Musta tuntuu, että tän blogin loppu on nyt ja tässä.
Aloitin vuoden vaihteessa uuden "terveen" blogin, jossa mun ei pitänyt käsitellä syömishäiriötä ollenkaan. Oon kuitenkin kulkenut tän sairauden kanssa käsi kädessä jo niin monta vuotta, että tuntuu jotenkin pinnalliselta ja ei-omalta jättää aihe kokonaan mainitsematta.
Too Shy To Scream on mulle pelkkä sairautta ja sen käsittelyä. Mä en uskalla edes lukea vanhoja postauksiani. Kun muutaman kerran olen yrittänyt, en tunnista tekstien takaa itseäni, vain sairauden. Viimeisen vuoden kuluessa olen alkanut tuomaan omaa persoonaani esiin myös tässä blogissa, löytyy kuvia ulkomaanmatkalta, ostoksista, joulusta ja Helsingin talvisesta luonnosta. Ehkä hieman terveempiä ajatuksia.
Voi olla, että piilotan tämän blogin piankin. Sh-polin hoitajakin on vihjaillut, että saatan sairastuttaa tällä muita. En ole itse ikinä ajatellut asiaa, mutta en todellakaan halua olla mikään anorektikko-idoli kenellekään. Koska oikeasti elämä syömishäiriön kanssa on helvettiä. Kivaa olla laiha? Paino ei ole elämän mittari!
Jos siis haluat edelleen seurata matkaani kohti parempaa, kannattaa liittyä lukijaksi Meripihkaa-blogiini. Muiden juttujen ohella kirjoitan siellä myös paranemisprosessistani. Ehkä vielä jossain vaiheessa mulla on voimia toimia vertaistukena muille syömishäiriötä sairastaville, mutta nyt aion olla itsekäs ja keskittyä vain itseeni. Olisi ihanaa kuulla teistä myös uuden blogin puolella ♥
Tää on ehkä viimeinen postaus tänne. En pyytele anteeksi, mutta kiitän kaikkia jotka ovat kommentoineet ja kulkeneet rinnallani näinä vaikeina aikoina. Tästä matkasta kohti tervettä elämää ei tule helppoa, tulen käymään läpi helvetin, mutta pienin askelin mä tavoittelen tähtitaivasta. Oikeesti, mä todella uskon, että elämä voittaa!
