- Oon ysärilapsi, vuosimallia -92. Tuolloin ei ollut nettiä tai Netflixiä ja lastenohjelmia tuli arkisin telkasta se tunti päivässä, viikonloppuisin pari. Joten auta armias jos lauantaina nukuit liian pitkään ja esimerkiksi klo 8.00 alkavat Teletapit jäi väliin! Tai vanhemmat hakivat niin myöhään päiväkodista, että Richard scarryn touhukkaan maailman tai Franklinin alku jäi näkemättä.
Pikku kakkosen Varokaa heikkoa jäätä on myös nähtyt about miljoona kertaa. (Nostalgian vuoksi kyseinen video Youtubesta klik: x)
Pikku kakkosen Varokaa heikkoa jäätä on myös nähtyt about miljoona kertaa. (Nostalgian vuoksi kyseinen video Youtubesta klik: x)
- Koska päiväkoti-ikäisenä sanoin, etten aio ikinä käyttää farkkuja niiden epämukavuuden takia, kärsin (ja häpesin itseäni) vielä ala-asteen viimeisillä luokilla mieluummin rumissa trikoissa, koska en voinut myöntää äidilleni mielipiteeni vaihtuneen.
- Puhelimessa puhuminen on kammottanut aina. Pienenä laitoin pikkusiskoni soittamaan parhaalle kaverilleni ja pyytämään tätä viereiseen puistoon leikkimään, koska en itse uskaltanut. Mieluummin kävin soittamassa ovikelloa. Vielä näin aikuisenakin kävelen mieluummin esim. polille varaamaan uuden ajan peruutetun tilalle, kun vaihtoehtona olisi (reilusti helpompi) soittaminen.
- Kasvissyöntini juuret johtavat hyvinkin pitkälle lapsuuteen. En ole ikinä oikeastaan pitänyt lihasta ja kalaa en ole suostunut ikinä syömään. Punainen liha jäi pois yläasteelle siirryttäessä ja kanakin pian sen jälkeen. Jos (kana)jauhelihakeitossa suuhun osui rustonpala tms, jota ei saanut heti pureskeltua, jäi syöminen siihen. Ja kun selvisi mistä maksalaatikko ja veriletut ovat saaneet nimensä, en suostunut enää syömään kyseisiä ruokia.
- Olin viimeinen meidän luokalta joka sai kännykän. Kutosella sain joululahjaksi Nokia 3100:sen ja osaan edelleen ne puhelimen soittoäänet ulkoa.
- Yläasteella saatoin seistä kesäisin joka viikonloppu Laakson ratsastusstadionin reunalla kuvaamassa este- tai koulukisoja. Olin armoton heppahullu, vaikken saanutkaan hirveetä slaagia sanasta "metwursti", kuten yksi parhaista kavereistani. Kesäisin kävin islanninhevosleireillä, koska issikat <3
- Noora J. (VRL-1083, ROWDY) ja Moldóttur. Joku ehkä tietää/muistaa.
- Olen harrastanut partiota (josta en pitänyt), koripalloa, ratsastusta ja tennistä. Perheen kanssa olen myös koko ikäni purjehtinut ja käynyt useamman kerran Åressa ja Αlpeilla laskettelemassa. Viiden viikon purjehduslomalle me lainattiin siskon kanssa kirjastosta ainakin kymmenen kiloa kirjoja mukaan, jottei vain loppuisi kesken.
- Enimmillään olen painanut 47 kiloa ja alimmillani 32kg, jolloin painoindeksi oli alle 12. Ihmettelen että olen vielä elossa.
- Eläimet ovat mulle toisinaan tärkeämpiä kuin ihmiset. Hevoset, koirat, rotat ja hamsterit, kissojen kanssa en ole ollut tekemisissä äidin allergian vuoksi.
- Olen bi-seksuaali ja vakavin parisuhteeni on ollut naisen kanssa. Tällä hetkellä olen tyytyväinen sinkkuuteeni, sillä en halua kenenkään joutuvan elämään syömishäiriön siivittämää arkea kanssani. En myöskään ole varma haluanko kumppanikseni miehen vai naisen.
- Noora J. (VRL-1083, ROWDY) ja Moldóttur. Joku ehkä tietää/muistaa.
hän on Fenja, islanninhevonen
- Olen harrastanut partiota (josta en pitänyt), koripalloa, ratsastusta ja tennistä. Perheen kanssa olen myös koko ikäni purjehtinut ja käynyt useamman kerran Åressa ja Αlpeilla laskettelemassa. Viiden viikon purjehduslomalle me lainattiin siskon kanssa kirjastosta ainakin kymmenen kiloa kirjoja mukaan, jottei vain loppuisi kesken.
- Enimmillään olen painanut 47 kiloa ja alimmillani 32kg, jolloin painoindeksi oli alle 12. Ihmettelen että olen vielä elossa.
- Eläimet ovat mulle toisinaan tärkeämpiä kuin ihmiset. Hevoset, koirat, rotat ja hamsterit, kissojen kanssa en ole ollut tekemisissä äidin allergian vuoksi.
- Olen bi-seksuaali ja vakavin parisuhteeni on ollut naisen kanssa. Tällä hetkellä olen tyytyväinen sinkkuuteeni, sillä en halua kenenkään joutuvan elämään syömishäiriön siivittämää arkea kanssani. En myöskään ole varma haluanko kumppanikseni miehen vai naisen.
- Jouduin ensimmäisen kerran osastolle 17-vuotiaana. Minut "raahattiin" suljetulle lukiosta kesken koulupäivän, ja suurin murheenaiheeni oli silloin äidinkielentuntien täyttyvät poissaolot. Lopulta jäi koko lukio kesken.
- Ensin mulla diagnosoitiin anoreksia ja lievä masennus. Masennus muuttui jaksoittaiseksi keskivaikeaksi ja kuvaan astui epävakaa persoonallisuushäiriö, myöhemmin myös päihteet.
- Olen ollut osastolla niin monta kertaa, että sormet eivät riitä kertoja laskemaan. Putosin kartalta siinä kymmenen kerran jälkeen. Kokeiltu on nuorten ja aikuisten akuutti psykiatria, syömishäiriö- ja mielialahäiriöosastot.
- Taidan olla jollakin asteella perfektionisti. (Viime viikon Hesarissa oli aika kuvaava juttu haitallisesta perfektionismista, johon samaistuin) Elämässäni kaikki on joko tai. En voi sietää puolitiehen jätettyjä asioita, esimerkiksi siivouksen suhteen elän mieluummin läävässä kuin vain siivoan vain vaatteet lattialta kaappiin. Lukiokursseitakin olisi pakko saada kiitettävä, joten helpompaa on jättää koko juttu taakseen.
- Englanti ja muut kielet on aina ollut mulle vaikeita. Ranskaa olen lukenut kymmenen vuotta, mutta enää en muista yhtään mitään. Oui, je m'appelle Noora et je suis bête. En ymmärrä myöskään historiaa, yhteiskuntaoppia tai politiikkaa, en edes tiedä kuka on tällä hetkellä Suomen pääministeri. Matematiikka ja fysiikka sentään ovat loogisia: kuumailmapallo pysyy ilmassa koska lämmin ilma on kevyempää. Yhtälöt on myös kivoja.
- Valokuvaus on mulle vaan harrastus, vaikka moni on sanonut että kannattaisi opiskella alaa. Tällä hetkellä mulla on käytössäni Nikon D5200 + objektiiveja aika monta.
Eiköhän tää ollut tällä kertaa tässä. Toivotteko lisää samankaltaisia postauksia? Entä onko jollakin saman suuntaisia ajatuksia?
- Ensin mulla diagnosoitiin anoreksia ja lievä masennus. Masennus muuttui jaksoittaiseksi keskivaikeaksi ja kuvaan astui epävakaa persoonallisuushäiriö, myöhemmin myös päihteet.
- Olen ollut osastolla niin monta kertaa, että sormet eivät riitä kertoja laskemaan. Putosin kartalta siinä kymmenen kerran jälkeen. Kokeiltu on nuorten ja aikuisten akuutti psykiatria, syömishäiriö- ja mielialahäiriöosastot.
- Taidan olla jollakin asteella perfektionisti. (Viime viikon Hesarissa oli aika kuvaava juttu haitallisesta perfektionismista, johon samaistuin) Elämässäni kaikki on joko tai. En voi sietää puolitiehen jätettyjä asioita, esimerkiksi siivouksen suhteen elän mieluummin läävässä kuin vain siivoan vain vaatteet lattialta kaappiin. Lukiokursseitakin olisi pakko saada kiitettävä, joten helpompaa on jättää koko juttu taakseen.
- Englanti ja muut kielet on aina ollut mulle vaikeita. Ranskaa olen lukenut kymmenen vuotta, mutta enää en muista yhtään mitään. Oui, je m'appelle Noora et je suis bête. En ymmärrä myöskään historiaa, yhteiskuntaoppia tai politiikkaa, en edes tiedä kuka on tällä hetkellä Suomen pääministeri. Matematiikka ja fysiikka sentään ovat loogisia: kuumailmapallo pysyy ilmassa koska lämmin ilma on kevyempää. Yhtälöt on myös kivoja.
- Valokuvaus on mulle vaan harrastus, vaikka moni on sanonut että kannattaisi opiskella alaa. Tällä hetkellä mulla on käytössäni Nikon D5200 + objektiiveja aika monta.
Eiköhän tää ollut tällä kertaa tässä. Toivotteko lisää samankaltaisia postauksia? Entä onko jollakin saman suuntaisia ajatuksia?
Haha, itsekin vannoin joskus etten laita ikinä farkkuja jalkaani ;) mutta muistaakseni vannoin vaan itselleni niin sit sain rauhassa muuttaa mieltäni! :D
VastaaPoistaMut hei olis kiva nähdä sun valokuvailuja enemmänkin, harrastan sitä itekkin aina kun on aikaa ja jaksamista.. :)
Tsemppiä <3
Mua harmittaa kun en oo lähiaikoina jaksanut käydä valokuvaamassa, on ollut niin hienoja auringonlaskuja ja luonnonilmiöitä, että. Mutta lisään kuvia bloginkin puolelle kunhan pääsen tuonne ulos ;)
PoistaSamaistuin niin moneen kohtaan: en ikinä ehtinyt tarhasta ajoissa katsomaan Pikku kakkosta ja se jos jokin harmitti! Tai sitten ''parhaillaan'' näin ne viimeiset huonommat ohjelmat. :-D Soittaminen on myös aina yhtä tuskaa: välttelen sitä ihan viimeiseen asti, jos ei parasta ystävää ja perhettä lasketa. Lihansyönnin kanssa oli myös sama juttu, eikä se edes maistunut hyvältä. On vaan niin paljon helpompaa olla kasvissyöjä, kun ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa tai pelätä rustonpaloja. Lisääkin voisin luetella, mutta tästä tulisi ihan liian pitkä kommentti.
VastaaPoistaTee ihmeessä myöhemminkin tällaisia postauksia (että voin taas tulla listaamaan samankaltaisuuksia.....) ! :-D
Jep, miks ne huonoimmat ohjelmat tuli pikkukakkosessa vikana? :DD Joskus ala-asteikäisenä tilasin ravintolassa lasten lehtipihvin ja koko pöydässä nousi hirveä haloo, että "syökö Noora lihaa? Jotain muutakin kuin nakkeja ja ranskalaisia?"
PoistaHehe, ehkä teenkin :)
Mökötyshän siitä syntyi kun oli jalkapallokerho siihen aikaan, että missasi puolet Felix pupun seikkailuista :(
VastaaPoistaOli mielenkiintonen postaus ^_^
Ihan aiheesta, koska terveisin Felix ♥
PoistaMeis on niin paljon samaa ! Mut HYI Teletapit XF
VastaaPoistaÄLÄ. Se oli mun lempiohjelma eskrissa :---(
PoistaHauska postaus! Samaistuin moneen kohtaan: kaikki tai ei mitään -ajattelu, kielet on vaikeita, oon bi ja ajattelen parisuhteesta samalla tavalla (vaikka en naisen kanssa oo ikinä seurustellut), puhelimella soittaminen on kamalaa vähänkin vieraammille ihmisille (kuten lääkäri), oon kans harrastanut partiota, luin nuorempana tosi paljon kirjoja jne.
VastaaPoistaToisaalta on meissä erojakin, esim. mulla ei oo ikinä ollut lemmikkejä enkä oo erityisen eläinrakas (osittain sen takia että oon melkein kaikille allerginen) ja pienenä pelkäsin hevosia :D
Mä en partiossa suostunut osallistumaan leireille, kun leikittiin piilouduin pöydän alle: ei ollut ihan mun juttu.
PoistaOon onneks löytänyt lukemisen uudelleen, tosin luen samoja kirjoja kuin kymmenen vuotta sitten, koska keskittyminen riittää ainoastaan nuortenkirjoihin.
kivaa vaihtelua ja aivan ihana heppakuva! missä otettu? itsekin heppahullu. missä olet ratsastanut? tuo nokia 3100 oli mullakin ja se oli tosi kova juttu, samoin ekat simpukkakuoret. matopeliä sitten pelattiin välitunneilla. painoasiat vähän kyllä järkytti...
VastaaPoistaRímurissa, kävin siellä kolmena vuotena leirillä ja ysiluokalla satuttiin käymään leirikoulussa Hauholla ja kyseisessä paikassa ratsastamassa, jolloin kuva on otettu. Sain taluttaa luokkalaisiani ja näyttää tölttiä :)
PoistaSimpukkakuoret oli kova sana, mutten ikinä omistanut moista. Heitin mun 3100:sta usein myös päin seinää jotta saisin uuden rikkoutuneen tilalle, mutta ei se millään hajonnu. Jos oisin Voldemort tekisin vanhasta Nokiasta hirnyrkin, niitä ei saa tuhottua millään.
paljon samoja... jonkinasteista perfektionismia joka myöhemmin vaihtui alisuorittamiseksi (nyt iän myötä olen oppinut joissain asioissa sitä kultaista keskitietä.) osastolle 1. kertaa jouduin kesken peruskoulun ysiluokan, ja 10+ kertaa täälläkin kertynyt, onneksi vuoden 2008 jälk. ei ole tarvinnut enää mennä. :) diagnooseja anoreksia nervosa ja myöhemmin atypica, nykyisin ednos (on papereissa, mutta oireilu tooodella lievää, sellaista jonka kanssa pystyy elämään. :)) muita vakava masennus, epävakaa, päihteet olivat jossain vaiheessa ongelma mutta siitäkin päästy jo vuosia sitten. puhelinkammo!! mun puhelut kestää korkeintaan pari minuuttia. en höpise turhia. :D bi kans. kielet mulle taas sen sijaan helpompia mutta matikka täysin käsittämätöntä. peruskoulussa äiti sai mut tutoroitua tosin kokeista läpi ihme kyllä n. ysin arvosanoin, mutta ne opit jäivät vain lyhytaikaiseen muistiin ja pyyhkiytyivät heti pois kovalevyltä kokeiden jälkeen. lukio jäi kesken itse asiassa matikan takia. :( olisin mä ehkä vitosen arvosanan saanut, muttei silloinen perfektionisti kestänyt mokomaa ajatusta joten goodbye lukio...
VastaaPoistaJoo, en voi suorittaa lukiota koska kaikesta olisi pakko saada kymppejä. Historian ja kielet siedän juuri ja juuri alle kasin arvosanoilla, mutta muuten.. Itelläkin taitaa olla osastoajat jo takana, nyt on vain opeteltava tätä normaalia elämää monen vuoden sairaalajaksojen jälkeen, onneksi on tämä tuettu asuminen.
PoistaItekään en turhia höpise ja sama vaikeus on kun pitäisi äikän tekstejä kirjoittaa: pitäisi kirjoittaa vähintään 500 sanaa, mutta oon tiivistänyt kaiken kolmeensataan :DD
En oo koskaan nähnyt täällä blogissa mitään mainintaa että oisit bi, mutta tiesin sen heti kun aloin lukemaan sun blogia. Mulla on siis pettämätön homotutka. :D
VastaaPoistaÄläkä jätä ajatusta seurustelusta pelkästään sen takia että sulla on syömishäiriö, moni varmasti rakastais ja ois sun tukena siitä huolimatta ja eläis sun kanssa parisuhteessa. Toki ymmärrän ettei sellaista haluais antaa kenelläkään ns. taakaksi, mutta meillä jokaisella on enemmän tai vähemmän ongelmia jotka myös tuo omat ongelmansa parisuhteeseen. Mutta ei sen takia kannata pelätä rakastumista.
Halauksia. <3
Hei, tuutko mun vaimoksein? Homotutka on vain lezboilla.
PoistaTiedän, että on sh:sta huolimatta ihmisiä, jotka haluais parisuhteen mun kanssa, mutten vaan uskalla päästää ketään elämääni.
Voisin mä vaikka tullakin. Mä oon siis ilmeisesti erittäin harvinainen bi varustettuna lesbon homotutkalla. :D
PoistaItsellänikin on pettämätön homotutka, mutta oonkin enemmän suuntautunut naisiin vaikka bisse oonki, mennee sen piikkiin >:)
Poistaaaaa :-----) kaikesta huolimatta tästä tuli semmoinen. mukava olo. rehellinen ja aito. että kerroit niitä asioita, jotka on tärkeitä kertoa, oli ne hyviä tai huonoja ja ihana että niitä hyviäkin mahtui! ♥ se ei ole aina kovin helppoa :--D
VastaaPoistaainoa mikä jäi kaihertamaan oli että... KAI SULLA OLI JOSSAIN VAIHEESSA MYÖS NOKIA 3310?? koska. se on ollut parasta ehkä ikinä. ja toivon että jokainen, ihan jokainen on päässyt siitä osalliseksi XDD mutta vaikka olisitkin tästä öhmhmhmhm kyseenalaisen tärkeästä asiasta (...) jäänyt paitsi niin on erittäin arvostettavaa osata ne 3100:n soittoäänet ulkoa! for real. arvostan. ♥ true skillzz! :3
Ei ollut kolmekolmekymppiä, kavereilla oli ja kadehdin niitä ja katsoin sivusta kun ne tilas kaiken maailman taustakuvia ja muita. Ite sain kännykän niin myöhään että suoraan 3100: ihanasti se loisti myös pimeässä :))
PoistaNää faktapostaukset on aina niin kivoja lukea! :) Mä pienenä kans vannotin etten farkkuja käytä ja enpä kyllä oo käyttänytkään :D
VastaaPoistaNoi vaaleanpunaiset hiukset sulla... *_* <3
Arvaa vaan onko ikävä tota tukkaa, mut ne on "kesähiukset" joten pari kuukautta saa vielä odotella et pääsee värjäilee. Enkä jaksa enää sählää noiden klipsipidennyksien kaa :(
PoistaFarkut on nykyään jees, ei tarvi miettiä sopiiko hame ja legginsit yhteen!
Heippa ja kiva että kommentoit blogiini! Multakin kuulemma löytyy tuo epävakaa persoonallisuushäiriö niinkuin useilta bipoa sairastavilta. Olisi tosi kiinnostavaa kuulla että kuinka tuo epävakaus näkyy elämässäsi, jos siis vaan haluat siitä puhua! :) Itse kun en vielä niin erota missä kaikessa tuo näkyy ja mikä taas johtuu muista ongelmista. Tsemppiä! <3
VastaaPoistaItsellä kans epäilty kaksisuuntaista, vaikea vain erottaa II-tyyppi epävakaasta. Oon nyt viikon ollut hypomaaninen, ihanaa kun kerrankin ei masenna ja kaikki sujuu! Epävakaus näkyy eniten silleen, että en mieti ennen kuin teen. Voidaan vaikka facessa puhua enemmän jos haluat? :)
PoistaOletko ajatellut, että tuo perfektionismi olisi yksi epävakaan oireista? Mulla se ilmenee vaativuutena tehdä kaikki asiat just eikä melkein. Tuttua tuokin, että elän mieluummin läävässä kuin stressaan itseni hengiltä paskaisten kaappien takia... :D Aika outoa sinänsä, koska vaativuus piinaa jatkuvasti, teki niin tai näin.
VastaaPoistaTsemppiä hurjasti, oot kulkenut jo pitkän matkan! <3