Maaliskuu kännykkäkuvina

Ensinnäkin, mä olen tosi huono kaivamaan puhelinta esiin, kun jotain kivaa tai tärkeää tapahtuu. Silti ajattelin, että koska puhelin kuitenkin kulkee useammin mukana kuin kilon järkkäri, niin teen nyt pienen koosteen kuukaudesta.

Ensinnäkin puhelimesta löytyy miljoona selfietä, koskapa ei ottaisi itsestään kuvia kun on tylsää? Huomaa myös että hiusten värien puolesta voisin olla kameleontti, oon sävyttänyt hiuksia color maskeilla tai shokkiväreillä melkein joka pesun yhteydessä.

Nää taitaa olla kuukauden ainoat maisemakuvat. En vaan yhtään tykkää puhelimen laadusta esimerkiksi auringonlaskuja kuvatessa. Pitäisi olla järjestelmäkamera mukana, jos värit haluaisi tallentaa niin kuin ne edessään näkee. Oon myös ulkoillut enemmän tän kuun aikana ja kierrellyt ihan uusia reittejä, mä alan pikkuhiljaa hahmottaa tätä kaupunginosaa, enkä joudu turvautumaan kännykän navigaattoriin joka kerta kun astun ulos ovesta.

Mulla oli muutaman päivän hoidossa ihana hölmö karvapallero Luna. Aamulla heräsin kuuden aikaan kun yks istuu puoliks mun tyynyn päällä ja tuijottaa ulos ikkunasta, tai kun neidin mielestä nyt vaan on jo aika herätä täyttämään ruokakuppi tai rapsuttamaan. Ulkoilua, pölyhiukkasten metsästystä, palloleikkejä ja päiväunia.

Katsoin Areenasta kaikki kolme tuotantokautta Au paireja. Telkasta mä katson nykyään ainoastaan Salkkareita. Netflixissä mulla on tällä hetkellä kesken Orphan black, Pretty little liars ja My little pony. Leffojakin on tullut katsottua yksinään ja kavereiden kanssa.

Tein tyhjästä maapähkinävoipurkista tatuointirahoilleni säilytyspaikan. - Löysin jomman kumman siskon käyttämättömän Eiffel-tornin väliaikaiseksi avaimenperäksi. - Naisten päivänä (ja tietysti muulloinkin) kelpaavat ilmaiset ruusut, vaikkakin niitä jaettaisi vain mainonnan vuoksi. - Päätin maalata pääsiäismunia, mutta ainoat kuoreen tarttuvat värit koko asunnossa olivat ohutkärkiset stabilo-tussit. Siihen loppui innostus ja yllä viiden minuutin ärsyyntymisen tulos.

Pari iloisempaa pärstää, koska kevät ja lisääntynyt valo piristää. Muutenkin tuntuu, että oon voinut taas paremmin, vaikka takapakkeja välillä tuleekin ja silloin tuntuu, ettei tästä tule ikinä mitään. Repsahduksille ei vaan saa antaa liikaa valtaa, joka päivä on uusi mahdollisuus.

Ja ruokakuvia, jotka antaa aika hyvän yleiskuvan siitä mitä noin ylipäätään syön.  Oon innostunu ruoanlaitosta uudelleen, varsinkin kun vihdoin uskallan rikkoa vähän rajoja ja maistaa kaikkea "uutta". Olen / ollaan tän kuukauden aikana kokeiltu vaikka mitä uusia kasvisruokareseptejä.

Ihanaa alkanutta huhtikuuta!