Olen viime viikkoina oksentanut käytännössä kaiken minkä syön, mutta olen varma, että kuntsarilla pystyn lopettamaan oksentamisen seinään. Uusi ympäristö - uusi alku. Aloitan start-ateriasuunnitelmalla, joka viikon sisällä nostetaan perusruokavalioon. Eniten mua oikeastaan harmittaa, että soijamaito pitää vaihtaa tavalliseen lehmänmaitoon, koska eläinperäinen juoma on muuttunut... ällöttäväksi, ja esimerkiksi teen seassa maku/koostumus tulee hyvin ilmi.
Kävin eilen polilta lähdettyäni labrassa ja tänään lääkäri soitti tuloksista: kalium on aloitettava kolmesti päivässä, eikä hän ei osannut tulkita ekg:tä tarpeeksi tarkkaan, joten sain seuraavan vapaana olevan ajan sisätautilääkärille. Sain ajan tälle päivälle klo 12.45. Nyt oon lähdössä siis neljättä kertaa Ulfåsaan tällä viikolla.
Mun piti käydä tänään äidin kanssa lounaalla, joten harmittaa kun ravintolatuokio vaihtuu lääkärintapaamiseen. Toivotaan, ettei sydämessä ole mitään vakavampaa häikkää. Saanko sanoa, että vihaan tätä sairautta?
 |
| sadd.jpg |
// edit. Ei siinä ekg:ssa ollutkaan mitään hälyttävää, jatkossa vaan menee kalium-lisä kolme kertaa päivässä. Mutta meillä oli oikein hyvät keskustelut sisätautilääkärin kanssa!
Onko Rissanen vielä sisätautilääkärinä siellä ? :P
VastaaPoistaOn :---) Mä kyl tykkään Ailasta, muistan kun joskus olin ihan kauhuissani kun vastaanotolle piti mennä, kun ei saanut vastata "en mä tiiä".
Poistamillä sä teet sun kulmat? :) ja tsempit osastolle!
VastaaPoistaLumenen kulmakynällä. Ajattelin tehä ihan oman postauksensa meikeistä joita käytän uuteen blogiin.
PoistaOnks se kuntoutusosastokin siellä Ulfåsassa vai missä? Se ei siis oo se kokovuorokautinen osasto?
VastaaPoistaTää on Psykiatriakeskuksessa, eikä siis ole se sama. Syömishäiriöklinikkaan kuitenkin kuuluu.
Poistamiksi sua stressaa osastolle paluu? senkö takia että et pärjännyt kotona paremmin/pitempään? sori jos käsitin ihan omiani.. mutta eihän se ole mitään epäonnistumista. oot vaan vahva kun jaksat taistella sairautta vastaan ja otat avun taas vastaan
VastaaPoistaKyllähän se pahalta tuntuu, kun joutuu taas kerran myöntämään olleensa väärässä: ei omilla elintavoilla oikeasti elä. Mä oon kuitenkin viime aikoina ottanut lähes kaiken tarjotun avun vastaan.
PoistaLienee tervettä tuntea jonkinmoista jännitystä ja muuta. Olisin enemmän huolissani, jos ajattelisit vain "aloittavasi puhtaalta pöydältä", koska kyse kuitenkin on yhteisöstä. Vaatii varmaan aikaa osoittaa, et olet nyt eri asenteel liikkeellä, mutta kuten aina -ei ne sanat vaan teot.
VastaaPoistaNyt vaan kaikki tahto ja sinni peliin: voit onnistua! Mut töitä se vaatii ja ihan uudenlaista sietokykyä ja ahdistuksen kanssa selviämistä. Mut kuten itse sanot, olet kokenut ton parhaaksi paikaksi, siinä se nyt on. Loppu on susta kiinni!
Eilen oli aika vaikea päivä / ilta, mutta selvisin terveillä ahdistuksenhallintakeinoilla. Kyllä mä aion selviytyä, tää on nyt elämän ja kuoleman välinen kamppailu.
PoistaIhan luonnollista, että mietityttää, stressaa ja yöunet jää vähiin... Mikä sai varmaan hoitokokouksenkin tuntumaan kuulustelulta. Mutta tärkeistä asioistahan siellä puhuttiin. Toivon, että saat kaikesta huolimatta levättyä viikonloppuna. Ja olisiko ihan mahdoton ajatus yrittää lopettaa oksentaminen seinään, tai edes vähentämään, jo viikonloppuna, jos ja kun siihen pystyt? Maanantaina, ja tulevina viikkoina, on kuitenkin niin paljon muitakin haasteita edessä. (Toki oksentaminen on edelleen yksi niistä.) Jottei latautuisi liikaa yhteen syssyyn. Nyt, Noora, Sinulla on todellakin näytön paikka! Ja samalla uusi upea mahdollisuus löytää tiesi takaisin terveiden kirjoihin! Ja kyllä - sairautta saa, suorastaan pitää, vihata!! Tiukkaa asennetta ja sisua tuleviin kuukausiin Sinulle! <3
VastaaPoistaNyt saat tilaisuuden näyttää, että olet tosissasi hoidon suhteen. Varmasti jännittää ja kaikki vanhat ahdistukset ja muistot palaavat mieleen. Mutta se on mennyttä, voit itse luoda tulevaisuutesi elämällä tätä päivää ja tekemällä parhaasi. Voimia!
VastaaPoistaTsemppiä sinne! Sinua ajatellaan <3
VastaaPoista:-----3
PoistaTsemiä :)
VastaaPoista