2010/06/03

Scream

Ei suju multa tää elämä.

Koeviikko on ohi, joten nyt alkoi kavereillakin loma. Olo on tällä hetkellä mitä parhain - not. Tuli eilen juhlittua aamuneljään. Kalorikammokin katoaa aina muutaman tuopin jälkeen, saa hetken olla vapaa sairaudesta. Aamulla vasta tulee itkeskeltyä illan energiamääriä. Eipä mun juomisista kuitenkaan pitänyt kirjoittaa, vaan tän aamun polikäynnistä.

Kerroin rehellisesti, että motivaatio on tipotiessään. Alas mennään. Vajoan kylmään pimeyteen, jonka toivotan tervetulleeksi. Saan taas elää omassa maailmassani piilossa kaikelta pahuudelta, mua ei kosketa enää mikään, en tarvii mitään. Välillä vain pieni kaipaus terveestä elämästä viiltää jossain syvällä.
Paino oli siis laskenut. Pitäis olla muka huolissaan, mutta en mä oo, ei oo mitään syytä. Nää lukemat kuitenkin herätti jotain hälytyskelloja hoitajassa, koska sain ajan sisätautilääkärille ja alettiin kerätä osallistujia johonkin hoitokokoukseen. Miten vaan, etsiköön vaikka sata lääkäriä huomaamaan, että oon vielä ihan terve.

Ainoo asia, joka sai mut huolestuu oli meiän matkaa koskeva palaute! On kuulemma suuri riski päästää mut etelään kaverin kanssa. Jos reilun viikon päästä on lähtö Kreikkaan, niin mähän olen menossa. Tätä ollaan suunniteltu niin kauan, että ei puhettakaan lääkärintodistuksesta jolla saa rahat takaisin. Mä en semmosta tarvi, olen tarpeeksi terve lähtemään makaamaan aurinkoon. Mitä nää terveysriskit edes olisi, jos lupaan kiltisti syödä? Erilainen bakteerikanta, kuumuus... ei oo paha?