytiin katsomassa talvitelakalla olevia veneitä ja kävelemässä kallioilla.




Tulen piakkoin kirjoittamaan kuulumisia paremmin. Viime kuukausina on tuntunut, että tarvitsen taukoa bloggaamisesta. Ei ole kiinnostanut kirjoittaminen tai valokuvien ottaminen, tietokoneenkin olen avannut vain katsoakseni Netflixiä. Haluan pitää kirjoittamisen mukavana asiana, joten yritän olla kasaamatta siitä paineita itselleni.

Hyvää naistenpäivää kaikille ihanille vahvoille naisille!

Kuopijo

Vietin viime viikon Kuopiossa ystäväni luona. Bussi lähti tiistaiaamuna Kampista kello 08.30, joten olin perillä Kuopiossa jo kahden maissa. Oisin voinut istua bussissa vielä pari tuntia lisää, sillä kirja jäi niin jännittävään kohtaan. Muutenkin oli ihan mukava matkustaa melkein tyhjässä linja-autossa.



Käytiin heittämässä mun tavarat Oonan uudelle kämpälle ja lähdettiin kauppaan. Ruoaksi tehtiin feta-parsakaalipiirakkaa ja seuraavana päivänä hampurilaisia qvinoa-pihveillä. Onnistui hyvin ja olin iloinen kun kerrankin ei tarvinnut itse tiskata, heh.



Helsingissä satoi vettä, kun lähdin, joten ajattelin, että talvi-converset on ihan riittävät kengät. Kuopiossa kuitenkin satoi lunta ihan kunnolla, joten kaduin kenkävalintaani heti bussista ulos astuttuani. Varsinkin kun päätettiin yksi päivä oikaista lammen jään yli ulkoiluttamaan koiraa, niin pikkasen nauratti ja sukat olivat märkinä kun lunta riitti polveen asti.





Käytiin siis joka päivä Niiralassa ulkoiluttamassa Kaapo Oonan äidin luona. Kaapo on alle vuoden ikäinen labbis-poika, joten sillä riitti energiaa hyppiä lumivalleihin ja leikkiä vetoleikkiä umpihangessa.





Ei tehty mitään kovin erikoista. Juteltiin kaikki mielen päällä olevat asiat läpi, käytiin pelaamassa Pokémonia ja lainaamassa Oonalle virkkauskirjoja kirjastosta. Katottiin Youtubesta vanhoja Salkkarit-pätkiä ja naurettiin Iidan anoreksia -jaksoille. Muistan kun joskus triggeröidyin niistä, mutta nyt vain lähinnä nauratti. Joku on ladannut tubeen kaikki Eliasta koskevat klipit ja niitä saatiin katsottua useampi kymmen.

uusi venytyskoru

Keskiviikkona käytiin baarissa pelaamassa Huojuvaa tornia ja Yatzya ja myöhemmin lähdettiin vielä laulamaan karaokea.



Torstaina nukuttiin pitkään, tai mä nukuin, ja heti aamupalan jälkeen lähdettiin taas viemään koiraa.





Tultiin takaisin hakemaan uikkarit ja syömään välipalaa ja sitten lähdettiin Rauhalahteen uimaan. Kylpylässä oli vain muutama muu meidän lisäksi, joten saatiin lillua rauhassa lämpöaltaassa ja laskea mäkeä. Mun lemppari oli kuitenkin ulkoallas, oli outoa uida lämpimässä vedessä kun ympärillä oli lunta ja pakkasta.

Uinnin jälkeen käytiin ulkona syömässä ja olin koko loppuillan aivan ähkyssä.





Mulla ois ollut aika kampaajalle, mutta sairastapauksen takia se peruuntui ja päädyin itse leikkelemään otsatukkani lyhyemmäksi. Nyt kotona meinasin myös blondata tyven ja katsoa sen jälkeen mitä suoraväriä tai sävytettä tällä kertaa laittaisi.

Perjantaina lähti bussi takaisin kohti Helsinkiä. Sain luettua kirjani melkein loppuun, vaikka loppumatkasta joku älykääpiö kuuntelikin musiikkia ilman kuulokkeita ja keskittyminen oli sen takia vähän vaikeaa.

Oli mukava reissu, mutta nyt pysyttelen jonkin aikaa ihan vain kotosalla.

I need a hobby

Meillä alkoi Lunan kanssa viiden kerran agilityn jatkokurssi viime viikon maanantaina. Olenkin nyt parina sunnuntaina hakenut Lunan mun luokse, jottei enää agilitypäivänä tarvitse sumplia saanko haettua koiran ajoissa siskolta.

Maanantaina heräsin pakostakin aikaisin kun Luna alkoi kerjätä ruokaa jo puoli seitsemän aikaan. Kävin heittämässä nappulat kuppiin ja painuin takaisin nukkumaan. Kahdeksalta nousin syömään omaa aamupalaani ja kymmeneltä kun koirakin alkoi taas osoittaa elonmerkkejä, lähdettiin ulos.




Oli aivan ihana aurinoinen ilma ja vaikka olin etukäteen suunnitellut, että kierretään vain lyhyt lenkki, oltiin ulkona toista tuntia. Viime viikolla tein sen virheen, että puuhasin koiran kanssa liian paljon päivän aikana, jolloin sen mielenkiinto ei enää illalla riittänyt esteiden hyppimiseen niin paljon kuin olisin halunnut.




Lounaan jälkeen Luna jäi pariksi tunniksi yksin, kun kävin polilla hoitokokouksessa. Mun kuntoutustukea jatkettiin vuodella eteenpäin ja sovittiin, että vaikka nyt meneekin taas paremmin, en vielä tässä vaiheessa jatka Vamoksessa, vaan keskityn parantumiseen ja sietämään vitosella alkavan luvun vaa'alla. Ja kun kuun lopulla aloitan vihdoin dkt:ssa, on siinä jo ihan riittävästi ohjelmaa.




Viideltä lähdettiin Lunan kanssa junalla Kannelmäkeen ja käveltiin sieltä Konalaan hallille. Tällä kertaa meillä meni paljon paremmin kuin ekalla kerralla, koska olin itsekin skarpimpana ohjaamassa. Mentiin hyppyjä, keppejä ja putkia eri kulmista lähestymällä.

Oli kivaa, mutta ei me tätä "kunnon harrastuksena" kuitenkaan enää aloiteta ihan Lunan iänkin (8-vuotta) takia. Mutta jos kaveripiiristä löytyisi joku, jonka kanssa hallia silloin tällöin vuokrata, voisi olla kiva käydä aina välillä harjoittelemassa.

Vähän agilitya

Olin sunnuntaina ensimmäistä kertaa katsomassa agilitykisoja. Ella pyysi minut seuraksi Konalan Hurtta Areenalle, kun he Tepon kanssa kävivät kokeilemassa pari luokkaa.

Olen ennen valokuvannut vain hevosten estekilpailuita, ja siitäkin on useampi vuosi, joten olin todella kiinnostunut kokeilemaan myös koirakkojen kuvaamista. Koirien into oli jotain aivan ihanaa katseltavaa, ja koska kyse oli 1-luokista, sattui radalla sähellyksiäkin niin, ettei voinut kuin hymyillä. Kuvasin vain yhden luokan ulkokentällä ja muuten käveltiin Ellan ja Tepon kanssa hallin läheisyydessä kuulumisia vaihdellen.

En ole varma saako kilpailijoista julkaista blogissa kuvia, joten pelasin varman päälle ja sumensin kasvot.

En olekaan ennen tajunnut, että julkisilla liikennevälineillä pääsee noin kätevästi koirahallille. Olen useammankin kuin muutaman kerranmiettinyt, että olisi kiva kokeilla ohjattua harrastusta koiran kanssa ja käydä agilityn alkeet oman cairterrierin kanssa. Idea on jostain kumman syystä stopannut aina heti alkutekijöissään ajokortittomuuteeni. Vähän arveluttaa myös Lunan omapäisyys ja ennen kaikkea oma osaamiseni, mutta olisi kiva tutustua lajiin siltä pohjalta, että yritetään vain pitää hauskaa :)

Juhannus: normi viikonloppu

Alun perin mun piti lähteä viettämään juhannusta perhetuttujen mökille, mutta tehtiinkin vaihto pikkusiskon kanssa ja jäin kaupunkiin koiran kanssa viettämään jussia sen sijaan, että olisin lähtenyt saaristoon. Heinäkuun puolessa välissä lähdetään joka tapauksessa purjehtimaan, joten tää kotiin jääminen ei erityisemmin haitannut.

Perjantaina puolen päivän aikaan kävin ensin vanhempien luona tsekkaamassa Helsingin Sanomien juhannusmenot ja sen jälkeen hain Lunan siskolta samalla kun hän poikaystänsä kanssa lähti vanhempien mukaan mökkeilemään.

Juhannusaatto alkoi kepeästi vesisateella ainakin täällä Helsingissä. Kokkojen katselut ja muut perinteet jäi siis tältä vuodelta kokematta ja oleskeltiin vaan Lunan kanssa kotosalla. Olin mukamas hyväkin koiranomistaja ja luin kuinka lemmikille opetetaan esim. ryömimistä. Harjoiteltiin kuitenkin loppujen lopuksi vain ennestään tuttuja temppuja ja leikittiin. Päästiin me silti myös heittelemään ja hakemaan vaaleanpunaista fresbeetä.

Koira herätti mut kumpanakin aamuna jo ennen viittä kun aurinko nousi. Neidille ruokaa jotta uikutus hiljenee, ja emäntä takas nukkumaan. Kahdeksan jälkeen sitten pissallekakalle ja omistajallekin aamupalaa.

Oli kyllä kiva herätä koiran kanssa ulos samaan aikaan kun luontokin herää. Maisemat ovat paljon kauniimpia auringonnousun aikaan kuin keskipäilällä. Rauhalliset aamut on rakkaus. Bongattiin kuitenkin matkalla aivan liian monta oravaa ja joka kerta teki pahaa kiskoa koira pois puun juurelta kun vietit ois käskeneet melkein kiivetä puuhun jyrsijän perässä.

Lauantaina oltiin melkeen koko päivä ulkona. Nähtiin Jenna iltapäivällä ja oleskeltiin koirapuistossa ja parissa eri puistossa (piti vaihtaa paikkaa kun jotkut pojat lennätti kauko-ohjattavaa lennokkia ja neiti räksytti sille). Luna pääsi vilvoittelemaan mereen kahlaamaan keppien perässä. Se on aika rimppakinttu kun karvat kastuu, tui.

Näillä ilmeillä kameralle parhaan kaverin kanssa, oli hyvä juhannus! Älä Jemppu tapa mua :--D

Tätä on kesä parhaimmillaan! Miten teidän juhannus?

Sumua, aurinkoa ja pääsiäistä

Sinne meni pääsiäinen, joka oli yksi parhaimmista pitkään aikaan, vaikken mitään erityistä tehnytkään. Viime vuoden pääsiäisen vietin osastolla ahdistuneena ja toissavuoden kuntoutusosastolla, jollon syötiin ihan tuhottomasti Kinder-munia.

Mutta mitäs tänä vuonna? Näin kavereita ja perhettä, söin hyvin (vaikken yhtäkään suklaamunaa, koska Mignonit oli kaupasta loppu) ja vain rentouduin. Pääsiäislounas perheen kanssa aiheutti sen verran ahdistusta, että enimmän osan ajasta vietin omassa vanhassa huoneessani Lunan kanssa. Viihdyn paremmin eläinten, kuin ihmisten seurassa. Tulee aina niin normaalista elämästä pudonnut -olo, kun kuuntelee pikkusiskojen opiskelujen sujumisista. Ite käyn vaan tätä elämämkoulua seitsemättä vuotta.

Lauantaina oli niin jännän sumuista, että päätin käydä ottamassa asukuvat ulkona siinä toivossa että tausta olisi sumuinen. No, koska olin jälleen kerran myöhään liikenteessä ja vain vähän omaa takapihaa pidemmällä, en saanut tallennettua taustaa harmaansavuisena.

tuli kylmä

Tänään olen käynyt Nuorisoasemalla ja siivonnut. Ohjaaja toi koiransa iltapäivällä mukanaan ja kierrettiin lenkki auringonpaisteessa. Piristi tosi paljon ulkoilla seurassa ja eläimen koheltaessa innoissaan uudesta ympäristöstä! Harmi vaan, että koiruudella on karvanlähtöaika ja se jätti kotona ihanat karvatupsut ja mutajäljet vastaimuroidulle lattialle. No, huomenna siivotaan uudestaan, mutta oli eläimen rapsuttelu vaivan arvoista! Oma cairnterrierineiti on onneksi nypittävää rotua, joten siitä ei varsinaisesti lähde karvaa.

Vähän tuli sitä-tätä-tota-postaus, pahoittelen! Miten teidän pääsiäiset, entä onko joku muukin hukkunut kevään myötä koirankarvoihin?

Lemmikkiterapiaa

Meidän cairnterrierineiti oli taas viime viikon pitämässä mulle seuraa. Luna on koko perheen koira, mutta suurimman osan ajasta se asuu pikkusiskoni ja hänen poikaystävänsä kanssa. Meillä ollessaan sen hoito on pääosin minun vastuullani, kun muu perhe on päivät töissä ja koulussa.

Leikittiin pallolla, harjoteltiin temppuja ja jättämistä, käytiin koirapuistossa ja kävelyllä syksyisessä Kaivopuistossa. Luna käyttäytyy hihnassa paljon entistä paremmin ja ottaa hyvin oma-aloitteisesti kontaktia. Remmirähjäystä on vähemmän kuin ennen, vaikka edelleen taluttaja saa nami kädessä pitää ympäristöään silmällä isompien koirien varalta. Luna on muutenkin reippaamman oloinen (liekö syy koulutuksessa, viileämmissä ilmoissa vai jossain ihan muualla), ja on mukavaa kävellä kun päästään jopa eteenpäin. Vaikka tietyissä paikoissa täytyy pysähtyä ja tarkistaa, josko oravia taas näkyisi.

Venäjän suurlähetystön pihalla ON PAKKO olla oravia tai pupuja!

On toi otus kyllä ihana piriste pimeään syksyyn. Aamulla kun nousen ylös, on nojatuolissa kerällä heiluvahäntäinen karvapallo, jolle tulee hirveä kiire toivottaa hyvää huomenta. Tai kotiin palatessa eteisessä odottaa innosta heiluva tumma möykky tennispallo suussaan. Se into ja rakkaus tarttuu helposti ihmiseenkin.

Eniten mua koiran kanssa puuhatessa mietityttää, kuinka eläin on täysin riippuvainen omistajastaan. Kaikki terveydestä ja ruoasta virikkeisiin on ihmisen vastuulla. Jos ei huvita lähteä ulos valoisaan aikaan, ei toinenkaan saa nähdä päivänvaloa, ja jos leikkiminen ei innosta, ei koiralle jää muuta ajanvietettä kuin nukkuminen.
Omasta mielestäni meillä Lunan kanssa on hyvä suhde, jossa luottamus on molemminpuolista. Uskallan esimerkiksi pitää Lunaa sisäpihalla vapaana, ja se puolestaan hakeutuu seuraani. Vaikka tietysti aika ajoin omapäiseen terrieriin menee hermot ja käyttäydyn välillä tavalla, jota se ei ymmärrä.

Leikit Eiranrannan koirapuistossa

Lueskelin viikon aikana myös koirien ruokinnasta ja mietin, että pitäiskö meidänkin tytön siirtyä (melkein) pelkästä nappularavinnosta osittain raakaruokintaan. Kävinkin ostamassa Keskustan eläinkaupasta pakkaseen raakapullia, jos niillä aloiteltais pikkuhiljaa ja korvattaisi esim. puolet nappuloista.

Jos Luna asuisi kokoaikaisesti luonani, menisi sen ruokavalio todennäköisesti kokonaan remonttiin. Siskoltani en sen sijaan uskalla vaatia kokonaan raakaruokintaan siirtymistä (silläkin syyllä että vastaus olisi todennäköisesti luokkaa: "Mitä jos huolehtisit ensin omista syömisistäsi?").

Siellä ruudun toisella puolella on varmasti joku enemmän aiheeseen perehtynyt, joka osaa kertoa koiran oikeaoppisesta ruokavaliosta tai raakaruokinnasta. Saa toki neuvoa tyhmää!

Haluaisin näin loppuun kysyä, että mikä on teidän ja koiranne yhteistä lempipuuhaa? Meillä on ehdottomasti pallolla leikkiminen!