Istun suihkun lattialla ja annan kuuman veden ryöpytä niskaan. Mietin kuinka tuhlaan luonnonvaroja, kuinka paljon veden lämmittämiseen kuluu energiaa. Mutta mulla on kylmä, en edes muistanut että tällaista kylmyyttä on olemassa: se tunkeutuu luihin asti ja seuraa mukana aamusta iltaan. Lopulta siihen turtuu, läsnäolon huomaa vain kun kaverit ihmettelevät kylmiä käsiä. Eikä ulkona ole vielä edes pakkasasteita.
kävin sateessa kuvaamassa
"Noora, sä olet laihtunut. Miten menee?" - ihan OK...
Ei painoa oikeasti ole lähtenyt paria kiloa enempää ja ihmettelen, miten se muka näkyy ulospäin. Saan hetkittäin syömisistä kiinni, jolloin muutaman päivän aikana paino pompahtaa useamman kilon ylöspäin. Iskee paniikki ja alan taas oksennella. Ja silloin kun saan syötyä, astuu pakkoliikunta kuvioihin. Välillä naamioin sen Pokémon GO:n pelaamiseksi, välillä vain juoksen juoksen juoksen. Mutta sehän on ihan okei, kun paino liikunnasta huolimatta nousee? Enkä mä näytä enää anorektiselta, oon vaan hoikka. Tän kokoisena kuuluukin liikkua?
Kävin perjantaina labrassa, otettiin seitsemän putkea verta ja sydänfilmi.
Ensi viikolla on myös verkostotapaaminen, jolta en odota oikeastaan mitään. Joukko ihmisiä puhumassa mun asioista. Mutta mikä muka voisi muuttua, jos en itse jaksa tehdä muutosta? Mä yritän ja sen täytyy nyt vain riittää.
Älä anna pienten vastoinkäymisesten lannistaa, sillä olet edistynyt hurjasti viime aikoina. Nyt vaan askeleet kohti tulevaa. <3
VastaaPoistaEi paranemiseen ole vain yhtä oikeaa tietä, pitää vain malttaa odottaa ja antaa aikaa. Miltä minusta tuntuu? Miksi toimin, niin kuin toimin? Olenko onnellinen? Mitä haluan elämältä?
Hienoa, että huomaat itsekin, että olet ajautunut (taas) sh:n valtaan, mitä se tuo elämääsi?
Hurjasti tsemppiä tuleviin päiviin, viikkoihin, kuukausiin ja vuosiin! <3
Oon viimeaikoina seurannut Instagramista recovery-käyttäjiä, joilla motivaatio tuntuu olevan täysillä. Toisaalta toiset syö valmisruokia, jotta kalorit saa laskettua tarkalleen. Mä oon lopettanu ton laskemisen ja teen ruokia mieluummin ite, ettei tarvii olla tietoinen energiamääristä..
PoistaJokaisella on oma tiensä, kiitos muistutuksesta :) Sh ei tosiaan tuo mitään sisältöä elämään, se vain rajoittaa.
Mitä mieltä oot osastohoidosta? Auttaisko se sua?
VastaaPoistaHuomaa kyllä, ettei sulla oikeen yksin onnistu :/. Tarvitsisit päivittäistä tukea. Voisitko ajatella osastoa?
Osasto tarkottais Auroraa, ja se on tämmöselle masentuneelle vain säilöpaikka: viikon verran katotaan ettet oo tappamassa itteäs ja sit ulos.
PoistaMulla on tukea melkein päivittäin, ohjaaja käy täällä kotona noin tunnin päivässä :)
Sä kirjoitit lopussa sen ratkaisun: mikään ei muutu jos ei itse muuta mitään.
VastaaPoistaSitten päästään siihen miten jaksaa tehdä muutoksia? Vinkki: ruokailut kuntoon. Aliravitsemus tekee kaikesta vaikeamman, ja jatkuva quasi-kierre syventää myös omaa käytösmallia ja sitä pitää jo normaalina, automaationa.
Ei tässä ihmeisiin olla pyrkimässä, vain ja ainoastaan parempaan kuntoon. Asia ja päivä kerrallaan, ja yhtäkkiä huomaat viikon kuluneen ja olo on hitusen parempi.
Mikä mua raivostuttaa näissä relapsi on normaalia -hokemissa on se, että se antaa sairaudelle luvan ottaa vallan sillon kuin on vähänkään vaikeaa. Kyllä, neutraalisti tulkiten relapsit on yleisiä, mutta se toteama ei saa antaa lupaa sille, koska miten muuten päästäisiin tavoitteeseen?
En saarnaa sull Noora yhtään mistään, uskon sun itsekin tietävän nämä asiat todella hyvin. Onko sulla mahdollisuutta vaikka päiväosastojaksoon, jotta pääset kuopasta ylös? Toki siihen pystyy itsekin, mutta se vaatii voimia ja helvetisti taisteluntahtoa.
Jos tämä hetki ei ole sellainen jossa haluat olla vielä kuukauden päästä, niin mitä voin muuttaa?
Tsemppiä Noora, elämä maailman vittumaisimman turvotuksenkin kanssa on parempaa kuin kymmenen kilom pudotuksen tuottama tunne.
Sä pystyt siihen kyllä :)
Aloin itkeä kun luin sun kommentin. Tiedän täsmälleen miten tulisi toimia, syödä ja käyttäytyä, miten tästä helvetin sairaudesta voisi oikeasti päästä eroon. Tällä hetkellä en vain pysty toimimaan kyseisen kaavan (ateriasuunnitelman, fixed by me) mukaan ja se saa tuntemaan itseni luuseriksi. Hetkittäin saan kyllä syömiset kuntoon, mutta pienenkin vastoinkäymisen sattuessa kaikki romahtaa.
PoistaPäiväosastoon tai muuhunkaan ei ole mahdollisuutta, en ole enää syömishäiriöhoidon piirissä. Ja koska mulle on diagnosoitu epävakaa, pääsee täällä Helsingissä osastollekin viikon jaksolle vasta kun on viikon sisään kolme kertaa yrittänyt itsemurhaa. Joten osasto ei ole vaihtoehto, pitää vain itse löytää tie ulos tän sairauden sisältä.
Ei voi olla totta mitä osastobyrokratiaa siellä on!! Ihan uskomatonta...! Tuo jos mikä saa viimeistään ihmisen itsemurhan partaalle :/
PoistaOkei, sitten ongelmanratkaisuun. Mikä sulla muodostuu esteeksi atsin noudattamisessa? Onko jotain tiettyä kaavaa? Millä tavalla olet ennen toiminut tässä tilanteessa, ja mikä keino ei ainakaan toimi?
Mä tiedän sh:n vastaukset näihin mutta mä kysynkin sulta, Noora. Ruokailu ja päivä kerrallaan, focus on the moment, niin tuntuu vähän helpommalta.
Ja apua, toivottavasti en itkettänyt sua negatiivisessa mielessä! :D
Onko sinulla bulimista käyttäytymistä anoreksian lisäksi?
VastaaPoistaOn.
PoistaMielialahäiriökeskuksen akuutille päiväosastolle (9-1) pääsee nopeasti. Siellä voi olla 4 viikkoa. Sit intensiivisempi päiväosasto on Aurora 10, mut sinne on pitkät jonot. Noi on molemmat hyviä! Ei vain säilötä, vaan työskennellään asioiden eteen. Mitä mieltä oot niistä? Mä oikeesti suosittelen, saa elämästä vähän kiinni. Tai sit Leikkiväki, jossa sais ohjelmaa ja rytmiä elämään? Tai Vamos.
VastaaPoistaOlin tänään tutustumassa tuonne kympille, mutta haluan ensin tämän asumiskuvion järjestykseen, ennen kuin osaan sanoa olisiko päiväsairaalajakso paikallaan esim. alkuvuodesta.
PoistaOotko ollu ikinä näillä Auroran päiväosastoilla?
VastaaPoistaSuosittelen Aurora 10:ä. Siellä on DKT-pohjanen hoito, joka sopii etenkin epävakaille. Jonot on varmaan 3kk, niin kannattaa pyytää lähetettä heti.
VastaaPoistaasumisjuttuun, kannattaa oikeasti harkita asumista muuallakin kuin vain kantakaupungin tienoilla. nytkin taisit olla Vuosaaressa? kaikki metroasemien ja juna-asemien viereiset alueet, pääsee nopeaan minne vaan. siinähän on jo vaihtoehtoja. :) ja täältä Jakiksestakin pääsee keskustaan puolessa tunnissa. iso kämppä ja hesalaisittain halpa vuokra kaupungin asunnossa.
VastaaPoista