Päivispäiväni kuvina

Oon jo monta viikkoa suunnitellut tekeväni my day -postauksen joltain arkipäivältä kun käyn päiväsairaalassa. Tiistaina päätin toteuttaa suunnitelmani ja latasin aamulla kameran akun. Asiaa tietenkin hankaloitti se, ettei osastolla saa juuri kuvata, mutta ehkä saan annettua jonkinlaisen käsityksen päivästäni myös tekstin kautta. Joten:

Kello soi puoli seitsemältä ja pääsin ylös parin herätyksen jälkeen. Pesin hampaat ja aamupalaksi söin puuroa siemenillä ja maapähkinävoilla, päärynän ja vaniljateetä. Häkkiotuskin oli hereillä, muttei halunnut tulla ulos, joten annoin sille aamupalaksi puolikkaan saksanpähkinän.

Osastolle ajelin tapani mukaan parilla sporalla. Arvatkaa onko ärsyttävää kun ratikka, johon pitäisi vaihtaa on juuri nykyisen kulkuneuvon edellä niin, että jokaisella pysäkillä ehtii melkein juosta etuovesta takaovelle.

Päiväsairaalaan pääsin paikalle tasan yhdeksältä, joten laitoin pikaisesti tavarat kaappiini ja otin kupin kahvia juuri aamukokouksen alkaessa. Ollaan alettu parin muun kasvissyöjän kanssa tuoda omat kauramaidot mukana, koska osaston Plantin soijamaito on järkyttävää paakkuuntuessaan kupin pohjalle.

Tiistaisin on liikunta-aamupäivä, jolloin saa valita kuntosalin ja kävelyn väliltä. Lähdin kävelyporukan mukaan keskuspuistoon. Yritin valokuvata samalla kukkia, mutta porukassa hiekkateiltä poikkeaminen ja puskissa konttailu nolotti sen verran että lopulta suosiolla moikkailin muiden kanssa Ruskeasuon ratsastuskoulun tarhailevia poneja ja heppoja.

Kävelyn jälkeen kuvautin pihalla mun asun ja siitä jatkettiin tauon jälkeen sanaryhmään, jossa tän viikon aiheena oli "minä". Omia tekstejä ei tarvitse lukea ääneen (hehe onneks! Mä rustasin ryhmän alussa pari säälittävää riviä vihkoon), vaan ensisijaisesti keskustellaan ryhmän kesken heränneistä ajatuksista. Mietittiin muun muassa mistä minuus koostuu, siihen liittyviä rooleja, iän ja sairauksien vaikutuksia ja miten oma ja toisten näkemykset itsestä eroaa.

Seuraavaksi käytiin syömässä. Me ruokaillaan henkilöstöravintolassa, välillä istutaan koko porukka samassa pöydässä ja välillä jakaudutaan pienempiin ryhmiin. Hoitajat valvoo, että kaikki käy ruokalassa, mutta muuten syömisiin ei puututa. Yleensä ruoat on ollut tosi hyviä, mutta tän päivän tofukastike oli aika mautonta. Onneksi salaattipöydässä on aika hyvä valikoima!

Lounaan jälkeen istuin puolisen tuntia omissa oloissani kallioilla sairaalan pihalla. Selasin somet läpi kännykästä ja kuuntelin musiikkia. Musta on ihan ok syödä muiden seurassa, mutta ruokailun jälkeen tarvitsen yhä edelleen omaa aikaa rauhoittua.

Päivän vikana ryhmänä oli rentoutusryhmä, jossa tällä kertaa oli jännitys-rentoutusta. Osa porukasta jopa nukahti, mutta mun ajatukset oli täydessä vatsassa ja tulevassa illassa ja koirassa.

Rentoutuksen jälkeen oli vielä iltapäiväkokous ja verryttely, jossa jokainen keksii vuorollaan jumppa- tai ventysliikkeen. Mä taisin muistaakseni esittää jonkun tasapainoliikkeen.

Osastolta suuntasin sporalla Kampin Kelaan toimittamaan muutamia liitteitä. Stressaa, sillä osa tarvittavista papereista puuttuu edelleen ja laskut on myöhässä. Masennus sanoo että ei kiinnosta, mutta muistutusten myötä on pakko alkaa kiinnostaa jos mielii pitää luottotiedot kunnossa. Bussia odotellessa söin välipalaksi banaanin.

Kotiin päästyäni arvoin Netflixin ja lukemisen välillä. Päädyin aloittamaan Valtaistuinpelin (Game of thrones). Oon kattonut ekan tuotantokauden kyseistä tv-sarjaa, mutta en vaan pääse sen pidemmälle. Oon aina tykännyt ennemmin lukea kirjoja kuin katsoa leffoja, joten jos mä näin pääsisin kiinni tähän niin-hehkutettuun-sarjaan.

Päivälliseksi makaronilaatikkoa ja parsakaalia. Mulla ei ollut ketsuppia, joten tomaattimurska + suola toimi korvikkeena.

Kuuden jälkeen Lunalla oli aika eläinlääkäriin, joten käytiin ennen sitä ulkoilulla pikkusiskon ja hänen poikaystävänsä kanssa. Lumpsu käyttäyty tosi hienosti ja lekurillekin mentiin ihan mielellään, mutta piikin kohdalla taisteltiin vastaan ja nukutusainetta vastustettiin niin paljon että lopulta leuka kopsahti väsymyksestä lattiaan.

Tässä vaiheessa iltaa jätin kameran kotiin. Käytiin autolla hakemassa puppe lääkäristä ja kannoin sen porukoille omaan petiin. Neiti oli ihan lääkepöllyssä ja havahtui vähän väliä istumaan ja nuokkumaan. Olisin ollut valmis jäämään koiran kanssa nukkumaan olkkarin lattialle, mutta äiti raahasi peiton sohvalle ja katsoi yön doggon perään.

Mäkin lähdin kotiin iltapuuhille ja syömään iltapalaa. Demikin sai juoksennella hetken aikaa vapaana asunnossa, vaikkakin se selvästi pelkäs mua jostain syystä. Haisin varmaan koiralta. Nukkumaan pääsin yhdentoista aikaan.