2015/03/26

Panic

Tekis mieli kirjoittaa, mutta tätä lukee liian moni. Ilmeisesti osastotoveritkin, eikä mua kiinnosta jakaa ajatuksiani kenenkään tutun kanssa. Yritetään. Voin vaan sanoa, ettei mee hyvin. Oon edelleen kuntoutusosastolla, mutta jatko on vähän kyseenalaista. Liikaa oksentamista, minkä johdosta paino ei ole noussut tavotteiden mukaisesti. On se noussut, mutta... ei tarpeeksi. Et nyt pitäis vaan osata lopettaa toi paskamainen tapa. Ja ahdistus on niin huipussaan, että oon viime päivät vaan lähinnä itkenyt hysteerisesti ja pää sanoo, että tapa ittes. Yöllä valvoessani oon miettinyt, että kannattais lähtee hoitajan ehdotuksen mukaisesti päivystykseen, mutta kun sitten pitäisi olla samalla jotain tikattavaa...

Tuntuu niin epätoivoselta, että välillä tekis mieli mennä pariks viikoks Ulfåsan osasto-osastolle, sais tiiviimpää hoitoa. Mut sit menis tää hoitopaikka täällä, joka auttaa pidemmän päälle.. Ahdistaakin niin hirveesti, että Aurora ois lopulta varmaan oikein paikka. Viikon jakso siellä ois kuitenkin loppupeleissä yhtä tyhjän kanssa.

En osaa ajatella selkeesti ja iltalääkkeiden + tarvittavien jälkeen väsyttää niin hirveesti, että tuntuu kun oisin humalassa.

Liityin jäseneksi SYLI:in ja ilmoittauduin voimauttava valokuvaus -kurssille, joka alkaa huhtikuussa. Koulukin alkaa parilla kurssilla samoihin aikoihin. Luuseriolo kun vaihdan lyhyeen matematiikkaan, vaikka se onkin vain siitä syystä, että saisin lukion nopeammin alta pois. Mitä sen jälkeen, en tiedä kun en näe itseäni edes valkolakki päässä.

Huomenna hoitokokous, hoitajat tulee Ulfåsasta ja polilta kun oma on lomalla.

21 kommenttia:

  1. Meneekö paikka myös Aurooran kautta?
    Ja ei päivystykseen tarvi olla tikattavaa, mulla ei ole ollut koskaan ja hyvin on asioihin suhtauduttu (vaikka toi taisi lähinnä olla ajatusmalli.. )
    Onko sulla epäilty koskaan 2-suuntaista tai epävakaata? Nää siis vain, mitä sivusta seuraavana tulee mieleen, kun aika vahvanlaista aaltoliikettä ja sitten hoidotkaan/lääkitykset ei näytä vaikuttavan.
    Mutta yritä nyt sietää tämä, en usko, että haluat lentää ulos sieltä, kun muistelenko oikein, ettei kolmatta mahdollisuutta sinne tule? Pure hammasta, itke, huuda, Luna-terapiaa, turhia tv-sarjoja, vaikka niiden roskien valokuvausta, tai mitä ikinä toimivia keinoja sulla on/on aikaisemmin ollut.

    VastaaPoista
  2. Harmi kuulla, että on mennyt noin huonosti :( Toivottavasti tuosta etelän sylin ryhmästä olisi jotain apua, itsekin harkitsin siihen osallistumista mutta aikataulut ja rahatilanne ei antanut periksi. Vaikka tää ei varmasti kamalasti lämmitä, niin tsemppiä ihan kamalasti. Hiljaa hyvä tulee, kunhan yrität pitää parantumismyönteisen asenteen edes jollain tapaa pinnalla. Haleja<3

    VastaaPoista
  3. Siinä olisi ideaa, että pyytäisit muutaman viikon bulimiakatkolle Ulfåsan osastolle. Kaikki keinot olisi hyvä käyttää jos tämä olisi mahdollista. En usko, että menetät kuntoutuspaikkaasi muutaman viikon tähden. Kannattais ehdottaa.

    VastaaPoista
  4. Voi Noora <3 Mä niin toivoisin että saisit sellasta apua joka auttaisi suo ja saisit ansaitsemasi elämän!
    Koita vielä jaksaa, kyllä se aurinko pian risukasaankin paistaa, aivan varmasti!! Nyt ei saa enää luovuttaa kun oot noin pitkälle jo selviytynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia noora. Nyt on vaikeaa, mutta yritä uskoa että kyllä se vielä helpottaa kun jaksat pysyä lujana - suunta on oikea. niin fiksu asennekkin oli tänään :) Jaksamista!
      - E

      Poista
  5. Oletko ihan varma, että menettäisit paikkasi siellä jos menisit Ulfåsaan hetkeksi? Kannattaisin tätä ehdottomasti. Koska hoidot k-osastolla kuitenkin ovat pääsääntöisesti pitkiä, niin ei paikan joka muutaman viikon olisi tyhjänä luulisi kaatavan talon toimintaa ja budjettia... Eikö siellä porukka muutenkin saata olla ihan sovituilla lomilla ja poissa pidempiäkin pätkiä? Vai onko tässä nyt jokin byrokraattinen pakollinen uloskirjoituskoukero, koska kahdessa hoitopaikassa ei voi olla kirjoilla samaan aikaan, jolloin ei myöskään paikkaa voi pitää varattuna...? Mutta jos vaan mitenkään k-paikkaa menettämättä onnistuu, niin pyydä ihmeessä intervallia Ulfåsaan!

    Jos oikein osasin rivien välistä lukea, niin et kuitenkaan ole viiltänyt, mikä on suunnattoman hieno asia! Pidä siitä kiinni! Ja jos henkisen tukaluuden takia on tarvetta päivystykseen, niin aina vaan parempi mennä sinne ilman tikattavaa (tikkaus ei siis todellakaan saa olla ainoa peruste päivystykseen menolle).

    Hienoa on myös, että jaksat miettiä eri aktiviteetteja. Toivottavasti jaksat keskittyä koulujuttuihin kun alkavat, ja jos et niin osallistut sitten kursseihin myöhemmin. Ja hei - ei mitään syytä luuserioloon vaikka vaihdatkin lyhyeen matikkaan - tein itse aikoinaan ihan saman muuvin, ja hengissä ollaan edelleen! ;) Ja tuon voimauttavan valokuvauskurssinkin olen käynyt! Siitä tulee toivon mukaan olemaan Sinulle iloa ja hyötyä! :)

    Vaikea keksiä tähän mitään piristävää, tuntematta itseään auttamattoman pateettiseksi, kun aavistelen minkälainen olosi on tällä hetkellä... Mutta silläkin uhalla: yritä jaksaa sinnitellä eteenpäin hetki kerrallaan. Olet ennenkin selvinnyt karikoista ja hankalista kausista. Ota ihmeessä puheeksi Ulfåsa hoitokokouksessasi. Jos jakso siellä ei kuitenkaan onnistu, niin yritä ottaa kaikki tuki ja apu irti mitä ikinä voit siellä k-osastolla. Toivottavasti saisit jotenkin oksentamisen hallintaan, eikä jatkosi siellä sen takia olisi uhattuna. <3

    VastaaPoista
  6. Voi rakas noora.. <3 kumpa osaisin sanoo jotain järkevää ja kannustavaa, mutta totean vaan että samassa veneessä ollaan.. Mäkin tässä yritän olla oksentamatta ja on kyllä pirun vaikeeta.. Voimia ja halauksia!

    VastaaPoista
  7. Anteeksi utelu, mutta ymmärsinkö oikein, että menetit k-paikan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jjep. Siirryin Ulfåsaan tavalliselle sh-osastolle.

      Poista
    2. Toivottavasti saat nyt olla siellä niin kauan, että pärjäät k-osastolla!

      Poista
    3. En oo enää menossa takas.

      Poista
  8. Etkö ole enää kuntoutusosastolla? :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En, todettiin että en saa sieltä tarpeeksi tukea.

      Poista
    2. Hyvä, että on vaihtoehtoja ja saat hoitoa. Ja eikös tuo ole sulle tuttu paikka?

      Poista
    3. Itse asiassa paikka ei ole tuttu, mutta osa hoitajista ja suurin osa käytännöistä kyllä :)

      Poista
  9. Heippa Noora!
    Postauksesi innostamana menin kurkkaamaan tuota SYLI:n linkkiä, ja liityin jäseneksi minäkin :) Minulla ei ole mitään syömishäiriödiagnoosia, mutta oman tulkintani perusteella oireilen sekalaisesti; ei ahmimista, mutta ehkä ortoreksia/anoreksia tyyppistä käyttäytymistä. Lisäksi mulla on tällä viikolla kuvaannollisesti laitettu bipo päähän ts. mulla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö.
    Lähetän sulle oikein paljon virtuaalisia rutistuksia & tsemppiä <3

    VastaaPoista
  10. en yhtään ihmettele että menetit kunttaripaikkasi kun noin siellä käyttäydyit anteeksi vaan! paikoilla on säännöt eikä siellä sovi oksennella tai viiltää. ei voi muuta kun katsoa itseään peiliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään, joten ihan suosiolla sieltä lähdin.

      Poista
  11. koitko mitään hyötyä kunttarista? oliko siellä kiva porukka/yhteishenki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyötyä oli jonkun verran, mutta näin jälkeenpäin mietittynä olen iloinen että lähdin sieltä!

      Poista