Viime sunnuntai - my day

Sunnuntaiaamuna mulla soi herätyskellon viimeinen hälytys kahdeksan jälkeen.

En jaksanut keittää (mikro)puuroa, joten mittasin lautaselle muroja, jotka söin rahkan, vaniljasoijamaidon ja cashewien kanssa. Lisäksi teetä ja mangoa. Mangokausi on yksi parhaista asioista keväässä!



En viitsinyt meikata päivän myöhempien tapahtumien takia ja vaatteitakaan en jaksanut miettiä sen kummemmin. Jälkikäteen kahvilassa tuli kyllä olo, että olisi voinut laittaa jotain vähän hupparia siistimpääkin päälle...



Olin varautunut siihen, että puoli yhdeltätoista pitää lähteä kävelemään Pasilan asemalle, mutta Joonas olikin liikkeellä autolla, ja poimi mut mukaan matkalla keskustaan.

Yhdeltätoista siis alkoi Pokémon Go ex-raidi Musiikkitalon Laulupuut-veistoksella. Peli lähettää kutsuja tapahtumiin vain osalle pelaajista, joten sellaisen saaneena piti tietenkin saapua paikalle saadakseen mahdollisuuden napata Mewtwo.


15 min ennen raidin alkua

serious business

Sain Mewtwon kiinni, minkä jälkeen otin Postitalon edestä kaupunkipyörän. Oltiin sovittu Ellan ja Liisan kanssa, että nähdään Café Ursulassa ja ajattelin, että sunnuntaiaikataulujen takia olen nopeammin perillä pyörällä kuin sporalla. Lisäksi halusin saada vähän paremman kokemuksen Alepa-pyörästä, kun torstaina aloittaessani pyöräkauden.

No, ei onnistunut tälläkään kertaa. Kaivopuiston rannassa ei vielä ollut telinettä samassa kohtaa kuin edellisvuonna, joten jouduin polkemaan pyörän rantaa pitkin Kompassin asemalle. Ja siitä sitten pienen ärsytyksen kanssa kävellen takaisin Ursulalle.



Olin etukäteen päättänyt, että otan kahvin/teen lisäks muutakin. Ei yhtään tehnyt mieli pullaa, ja Liisalla oli niin hyvän näköinen smoothie, että otin itsekin samanlaisen. Päätökseen vaikutti aika paljon myös se, että tiskillä smoothie-lasien edessä luki "vegan". Kahviinkin sai kaura- tai soijamaitoa ihan pyytämättä.



Ollaan tunnettu tyttöjen kanssa ala-asteelta lähtien ja juoruttiin taas lähes koko peruskoulun patoumat läpi. Naurettiin vedet silmissä menneille, ja näin 15 vuotta myöhemmin voi vain ihmetellä että mitähän kettua silloin aikoinaan tapahtui.

Erottiin siinä kulmassa missä aina ennenkin. Mä vaan poikkeuksellisesti hyppäsin pysäkiltä sporaan.

Oltiin Iinan kanssa vihdoin saatu sovittua kuvauspäivä sunnuntaille Iinan projektia varten. Puoli kahdelta Iina ja Tia tulivat mun luokse ja meikattiin mut kuvauksia varten.





Oltiin etukäteen sovittu, että kuvataan Uunisaaressa, joten lähdettiin takaisin Kaivopuistoon. Join matkalla nutrin pillillä, koska en halunnut pilata huulimeikkiä syömällä.



Oli aivan superhauskaa, vaikka kameran tällä puolen olikin jännittävää. Katsottiin yhdessä Iinan kanssa kuvauskohtia ja käveltiin yhdessä rantoja edes-takaisin katsomassa miten valo osuu mihinkin oksaan.



Onneksi kevätaurinko lämmitti jo sen verran, etten jäätynyt pystyyn. Kuvattiin parisen tuntia ja Iina sai toivottavasti hyviä kuvia. Esittelen otetut kuvat tarinan kanssa joskus tulevaisuudessa täälläkin.

Olin reissun jälkeen jo kuolla nälkään, joten halusin vain ruokaa mahdollisimman nopeasti. Kotimatkalla päätin, että lämmitän pakkasesta Lidlin bruschetta-pitsan. Ja lisäsin päälle vielä Tzayn soijasuikaleita.



Syömisen jälkeen olisi tehnyt mieli vain mennä nukkumaan, mutta kello oli vasta vähän vaille seitsemän.
Leikkasin Demille parit herneenversot ja vetäydyin makkariin "ulkoiluttamaan" hamsteria.



Demiltä on lähtenyt karvaa korvien takaa viikon aikana, ja nyt tilanne alkoi näyttää sen verran pahalta, ettei vaiva mene enää itsekseen ohi.

Vähän googlailtuani olin varma, että kyse on ulkoloisista. Keskustelin eläinlääkäriksi valmistuvan pikkuserkkuni kanssa, ja tultiin siihen tulokseen että reseptin vuoksi on käytävä lääkärissä.



Loppuillan etsin netistä eläinlääkäreitä, joilla hoidetaan myös jyrsijöitä ja joiden takia ei tarvitse matkustaa toiselle puolen Helsinkiä. Sain varattua heti maanantaiaamupäiväksi pieneläinajan Veteiraan ja olin niiin helpottunut, että ajan sai noin nopeasti.

(Saatiin Stonghold-resepti, vaikka karvanäytteestä ei mikroskoopilla löytynyt hilsepunkkeja. Lääkäri oli sitä mieltä, että Demi on tosi reipas. Olihan se utelias pirteä itsensä, vaikka noin törkeästi päivällä herätettiinkin.)

Vähän erilainen sunnuntai. Toivottavasti tykkäsitte :)

Thinking of becoming a circus performer (or not) - my day

Näitä päiväni kuvina -postauksia kun niin toivotaan, niin päätin sellaisen keskiviikkona toteuttaa. Oli aika tavallinen arkipäivä ja tästä saa suht' hyvän käsityksen siitä miltä mun päivät yleensä näyttää.

Heräsin ennen herätyskelloa, joten sain hetken makoilla sängyssä ja selata someja läpi. Meikkailin rauhassa ja odotin, että kello tulisi niin paljon, että voisin lähteä kymmeneksi Vamokseen aamupalalle.

Jostain syystä silloin kun on eniten aikaa, tulee pahin kiire. Ehdin juoksemalla sporaan, jolla matkustin mahtavat kaksi pysäkinväliä ja olin lopulta melkein kymmenen minuuttia myöhässä. Hupsista! Aamiainen ei kuitenkaan ole ikinä vielä tasalta valmis, joten ehdin oikein hyvin mukaan.

Saatiin Metro-lehden kymmenestä kysymyksestä 6/10 oikein ja käytiin nopeasti fiiliskierros. Meillä on syksyn mittaan ollut keskiviikkoisin sosiaalista sirkusta ja tällä kertaa oltiin menossa Taitoliikuntakeskuksen tiloihin, joten yhdentoista jälkeen lähettiin ratikalla kohti Punavuorta.

Vaihdettiin vaatteet, mutta meidän sirkusohjaajia ei näkynyt missään. Venyteltiin sitten omin päin ja ohjaajatkin onneksi saapuivat kohta paikalle. Odoteltiin vielä tilojen vapautumista, joten otettiin alkuun sekavaa, mutta hauskaa hippaa ja pallon heittämistä.

Rapukäveltiin, hypittiin ja kierittiin, kaaduttiin tikkusuorana taaksepäin patjalle ja hypittiin muutamia hyppyjä trampoliinilla. Olisi tehnyt mieli osallistua täysillä, mutta päätin ottaa rauhallisemmin, koska en saisi itseäni kauheasti rasittaa.

Lopuksi kokeiltiin ilma-akrobatiaa liinoilla ja renkaalla, tai oikeastaan vain me tytöt kokeiltiin kun pojat jatkoivat mieluummin jonglöörauksen harjoittelua. Mä tykkäsin kiipeillä ja harmitti, kun aikaa oli niin vähän, ettei ehtinyt kunnolla tehdä mitään. Ei sen puoleen, että mun kuntokaan olisi riittänyt enempään: kiipesin kerran liinaa pitkin ylös asti ja olin jo ihan puhki.

Vamoksen jälkeen kävelin vanhempien luokse. Söin kaalilaatikkoa myöhäiseksi lounaaksi ja juteltiin äidin kanssa. Alun perin olin sopinut, että jatkan vielä keskustaan näkemään Jennaa ja kummipoikaa, mutta päätettiin siirtää tapaaminen seuraavalle päivälle kun kummallakin oli paremmin aikaa.

Kotimatkalla pelailin sporassa Pokémonia ja Kaisaniemessä oli aivan pakko jäädä pois, kun pysäkillä oli niin suuri porukka raidilla. Legendaarinen Raikou oli ensimmäistä päivää, joten se ja halloween houkuttivat ihmisiä pelaamaan tavallista ahkerammin. Sain monnin kiinni, mutta hukkasin ilmeisesti toisen sormikkaani, koska en löytänyt sitä enää myöhemmin taskustani.

Kotiin päästyäni lösähdin vain sohvalle katsomaan muutaman jakson Game of Thronesia. Olen vihdoin onnistunut koukuttamaan itseni sarjaan ja parin viikon aikana olen katsonut kaksi tuotantokautta. Tällä hetkellä menen 6. kauden loppupuolella.

Pesin meikit ja söin iltapalaa. Yritin herätellä Demiä, mutta se kävi vain hakemassa tuoreruoat ja meni takaisin pesäänsä nukkumaan. Itse luin vielä jonkin aikaa, ennen kuin lääkkeet alkoivat vaikuttaa.

Sellainen päivä tällä kertaa. Kertokaa, jos tykkäsitte!

Over the weekend

Alkujaan mun piti kuvata my day perjantailta, mutta  unohdin kameran kotiin kesken päivän kun lähdin uudestaan liikeenteeseen. Päätin sitten vähän laajentaa ja kuvata myös lauantain ja sunnuntain tekemisiä. Kolme päivää kattaa sen verran paljon, etten aio kertoa päivien tekemisistä kuitenkaan ihan pikkutarkasti.

PERJANTAI

En saanut nukuttua lääkkeistä huolimatta koko yönä kuin puolisen tuntia. Jossain vaiheessa paniikissa pelkäsin saavani sydänkohtauksen ja aamuyöstä olin varma, että mulla on syöpä, johon tulen kuolemaan lähiaikoina. Auringonnousun myötä pelot kuitenkin katosivat ja kuudelta luovutin unen suhteen ja nousin syömään aamupalaa. Katsoin samalla Salkkareita koneelta ja luin muutaman blogin uusimmat postaukset.

Järjestelin keittiön tavaroita paikoilleen samalla kun odotin uutta kotikuntoutuksen työntekijää, joka tuli kymmeneltä. Tapaamisesta jäi fiilis, ettei tyyppi ymmärrä mua ollenkaan, mutta annetaan nyt vielä mahdollisuus.

Lakkasin kynnet ja meikkasin ihan ajan kanssa. Mikään ei tuntunut onnistuvan ja ketutuskäyrä nousi niin, että meinasin jo pestä koko meikin pois. Järkeilin kuitenkin, että olen varmaan ainoa, joka itseni tuomitsee ja mennään nyt näillä kun pitkästä aikaa jaksoin ehostautua.

Mun oli tarkoitus mennä sporalla Hakaniemeen lounastamaan äidin kanssa, mutta kolmonen ei kulkenutkaan jonkun Kalliossa sattuneen onnettomuuden takia. Pääsin onneksi perille bussilla vain muutaman minuutin myöhässä.

Käytiin pitkästä aikaa Silvopleessa ja mieli parani kun sai hyvää ruokaa. Syömishäiriö kolkutteli taustalla, että tässä on liikaa, mutta sain työnnettä syyttävät ajatukset pois.

Mun ois pitänyt käydä päivän aikana labrassa verikokeissa, mutta väsytti niin, että suuntasin kotiin päikkäreille.

Illalla kävin Joonaksella. Alotettiin edellisenä päivänä The legend of Zelda: Breath of the Wild ja jatkettiin siitä mihin oltiin päästy. Joonas siis hoitaa pelaamisen ja mä kommentoin vierestä. Oon ehkä outo, kun tykkään katsoa kun toinen pelaa. Ite en vaan osaa ja muistan pienenäkin kattoneeni vierestä kun kaveripojat pelas pleikkaa.

Kotiin päästyäni ulkoilutin Demiä, joka oli niin seurallisella tuulella, että tuli useemman kerran syliin ja kiipesi olkapäälle.

LAUANTAI

Univelkojen takia nukuin yhteentoista asti ja heräsin silti väsyneenä. Oltiin sovittu Jenna-Marikan kanssa, että nähdään kun hän oli uuden vauvan kanssa käymässä Helsingissä. Ulkona satoi kaatamalla, joten päätettiin tavata Itiksessä.

Söin aamupalaksi muroja, koska tuli sen verran kiire, etten ehtinyt mikrottelemaan puuroa. En myöskään jaksanut panostaa ulkonäköön ripsaria enempää ja päähänkin vedin vain lippiksen. Piti katsoa Reittioppaasta millä pääsen perille, mutta matka taittuikin onneksi vain yhdellä bussilla.

Käytiin kahvilla ja kierrettiin parit kaupat. Kummipoika nukkui koko ajan, mutta meinasi iskeä vauvakuume jo ihan pikkuista katsellessa. Oli myös ihana kuulla pitkästä aikaa kunnolla Jennan kuulumisia! Kävin itsekseni kiertämässä vielä eläinkaupat, koska vaunujen kanssa saatiin matkata hisseillä muutenkin jo ihan tarpeeksi.

Menomatkalla kiitin Tallinnasta ostamiani kivoja kumppareita, mutta parin tunnin kauppakeskuksessa kiertelyn jälkeen ei ollutkaan enää niin kivaa kun kengät alkoivat hiertää nilkkoja.

Kotona katsoin Game of Thronesia samalla kun söin. Oon pikkuhiljaa onnistunut koukuttamaan itseni kyseiseen sarjaan ja onneks oon menossa vasta kolmannessa tuotantokaudessa, joten on vielä paaaljon katsottavaa edessä. Illan pysyttelin ihan kotosalla. Värjäilin hiuksia, poltin tuoksukynttilöitä, snäppäilin kaverin kanssa ja kuuntelin musiikkia. Kun Demi heräsi, siirryin makuuhuoneeseen jatkamaan GoT:sia ja syömään iltapalaa.

SUNNUNTAI

Nukuin taas yhteentoista, enkä meinannut saada aamua millään käyntiin. Aamupalan jälkeen olisi tehnyt vain mieli mennä takaisin nukkumaan. Äidiltä tuli kuitenkin viesti, että lähdetään yhden aikaan Ikeaan, joten koomasin sitten vain puhelimen kanssa olkkarin lattialla.

Ajettiin Vantaan Ikeaan ja väkeä oli kamalasti. Kierrettiin koko paikka läpi ja faijaa alkoi jo heti alkuun ärsyttää kun siskon ja äidin kanssa katottiin "huoneita" liian tarkkaan. Muakin alko ketuttaa siinä vaiheessa, kun ujosta pyynnöstäni huolimatta käveltiin ravintolan ohi alakertaan. Eihän me Ikeaan lähetty syömään, mutta mulla ois ollut jo nälkä ja lounasaika.

Saatiin mulle kuitenkin hankittua ruokapöytä, jottei tarvitse enää syödä lattialla. Lisäksi löydettiin eteiseen matto ja kenkäteline. Ja mikä tärkeintä Ikeassa käydessä: nappasin paketin tuoksukynttilöitä, vaikka siskon mukaan mulla on tuikkuja jo ihan liikaa.

Kotiin päästyä söin välipalaksi pari hedelmää ja uhkaavan nälkäkuoleman takia nyhtökauraa kylmilteen suoraan paketista. Alun perin oli tarkoitus oli laittaa nyhtistä uunijuuresten kanssa, mutta päätin valmistaa juurekset vasta seuraavana päivänä ja ostaa tofua niiden kanssa.

Sain koottua pöydän itsekseni, eikä se ollut mitään ydinfysiikkaa. Kenkäteline oli jo hieman haastavampi, mutta sain senkin kunnialla kasaan. Sain vihdoin kiikutettua myös banaanilaatikot pakkauspahvien ohella roskikseen (keräyskartonkilaatikkoon). Pitäisi jaksaa vielä imuroida eteinen ennen kuin voi laittaa maton ja telineen paikoilleen.

Päivälliseksi tein itselleni papusalaatin ja oli aika luksusta saada syödä se lattian sijaan uuden pöydän ääressä.

Kuvittelin, että televisiosta olisi tullut Vain elämää -uusinta, mutta koska ei tullutkaan, aloitin perjantaisen jakson Ruudusta. Kun Demi heräili yhdeksän aikaan, siirryin taas makkariin puuhailemaan hamsterin kanssa. Olisi kiva saada huoneeseen säkkituoli tai vastaava, jossa voisin lukea samalla kun hamsu ulkoilee, mutta silti olla sille seurana.

Että sellainen viikonloppu! Joka päivälle jotain tekemistä, muttei kuitenkaan liikaa. Miten teidän viikonloppunne sujuivat?

Päivispäiväni kuvina

Oon jo monta viikkoa suunnitellut tekeväni my day -postauksen joltain arkipäivältä kun käyn päiväsairaalassa. Tiistaina päätin toteuttaa suunnitelmani ja latasin aamulla kameran akun. Asiaa tietenkin hankaloitti se, ettei osastolla saa juuri kuvata, mutta ehkä saan annettua jonkinlaisen käsityksen päivästäni myös tekstin kautta. Joten:

Kello soi puoli seitsemältä ja pääsin ylös parin herätyksen jälkeen. Pesin hampaat ja aamupalaksi söin puuroa siemenillä ja maapähkinävoilla, päärynän ja vaniljateetä. Häkkiotuskin oli hereillä, muttei halunnut tulla ulos, joten annoin sille aamupalaksi puolikkaan saksanpähkinän.

Osastolle ajelin tapani mukaan parilla sporalla. Arvatkaa onko ärsyttävää kun ratikka, johon pitäisi vaihtaa on juuri nykyisen kulkuneuvon edellä niin, että jokaisella pysäkillä ehtii melkein juosta etuovesta takaovelle.

Päiväsairaalaan pääsin paikalle tasan yhdeksältä, joten laitoin pikaisesti tavarat kaappiini ja otin kupin kahvia juuri aamukokouksen alkaessa. Ollaan alettu parin muun kasvissyöjän kanssa tuoda omat kauramaidot mukana, koska osaston Plantin soijamaito on järkyttävää paakkuuntuessaan kupin pohjalle.

Tiistaisin on liikunta-aamupäivä, jolloin saa valita kuntosalin ja kävelyn väliltä. Lähdin kävelyporukan mukaan keskuspuistoon. Yritin valokuvata samalla kukkia, mutta porukassa hiekkateiltä poikkeaminen ja puskissa konttailu nolotti sen verran että lopulta suosiolla moikkailin muiden kanssa Ruskeasuon ratsastuskoulun tarhailevia poneja ja heppoja.

Kävelyn jälkeen kuvautin pihalla mun asun ja siitä jatkettiin tauon jälkeen sanaryhmään, jossa tän viikon aiheena oli "minä". Omia tekstejä ei tarvitse lukea ääneen (hehe onneks! Mä rustasin ryhmän alussa pari säälittävää riviä vihkoon), vaan ensisijaisesti keskustellaan ryhmän kesken heränneistä ajatuksista. Mietittiin muun muassa mistä minuus koostuu, siihen liittyviä rooleja, iän ja sairauksien vaikutuksia ja miten oma ja toisten näkemykset itsestä eroaa.

Seuraavaksi käytiin syömässä. Me ruokaillaan henkilöstöravintolassa, välillä istutaan koko porukka samassa pöydässä ja välillä jakaudutaan pienempiin ryhmiin. Hoitajat valvoo, että kaikki käy ruokalassa, mutta muuten syömisiin ei puututa. Yleensä ruoat on ollut tosi hyviä, mutta tän päivän tofukastike oli aika mautonta. Onneksi salaattipöydässä on aika hyvä valikoima!

Lounaan jälkeen istuin puolisen tuntia omissa oloissani kallioilla sairaalan pihalla. Selasin somet läpi kännykästä ja kuuntelin musiikkia. Musta on ihan ok syödä muiden seurassa, mutta ruokailun jälkeen tarvitsen yhä edelleen omaa aikaa rauhoittua.

Päivän vikana ryhmänä oli rentoutusryhmä, jossa tällä kertaa oli jännitys-rentoutusta. Osa porukasta jopa nukahti, mutta mun ajatukset oli täydessä vatsassa ja tulevassa illassa ja koirassa.

Rentoutuksen jälkeen oli vielä iltapäiväkokous ja verryttely, jossa jokainen keksii vuorollaan jumppa- tai ventysliikkeen. Mä taisin muistaakseni esittää jonkun tasapainoliikkeen.

Osastolta suuntasin sporalla Kampin Kelaan toimittamaan muutamia liitteitä. Stressaa, sillä osa tarvittavista papereista puuttuu edelleen ja laskut on myöhässä. Masennus sanoo että ei kiinnosta, mutta muistutusten myötä on pakko alkaa kiinnostaa jos mielii pitää luottotiedot kunnossa. Bussia odotellessa söin välipalaksi banaanin.

Kotiin päästyäni arvoin Netflixin ja lukemisen välillä. Päädyin aloittamaan Valtaistuinpelin (Game of thrones). Oon kattonut ekan tuotantokauden kyseistä tv-sarjaa, mutta en vaan pääse sen pidemmälle. Oon aina tykännyt ennemmin lukea kirjoja kuin katsoa leffoja, joten jos mä näin pääsisin kiinni tähän niin-hehkutettuun-sarjaan.

Päivälliseksi makaronilaatikkoa ja parsakaalia. Mulla ei ollut ketsuppia, joten tomaattimurska + suola toimi korvikkeena.

Kuuden jälkeen Lunalla oli aika eläinlääkäriin, joten käytiin ennen sitä ulkoilulla pikkusiskon ja hänen poikaystävänsä kanssa. Lumpsu käyttäyty tosi hienosti ja lekurillekin mentiin ihan mielellään, mutta piikin kohdalla taisteltiin vastaan ja nukutusainetta vastustettiin niin paljon että lopulta leuka kopsahti väsymyksestä lattiaan.

Tässä vaiheessa iltaa jätin kameran kotiin. Käytiin autolla hakemassa puppe lääkäristä ja kannoin sen porukoille omaan petiin. Neiti oli ihan lääkepöllyssä ja havahtui vähän väliä istumaan ja nuokkumaan. Olisin ollut valmis jäämään koiran kanssa nukkumaan olkkarin lattialle, mutta äiti raahasi peiton sohvalle ja katsoi yön doggon perään.

Mäkin lähdin kotiin iltapuuhille ja syömään iltapalaa. Demikin sai juoksennella hetken aikaa vapaana asunnossa, vaikkakin se selvästi pelkäs mua jostain syystä. Haisin varmaan koiralta. Nukkumaan pääsin yhdentoista aikaan.