Sitten elämä sysääkin eteen kuoleman, johon ei voi vaikuttaa.
Ja sen jälkeen läheisen syöpädiagnoosin, joka johtaa sekin kuolemaan alle puolessa vuodessa.
Elämän normaali kiertokulku tulee vastaan, kun on kuvitellut itse olevansa kuolematon viimeiset kymmenen vuotta.
Elämän normaali kiertokulku tulee vastaan, kun on kuvitellut itse olevansa kuolematon viimeiset kymmenen vuotta.
Ja sitten on siirtymä mielenterveyspalveluiden asiakkaasta "normaaliin elämään". Väitän, että laitan masennusdiagnoosin piikkiin paljon laiskuutta ja jaksamattomuutta. Monesti päässäni pyörii, etten jaksa, mutten tiedä onko se normaalia jaksamattomuutta vai äärirajoille venyttämistä. Sen tiedän, että stressinsietokykyni ei ole palautunut läheskään normaaliksi, ei palaudu ehkä koskaan. Hankin älykellon, jotta saisin edes vähän osviittaa energiatasoistani. En näköjään saa vieläkään tarpeeksi syvää unta, vaikka lopetin iltalääkkeeni jo vuosi sitten.
"On aamuyö ja mä tuhannetta ajatusta kertaan
Enkä pääse uneen viеläkään"
Osastolla, polin ryhmissä ja kuntoutuksessa sai rehellisesti kertoa kaikki kuormittavat tekijät koko ryhmälle. Kukaan ei tuominnut, vaikka huolenaihe olisi ollut kuinka mitätön. Kuitenkin yhtäkkiä koulussa ja työharjoittelussa kaiken saa pitää vain omassa pienessä päässään. Ei kukaan tiedä, että sinulla on taipumusta paniikkikohtauksiin tai että kivalla, kaikkia hyödyttävällä mindfulness-harjoituksella yhden opiskelijan ajatukset karkaavat luokkahuoneesta tilanteeseen, jossa niitä on ensikertaa harjoiteltu, ja hän joutuu ahdistuksen takia pakenemaan käytävään hengittelemään.
"Päälle päin ei voi tietää, mitä ihminen sietää
Mutta selviän, tämän elämän"
Huomenna saan lähteä tuntia aiemmin harjoittelusta, jotta ehditään siskojen kanssa katsomaan ukkia sairaalaan.
Olosuhteisiin nähden menee ihmeen hyvin. En ole sortunut laihduttamaan, eikä tee edes mieli. Voin lopultakin sanoa, että mä selvisin siitä paskasta.
lainaukset @ Haloo Helsinki!
