It was Friday like 9 minutes ago

Mun piti julkaista tää postaus jo vuorokausi sitten, mutta jotenkin aika on pompannut jo lauantai-iltaan. Kannoin eilen järkkäriäni mukana ja otin päivän mittaan kuvia ihan blogia ja my day -postausta ajatellen. Perjantaini oli melko tavallinen arkipäivä, joka ei sisällöltään juuri eroa viikonlopuistani, sillä en ole töissä tai koulussa. Päivärytmi keskittyy tällä hetkellä aika tiukasti aterioiden ja kodin ympärille, jotta syömishomma pysyisi kasassa ja nyt onkin viikon verran mennyt suorastaan loistavasti! Kerron ehkä myöhemmin asiasta yksityiskohtaisemmin, mutta nyt paluu eiliseen:

Aamulla heräsin kahdeksan aikaan herätyskellon soittoon. Suoraan sängystä on hyvä nousta yöpuku päällä peilailemaan ja todeta, että eilisen päivän ripsivärit eivät lähteneetkään illalla pestessä täysin pois ja nyt peilistä takaisin katsoo panda.

Aamupalaksi söin poikkeuksellisesti puuron sijaan pari kauraleipää Violife-juustolla ja kurkulla, soijasuklaajuoman ja päärynän. Koska en tilaa Hesaria olen ottanut tavaksi selata aamiaisella uutisia kännykästä, jotta pysyisin edes joten kuten ajan tasalla siitä mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu. Tosin jostain syystä päädyn yleensä lukemaan Ilta-Sanomien turhimmat artikkelit, kuten että Mikkelissä jaetaan ilmaisia ämpäreitä täynnä hevosen lantaa tai että Intiassa on tiikeri, jonka otsassa lukee "cat".

Lueskelin hetken Harry Potteria tee-mukin äärellä. Entinen hamsteri on päässyt vähän tuunaamaan kirjan kantta.

ennen - jälkeen

Laittauduin pikaisesti ja vaatekriiseilyn jälkeen huoneeseen jäi ihana sotku, kun olin tyhjentänyt puoli vaatekaappia matolle. En ehtinyt siivota vaatteita takaisin paikoilleen, sillä olin sopinut näkeväni äidin Hakaniemessä puolen päivän jälkeen. Sain myös päähäni, että tarvitsen toiseen korvalehteen vielä yhden reiän, ja idea oli tietenkin pakko toteuttaa juuri sillä hetkellä.

Ulkona näytti paljon lämpimämmältä kuin miltä tuntui, kevättakissa tuli kylmä jo metrolle kävellessä. Onneksi ei tarvinnut ulkoilla sen kauempaa, sillä määränpää oli ihan metroaseman vieressä. Käytiin äidin kanssa pitkästä aikaa lounaalla Silvopleessa. Valinnanvaraa oli taas niin paljon, että lautaselle keräämäni annos näytti lopulta omiin silmiin aivan jättimäiseltä, vaikken ollut ottanut läheskään kaikkea. Sain kuitenkin kaiken syötyä ja olo oli sen verran luottavainen, että ostettiin vielä mukaan palat raakakakkua kahvin kanssa syötäviksi.

Minä valitsin porkkankkua ja äiti mustikka-suklaakakkua, maistoin molempia enkä osaa sanoa kumpi oli parempaa. Porkkanakakussa oli kätetty appelsiinia, joten se oli vähän kirpsakka, kun taas mustikkaversio oli ihanan suklainen. Vanhemmilla mä kahvittelun jälkeen lähinnä nukuin. Jotain omia vaatteitani ja edellisenä päivänä unohtuneen tietokoneen nappasin mukaan ja valitsin uuden palapelin alkuviikosta valmistuneen tilalle.

Eläke oli juuri tullut tilille, joten jäin lähdettyäni keskustaan pyörimään tarkoituksena ostaa lähinnä sukkia, mutta löysin paljon muutakin hyödyllistä ja mukamas tarpeellista. Kotimatkalla kävin myös ruokakaupassa ja sen jälkeen alkoi hartiat vihjata, että kantamukset painaa aika paljon.

musta ja maastonvihreä toppi, kukkapanta, halpiskuulokkeet ja sukkia,

kokeiluun keltainen color mask koska osa hiuksista taittaa liilaan

Olin kotona vasta seitsemän jälkeen. Tein hetken palapeliä ja laitoin sitten itselleni iltapalaa. Ostin ensimmäistä kertaa tuoreen papaijan, joka on tämän hetken satokausituote. Se ei kai ollut ihan kypsä vielä, mutta ihan syötävää murojen ja jogurtin seassa. Onko kenelläkään mielipidettä kyseisestä hedelmästä?

Jatkoin shoppailua vielä eBayssä, tai lähinnä vain kuolasin kaikkien ihanien venytyskorujen perään. Greyn Anatomian puutteessa katsoin myös hetken Sykettä Areenasta. En vain muista mihin jaksoon jäin viime vuoden keväänä, joten mietin pitäisikö aloittaa toinen tuotantokausi alusta vai jättää koko sarjan katsominen.

Nyt viikonloppuna ei oo mitään erikoisempaa: siivoamista, syömistä, terapiaa ja rentoutumista.

Maaliskuu kännykkäkuvina

Ensinnäkin, mä olen tosi huono kaivamaan puhelinta esiin, kun jotain kivaa tai tärkeää tapahtuu. Silti ajattelin, että koska puhelin kuitenkin kulkee useammin mukana kuin kilon järkkäri, niin teen nyt pienen koosteen kuukaudesta.

Ensinnäkin puhelimesta löytyy miljoona selfietä, koskapa ei ottaisi itsestään kuvia kun on tylsää? Huomaa myös että hiusten värien puolesta voisin olla kameleontti, oon sävyttänyt hiuksia color maskeilla tai shokkiväreillä melkein joka pesun yhteydessä.

Nää taitaa olla kuukauden ainoat maisemakuvat. En vaan yhtään tykkää puhelimen laadusta esimerkiksi auringonlaskuja kuvatessa. Pitäisi olla järjestelmäkamera mukana, jos värit haluaisi tallentaa niin kuin ne edessään näkee. Oon myös ulkoillut enemmän tän kuun aikana ja kierrellyt ihan uusia reittejä, mä alan pikkuhiljaa hahmottaa tätä kaupunginosaa, enkä joudu turvautumaan kännykän navigaattoriin joka kerta kun astun ulos ovesta.

Mulla oli muutaman päivän hoidossa ihana hölmö karvapallero Luna. Aamulla heräsin kuuden aikaan kun yks istuu puoliks mun tyynyn päällä ja tuijottaa ulos ikkunasta, tai kun neidin mielestä nyt vaan on jo aika herätä täyttämään ruokakuppi tai rapsuttamaan. Ulkoilua, pölyhiukkasten metsästystä, palloleikkejä ja päiväunia.

Katsoin Areenasta kaikki kolme tuotantokautta Au paireja. Telkasta mä katson nykyään ainoastaan Salkkareita. Netflixissä mulla on tällä hetkellä kesken Orphan black, Pretty little liars ja My little pony. Leffojakin on tullut katsottua yksinään ja kavereiden kanssa.

Tein tyhjästä maapähkinävoipurkista tatuointirahoilleni säilytyspaikan. - Löysin jomman kumman siskon käyttämättömän Eiffel-tornin väliaikaiseksi avaimenperäksi. - Naisten päivänä (ja tietysti muulloinkin) kelpaavat ilmaiset ruusut, vaikkakin niitä jaettaisi vain mainonnan vuoksi. - Päätin maalata pääsiäismunia, mutta ainoat kuoreen tarttuvat värit koko asunnossa olivat ohutkärkiset stabilo-tussit. Siihen loppui innostus ja yllä viiden minuutin ärsyyntymisen tulos.

Pari iloisempaa pärstää, koska kevät ja lisääntynyt valo piristää. Muutenkin tuntuu, että oon voinut taas paremmin, vaikka takapakkeja välillä tuleekin ja silloin tuntuu, ettei tästä tule ikinä mitään. Repsahduksille ei vaan saa antaa liikaa valtaa, joka päivä on uusi mahdollisuus.

Ja ruokakuvia, jotka antaa aika hyvän yleiskuvan siitä mitä noin ylipäätään syön.  Oon innostunu ruoanlaitosta uudelleen, varsinkin kun vihdoin uskallan rikkoa vähän rajoja ja maistaa kaikkea "uutta". Olen / ollaan tän kuukauden aikana kokeiltu vaikka mitä uusia kasvisruokareseptejä.

Ihanaa alkanutta huhtikuuta!