2016/10/16

You can no longer live here

Juuri kun kuvittelin, että pohjakosketus on tehty ja pystyn ponnistamaan takaisin pintaa kohti, tuli verkostossa melkoinen uutinen: asumisyksikköni suljetaan kuukauden kuluttua ja pitäisi löytää asunto jostain muualta. Mulle oli asumisyksikön työntekijöiden puolesta jopa mietitty siirtoa tuetumpaan yksikköön, mutta byrokratia tuli vastaan.

Samasta syystä kuin Kokkolan Syömishäiriöklinikka jouduttiin lopettamaan, lopetetaan nyt myös nykyinen asumisvalmennusyksikköni - ja muutkin saman tarjoajan asumisyksiköt. Potilaita riittäisi, mutta kaupungit eivät enää osta palveluita ulkopuolisilta. Asiakaskadon myötä palveluita joudutaan karsimaan, koska ne eivät tuota tarpeeksi. Olen tähän asti ollut iloinen, että olen saanut asua kolmen solussa nyt jonkin aikaa yksikseni, mutta enpä arvannut, että sillä olisi näin suuret seuraukset.

askartelin kiivilinnun ovisilmäks

Pahinta tässä omalla kohdallani on, että verkostotapaamisessa ei keksitty mitään vaihtoehtoista järjestelyä. Helsingissä on aivan hirveät jonot asuntoihin jopa ykkös kiireellisyysluokassa, puhumattakaan sellaisesta jonne saisi jonkinlaista apua. Näillä näkymin joudun muuttamaan hetkeksi takaisin vanhemmilleni, enkä halua edes kuvitella miten tulen sopeutumaan takaisin tuttuun ympäristöön, joka merkitsee minulle suureksi osaksi vain sairautta.

Huomenna olisi tarkoitus omaohjaajan kanssa laittaa asuntohakemuksia. Yksikön päällikkö oli kuulemma jo laittanut tilanneselvityksen ja suosituksensa esimerkiksi Nuorisosäätiölle, joten toivottavasti jonkin kämppä irtoaisi lähiaikoina. Ajattelin katsoa asuntoa myös yksityisiltä tarjoajilta, mutta koska en opiskele tai käy töissä, olen yleensä viimeinen joka vuokralaiseksi valitaan. Nyt muun tuen puuttuessa olisi myös päästävä mahdollisimman lähelle tukiverkkoani aka vanhempiani, jotka "ikävä kyllä" asuvat eteläisessä kantakaupungissa, missä vuokra-asuntojen hinnat ovat aivan liian korkeat eläkkeelleni.

syksyn sumut parvekkeelta

Pahimmat tunnekuohut ja alkuhysteria on onneksi jo selätetty, joten uskalsin vihdoin tulla kirjoittelemaan tännekin. En seuraa politiikkaa, mutta sanonpa vaan että sote-uudistus on p*rseestä ja säästöt tehdään aivan vääristä kohteista. Mielenterveyspotilaat sysätään avohoitoon, mutta samalla viedään myös kaikki avohoidon palvelut. Mitä ihmettä?
Toivotaan, että noi tyypit eduskunnassa tietää mitä tekee. Toisaalta herää kysymys, että onko valtiolle helpointa ja halvinta, jos annetaan heikoimpien vain kuolla... Enkä nyt puhu edes omasta puolestani.

21 kommenttia:

  1. Onko mahdollista, että SAS-työryhmä ottaisi tilanteesi käsittelyyn? Sitä kautta ainakin aiemmin oli mahdollista hakeutua Niemikotisäätiön tuetun asumisen piiriin. "SAS-työryhmä (selvitä - arvioi - sijoita) on moniammatillinen yhteistyöryhmä, joka selvittää, arvioi ja sijoittaa asiakkaat kotihoidon asumispalvelu-, tehostetun palveluasumisen ja pitkäaikaisille hoivahoidon paikoille.
    Työryhmä kokoontuu kahden viikon välein käsittelemään saapuneet hakemukset. Päätöksen palveluasumisen ja hoivahoidon myöntämisestä tai kieltämisestä tekee kotona asumisen tuen tulosyksikköjohtaja.
    Hakemukset osoitetaan SAS-palveluohjaajalle, joka ennen hakemuksen käsittelyä selvittää asiakkaan toimintakykyä, voimavaroja ja voimassa olevia palveluita."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä ymmärrä noista jutuista juuri mitään, onneksi on vielä tukihenkilö auttamassa tässä kaikessa :--D

      Poista
    2. Hmm. Pitäisiköhän sun ottaa selvää? Eikä odottaa, että joku aina auttaa. Google on keksitty ja olet aikuinen ihminen. Ei pahalla, vaikka siltä kuulostaakin.

      Poista
    3. SAS-ryhmälle on mennyt viestit ja liitteet. Näin nopeella aikavälillä sitä kautta on kuitenkin mahdotonta saada apua.

      Poista
  2. "Ajattelin katsoa asuntoa myös yksityisiltä tarjoajilta, mutta koska en opiskele tai käy töissä, olen yleensä viimeinen joka vuokralaiseksi valitaan."

    Eihän sun ole pakko sanoa että et opiskele tai työskentele? Valehtele, sano että käyt vaikka iltalukiota tai teet keikkatyötä. Työttömänä ollessa jouduin näin tekemään itsekin kun etsin kämppää yksityiseltä, ja meni ihan täydestä. Nimittäin jos sanot suoraan olevasi eläkkeellä/työtön niin et varmasti asuntoa yksityiseltä saa, koska niillä on valitettavasti se käsitys että työtön ei maksa vuokria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, taisin mä edellisellä kerrallakin sanoa olevani opiskelija kun asunto exän kanssa saatiin. Pitää nyt kuitenkin vielä vanhempien kanssa keskustella, mikä tällä hetkellä on vähän vaikeaa kun ovat Italiassa.

      Poista
  3. Ootko koskaan harkinnut muuttamista Helsingin ulkopuolelle? Löytyisikö muualta parempia tukemisvaihtoehtoja jos ne Helsingistä katoaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu että oon ihan eristyksissä jo täällä Itä-Helsingissä, joten kieltämättä tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta, että muuttaisin ihan eri kaupunkiin.

      Poista
  4. Suosittelisin asuntoa muualta, jos kriteerit on että pitäisi olla joko halpa asunto, lyhyet jonot, tuettu ja lähellä vanhempia niin jostain joutuu varmasti joustamaan. Suosittelen ainakin vilkaisemaan vaihtoehtoja Helsingin ulkopuolelta, se kun kuitenkin on kallein paikka asua niin ei voi kun halvemmaksi mennä jos siirtyy 20-30km johonkin suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loogisesti ajateltuna tuntuu, että juuri terapeutin ja läheisten läsnäolo on kaikkein tärkeintä tukea toipumisessa. 20-30km päässä heistä ja kavereista, olo tulisi herkästi ykinäiseksi, ja tämä puolestaan saattaisi lisätä tarvetta oireilla.

      Poista
    2. Sitten on muutettava vanhempien luokse. Tässä taitaa olla kyseessä tilanne jossa ei millään voi voittaa kaikessa niin et kaikki menee parhaiten päin, nyt on pakko joustaa kun aikataulu näyttää aika kireältä tai ei varmaan noin lyhyessä ajassa saa asuntoa joka on lähellä kaikkea ja kaikkia ja paras kaikella mahdollisella tavalla. Esim noissa kehyskunnissa on myös mahdollista tuettuun asumiseen siten että on kotihoito tai kotikäyntejä ja sinne kaiketi jonot ehkä vähän lyhyemmät muttei merkittävästi, mutta jos se on ehdoton niin kannattaa jonottaa kaikkiin ja toivoa parasta ja sitten mennä sinne mihin pääsee. Joka tapauksessa mikä ratkaisu onkaan niin se on vaan väliaikainen. Kannattaa sitten tietysti palata jonottamaan mitä nyt haluaa jonottaakaan, ihan vaan silleen että jonot pysyy pitkinä niin joku ehkä hoksaisi tehdä asialle jotakin..

      Toikin että 20-30km ei todellakaan ole kaukana pääkaupunkiseudulla, jossa pääsee lähes mistä tahansa lähes mihin tahansa mihin tahansa aikaan vuorokaudesta. Espoon tai Vantaan kauimmista kolkistakin matkaan menee ehkä 30-40 min keskustaan.. Ellei nyt halua että on ihan fyysisesti koko ajan iholla. Kuten sanottu, jostain todennäköisesti joutuu joustamaan ja sietää siltä osin jonkinnäköistä epämukavuutta.

      Poista
    3. Ja muistaa ettei anna sen olla syy antaa oireilulle periksi!

      Poista
    4. Katsotaan nyt mitä vaihtoehtoja aukeaa. Todennäköisin vaihtoehto on, että kotiin tuotu tuki loppuu, jolloin ois tärkeetä olla mahdollisimman lähellä vanhempia.
      Ja kiitos huolenpidosta, mutten oo antanu oireille valtaa. Oon terapeutin mielestä jopa kumman selväjärkinen :'--D

      Poista
    5. Huvittaa kyllä vähän nää stadilaiset, kun on kauhee valitus jos on 20 km keskustaan ja on kuitenkin kaikki junat ja metrot käytössä :D Olisivat varmasti aivan paniikissa syrjäisemmillä seuduilla, kun lähimpään kaupunkiin on monta kymmentä kilometriä ja hyvä jos bussit kulkee. Joku joka väittää että Vuosaari on jotain "syrjäistä korpea" niin ei ole oikeaa korpea nähnytkään :D

      Poista
    6. Joo, vähän samasta hämmennyin, tai että yksinäiseksi kun on 20-30km mutta kuitenkin välittömien yleensä useiden liikenneyhteyksien päässä? Riippuu vähän mihin päin sen 20-30km ottaa, mutta nopeimmillaanhan se voi mennä 15 minuutissakin, esim. R tai Z juna Keravalta mutta yleensä ihan vähintään siinä tunnissa oli kellonaika mitä tahansa. Toki bussia, junaa tai metroa voi joutua odottamaan sen tunnin sunnuntai-aamuyöstä ja seutuliput maksaa, mutta ei se kuitenkaan ole mitään muuhun Suomeen verrattuna. Ja täällä voi kävellä ja pyöräilläkin ne lyhimmät matkat jolloin voi päästä vielä nopeammin. Mutta tosiaan oli ratkaisu nyt mikä hyvänsä eihän sen tarvitse olla ikuinen ja pysyvä ettei siellä mihin päätyykään nyt tarvitse asua koko loppuelämää.
      Myönnettävä on että välillä kyllä hävettää itse olla syntyperäinen helsinkläinen kun näitä toisenlaisia helsinkiläisiä (ei nyt välttämättä siis kukaan teistä) on kuitenkin paljon ja ne leimaa sitten kaikki.
      T. ketjun aloittanut ano

      Poista
    7. Kun on 24 vuotta asunut vartin kävelymatkan päässä steissistä ja kampista, jolloin sporasta myöhästyessä on ehtinyt ajoissa perille juosten, kun koulumatkaan on mennyt alle viisi minuuttia, niin onko ihme jos pidemmät välimatkat vaativat totuttelua? :--D

      Poista
    8. Eri ano kuin yllä olevat. Sama täällä Noora! Itseäni ärsyttää eniten juurikin olla riippuvainen julkisesta liikenteestä. Kaikki tietää VR:n jokatalviset ongelmat, samoin busseja jää joka päivä välistä tai ovat myöhässä ihan vaikka jo silloinkin, kun oma pysäkki on vain kivenheiton päässä siitä bussilinjan alkupysäkistä. Olen tottunut siihen, että olen riippumaton julkisen liikenteen ongelmista, koska pystyn kävelemään opinahjoon, ystäville, töihin ja keskustaan. Jos unohdin ostaa keskustan kaupasta jotain niin ei haittaa, äkkiäkös vaikka kävelee uudestaan sen 15 min ja käy hakemassa sen versus se, että matkustaa taas uudestaan tyyliin 2 x 40 min vain yhden jutun takia. Ei kyse ole stadilaisuudesta (tää helsinkiläisviha on kyllä jotain jota en ymmärrä), kyse on tottumusasioista. Samalla tavalla kaupungissa on outoja asioita niille, jotka eivät ole kaupungeissa aiemmin tottuneet asumaan. Eikä kyse ole laiskuudestakaan kaikissa tapauksissa vaan ihan vaan tottumuksesta ja myös siitä mikä jollekin ihmiselle sopii. Kaikkia ei todellakaan haittaa pidempi välimatka, good for them! Itse taas arvostan sitä, että saan itse päättää milloin lähden matkaan ja että saan itse säädellä matkan kestoa. Bussikuskille on vähän vaikeampi huutaa että MENE NOPEAMPAA, me ollaan kohta kaikki myöhässä :D

      Poista
    9. ööh, keskustan kaupoista saa eri tuotteita ku muista suomen kaupoista? kyl täälläki menee vähintään 30 min keskustaan mut lähikauppa on nii lähellä et siihen osuu kivellä ku heittää parvekkeelta. ja jos se ei olis siinä, toinen lähikauppa lähes näkyy parvekkeelta. kolmas ja neljäs ei näy mut ne on ikäänkuin tän toisen takana. et :--D

      tuskin täs oli keskustelussa muutenkaa oli se pointti et SE EI TARVITSE _YHTÄÄN_ TOTUTTELUA!!!!!!! vaan se et se ei oo oikeesti nii kamalaa _kun siihen tottuu_. toki jos on valmis maksamaan puolet enemmän asunnosta sijainnilla, jossa kaikki kirjaimellisesti on oman navan ympärillä niin ei siinä mitään pahaa ole. se vaan että kauhistelee ja taivastelee jotain 15 min metro- bussi- tai junamatkaa keskustaan on taas mun mielestä ihan naurettavaa ja näköalatonta. ja olen aika varma ettet sä tiiä niistä vr:n talvisista ongelmista niin paljoa jos oot aina asunut niin ettei vr palveluja tarvitse käyttää ja kuullu vaan ku kanssaeläjät valittaa :D nää ongelmat kun näkyy pk-seudun ulkopuolella, esim. järvenpää-hyvinkää tasolla. espoossa ja vantaalla ehkä yks kolmesta lähijunasta jättää vuoron väliin tai on yleisimmin max 15 min myöhässä (voi olla enemmänkin mut se on harvinaisempaa) eli ei niin pahasti ees, kyl se vituttaa mut ei oo oikeesti niin kamalaa

      mut kuten jo toistettu, jos haluaa kaikki palvelut välittömästi ympärilleen ja mahdollisuuden mennä ja tulla täysin miten haluaa ja kaikkimullehetinyt niin se vaatii uhrauksia joltain toiselta osa-alueelta ja hyvä niin. eli se on kalliimpaa ja voi ottaa työ- ja koulupaikkoja vastaan vaan siitä omalta korttelialueelta, toki sit jää aikaa paljon muihin asioihin ku ei matkoihin mee. ite oon taas samaa mieltä ku aiemmat jonka lisäksi mun mielestä (huom. mun mielestä) sellanen yltiöstadilaisuus on vaan naurettavaa, näköalatonta, naiivia ja jopa itsekeskeistä. ei mitään mitä pitäis vihata mut sellasta johon pitäis suhtautua ei-vakavasti ehkä vähän huumorilla koska se oikeesti ottaa joitakin päähän. mä oon asunu muualla suomessa ja helsingissä eri paikoissa ja en kyllä yhtään kadu sitä että oon asunu muuallakin, siitä näkökulmasta ei oo ollu ainakaa haittaa

      Poista
  5. Ottaen huomioon Helsingin asuntotilanteen, niin aika nopealla aikataululla pitäisi löytää uusi kämppä. Ei täällä kehäkolmosen ulkopuolellakaan ole helppoa löytää asuntoa kuukaudessa, saati sitten sieltä yhtään mitään kohtuuhintaista edes kantakaupungin laitamilta. Ymmärrettävää, ettei haluaisi palata asuntoon, jossa sairaus on vallinnut, kun ei vielä ihan selvillä vesillä siitä ole. Toivottavasti saat asian jotain kautta järjestymään!

    Mitä tuohon hallitukseen tulee, niin nykyisellä ei ole tuon taivaallista aavistusta siitä miten kauaskantoiset seuraamukset niiden leikkauksilla on, eikä oikeastaan taida edes kiinnostaa. Leikataan ja perutaan vuorotellen eikä kukaan oikein ole enää kartalla että mikä olisi oikeasti hyvä asia pitkällä tähtäimellä. Kai ne haluaa että mielenterveys- ja päihdeongelmaiset, työttömät, eläkeläiset ym. "hyödyttömät" vaan luovuttaa, tai ainakin sellainen fiilis on tullut niiden toteutuneista ja suunnitelluista leikkauksista.

    VastaaPoista
  6. Onko sinulle tuttu Pietarsaaren syömishäiriö klinikka? Fredrikaklinikka siellä hoitoa toteutetaan potilaan tarpeiden mukaan. On mahdollista tiivis oastojakso, päiväosasto ja poli. Käy kattoon nettisivuja! Itse suosittelemaan kokemuksella. Kaupunki on mukava pieni ja hyvät yhteydet lähimpiin isoihin kaupunkeihin, kuten Kokkola tai Vaasa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tuttu. Helsingistä ei ole mahdollista saada maksusitoumusta muualle, koska täällä on HYKS:n syömishäiriöklinikka.

      Poista