Mä lensin (jälleen kerran) ulos osastolta. Nyt en osaa kuin itkeä. Mä kuolen, mä kuolen tähän syömishäiriöön.
Tänään oon juonut pääni täyteen. Siiderillä saa hyvän humalan.
Vaaka näyttää suurinta numeroa yli vuoteen. Ei täst tuu mitään, luku on pakko saada pienemmäks.
En oo tarpeeks vahva taistelee tätä vastaan yksin. Saanko viiltää?
Saako kysyä miksi lensit ulos?
VastaaPoistaKoska tulin lomalta kännissä takaisin. Ja viiltelin pariin otteeseen.
Poistamiks teit niin? etkö tiennyt että siitä lentää ulos? olisit keksinyt jonkun tekosyyn ja myöhästynyt päivän tai jotain. oon niin huolissani vaikka ei edes tunneta. paljon voimahalauksia!
Poistaja lisäys: pliis mene nyt päivystykseen
PoistaVoi ei! :( Kumpa olisi joku paikka missä pystyttäisiin tukemaan sua kokonaisvaltaisesti, sekä päihteiden, viiltelyn ja syömishäiriön osalta. Oon tosi pahoillani sun puolesta, sä ansaitsisit paljon parempaa. Mut älä luovuta Noora! Kyllä sä pystyt tähän. Ja painon on PAKKO nousta jos haluaa parantua. Sä oot edelleen todella laiha, eikä susta läskiä tuu vaikka pääsisit normaalipainoon. Silloin sulla olis vaan mahdollisuus parantua ja päästä eroon tästä paskasta. Paljon voimia! ♥
VastaaPoistaMä ihmettelen miksi tollaisesta lentää ulos, sitä suuremmalla syyllä pitäisi ottaa takaisin hoitoon varsinkin jos sinne haluaa.. Älä vaan tee itselles mitään, sä olet parempi kuin ne hoitajat siellä, koita vaan jatkaa elämääs <3
VastaaPoistaVoehan paska (anteeksi suora ilmaus).
VastaaPoistaMutta kuules nyt nainen: sen painon on PAKKO nousta, jos joskus meinaat tosta eroon päästä. Siihen ei vain yksinkertaisesti ole muita vaihtoehtoja! Ja toinen: viina ei ratkaise sun ongelmia, saati viiltely. Tiedät itsekin, että ne eivät paranna sun tilannetta, vaikka kuinka sitä siinä hetkessä toivoisi. Sulla ei oikeasti ole muita vaihtoehtoja nyt kuin jatkaa hyvin alkanutta urakkaa kotona. Tai joo, voit viiltää ja tehdä vaikka mitä, mutta mitä sitten? Nyt yrität parhaasi kotona ja odotat, josko siitä DKT:sta kuuluisi jotain. Koska kuten tiedät, pelkästään sitä varten tarvitset sitä painoa!
Oletko muuten tutustunut tuohon ja siellä esiteltyihin keinoihin?
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=epi&p_selaus=12526&p_osio=#12526
Myös näistä voisi olla apua? TIP-taidoista taisi joku kirjoittaa jo edellisissä kommenteissa, ja siitä kuminauha ranteessa on tossa ekassa ainakin...
http://nukenpaivat.blogspot.fi/2013/09/ahdingonsietotaitoja-seka.html
http://helja-onesteptomylife.blogspot.fi/2013/12/miten-selviytya-kriisitilanteista.html
ET PRKL ANNA PERIKSI, silloin kaikki työ on ollut turhaa! Ja jos ei muu auta, niin 112 tai omin avuin päivystykseen!
Voi ei, mä oon niin surullinen sun puolesta, kun tuntuu ettei mikään auta. Koita vielä jaksaa kuitenkin.
VastaaPoistaMä en sua henkilökohtaisesti tunne, mutta oon lukenut sun blogia jo kauan, aina odotan että päivität ja kuulen, että miten sulla menee. Tää kuulostaa ehkä hassulta, mutta oot mulle oikeasti tosi tärkeä ja itsekin syömishäiriötä sairastavana sä oot aina mulle ollut esimerkki siitä, että vaikka tää sairaus on ihan täyttä kusta ja paskaa, niin silti vielä oot siinä ja taistelet sairautta vastaan välillä paremmin ja välillä huonommin. Sä oot niin helvetin kova mimmi, etkä nyt ihan totta anna periksi! <3 Rakas ihminen, mene päivytykseen tai soita 112, jos toivottomuus, ahdistus ja itsetuhoisuus meinaa räjähtää käsiin! Mä luotan suhun, haleja! <3
VastaaPoistaVoieiiii!! :((
VastaaPoistaNoora nyt et saa antaa syömishäiriölle enää yhtäkään kiloa itsestäsi!
Oot kovalla työllä saanut painoa hiukan turvallisemmille vesille, ethän halua tehdä uudestaan enään sitä samaa rumbaa minkä se painonnostaminen aiheuttaa :(
Paraneminen on varmasti tämän kaiken vaivan arvoista, pakko olla! Mä ainakin uskon että sitkun paranee niin elämä on paljon parempaa kuin sairastaessa.
Voimia ja haleja Noora <3 Älä luovuta vielä!
Komppaa pinjuu!! Älä nyt alota laihduttaa taas, niit vaival hankittui kiloi! Kaikki seki on ollu pienii askelii eteenpäin!
Poistabtw, ootko ikinä käyny psykoterapias?
voimii kauheen paljon!! :< <3
just breathe... <3
VastaaPoistaToivottavasti olosi on jo hiukan tasaantunut tätä lukiessasi... Hengittelet siellä syvään, rauhoittuen... Kasaat itsesi, nouset ja näytät. Että peliä ei ole menetetty. Ei laisinkaan. Otat avohoidosta kaiken irti, alkaen polikäynneistä (jotka toivon mukaan jatkuvat) ja siitä DKT:stä, kun sen aika on. Sinussa on voimaa ja Sinussa on tahtoa. Nyt käännät kivet ja kannot, ja kaivat sen motivaationkin, joka Sinussa sisimmissäsi kytee, esiin.
VastaaPoistaJosta seuraa:
Viiltely: Ehdoton EI.
Päihteet: EI.
Paino: Yritä pitää kynsin hampain kiinni tähänastisesta hienosta saavutuksestasi. Totuttele, yritä hyväksyä. Ja jatka siitä pikkuhiljaa eteenpäin.
♥♥♥
Mitä v****ua nyt taas? Miksi tuollaisesta syystä lentää ulos ja kotiin? Jos eivät osaa syömishäiriöosastolla tuollaista käsitellä, niin vähintään olisi pitänyt tehdä siirto toiselle osastolle! En vaan pysty käsittämään tätä Suomen "hoito"politiikkaa. Liian usein näkee tätä. Annetaan ihmisten jäädä yksin, vaikka selvästi näkee, ettei toinen pärjää.
VastaaPoistaÄh, en osaa muuta kuin pyytää, että yritä vaatia itsellesi apua jostain muualta! Ja pysyä hengissä! <3
Älä luovuta, elämällä on vielä paljon tarjottavaa sinulle! <3
VastaaPoistaMiksi menit kännissä osastolle? Tai mitä ajattelit sillä saavuttavasi? Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta harmittaa, että tuollaisen takia riskeerasit hyvän mahdollisuuden. En syyllistä sinua kuitenkaan, yritän vain herättää ajatuksia. Että mikähän siinä oli todellinen syy..
VastaaPoistaIhan en ymmärrä miksi tollasesta lentää ulos, kai se on sanomattakin selvää, että voi tapahtua joitakin repsahduksia ja hoitoa sä tarvitset. Hassua, että voivat kääntää selän noin ja laittaa pihalle... Toisaalta olisit voinut jättää tuon tekemättäkin, koska varmaan tiesti säännöt :/
VastaaPoistaOsastolle on kova tunku. Niin julmalta kuin tämä kuulostaakin, ei siellä ole varaa antaa anteeksi kerta toisensa jälkeen. Kirjoittajalla tämä tuskin on ensimmäinen kerta, itse asiassa sen verran mones, että hoitohenkilökunnan luottamus on ollut jo monesti koetuksella. Säännöt kerrotaan kyllä ihan selkeästi ja potilas allekirjoituksen kautta sitoutuu niitä noudattamaan. Kyllä siellä varmasti oltaisiin ymmärtäväisempiä ensimmäisen repsahduksen jälkeen. Tämä on sitä aikuisen ihmisen elämän haasteita: kaikella on seurauksensa.
VastaaPoistaNyt tsempillä! Sä voit parantua, jos jaksat taistella kaiken paskan läpi niin kiitos seisoo lopussa. Sen mä lupaan.
VastaaPoistahalusin vaan tulla sanomaan että mä oon aika varma että sä vielä jonain päivänä selviät tästä kaikesta paskasta. jos et pysty taistelemaan yksiin, niin pyydä apua.
VastaaPoistatahtoisin vain että vielä jonain päivänä itsekin huomaisit kuinka kaunis ja hyvä ihminen sä oot. toivon että löytäisit taistelufiiliksen ja haistattaa vihdoin oikeesti sille syömishäiriölle.
anyways. tsemppiä !
Jokaisella teolla on seurauksensa, mutta on tosi ikävää, että sen piti olla tämä tällä kertaa. Sä jos kuka tarvitset hoitoa kokonaisvaltaisesti, koska yksin ei noin suuren taakan kanssa pärjää. Toki mä toivon sulle nyt paljon onnistumisia ja tsemppifiiliksiä, mutta pelkään pahoin, että tää oli nyt se virhe, josta sä et ehjin nahoin selviä. Koita silti taistella itsetuhoisia ajatuksia ja tekoja vastaan, koska pidemmän päälle se palvelee sua eniten. Älä jää tuleen makaamaan, vaan näytä sille kirotulle hoitohenkilökunnalle ja etenkin itsellesi, ettei sua noin helpolla nujerreta. Sä voit selvitä näistäkin vaikeuksista voittajana. Mä uskon suhun!
VastaaPoistaVoi ei,etkö pystynyt piilottaa humalaas vai oliko se joku randomi puhallutus?Onpa kurjaa,mitäs nyt aiot tehä??Siis paremman olon eteen??Onko muita suunnitelmia,hoppas så!!!
VastaaPoistaIltavuorossa oli tuttu hoitaja, muuten ei olisi kuulemma edes huomannut jos ei tuntisi..
PoistaKuinka monta kertaa sun pitää kokeilla rajoja? Säännöt on sääntöjä ja luottamus on ansaittava.
VastaaPoistaSä et sitten ikinä opi.
VastaaPoistaNäin sinusta unta. mitä nyt kuuluu?
VastaaPoista