Haloo Tallinna!

Kuten otsikkokin kertoo, nyt palataan viikonlopun Haloo Helsingin keikan fiiliksiin! Meinasi jo jäädä koko postaus kirjoittamatta, sillä onnistuin poistamaan valokuvat siirtäessäni niitä kamerasta koneelle. Onneksi sain palautettua muistikortilta osan kuvista Recuvan avulla. Vaikka mulla olikin vain huonolaatuinen pokkarini mukana, olisi harmittanut jos kaikki kuvat olisivat menneet.

Haloo Helsinki! piti paluukeikkansa Tallinnan Saku Suurhallilla ja pakkohan sinne oli lähteä. Liput ostin jo Spotifyn ennakkomyynnistä, joten päästiin "alkuperäiselle" lauantain keikalle. Oona tuli mun luokse yöksi jo perjantaina, joten ehdittiin konserttiaamuna laittautua ja katsoa risteilytavarat mukaan rauhassa.

Laivamatkalla tehtiin mitä perus laivamatkalla tehdään: ihailtiin merta kannella, kierreltiin käytävillä ja Supermarketissa, pelattiin pelikoneilla (joista en itse ymmärrä yhtään mitään), syötiin eväitä ja istuttiin baarissa. Huomasi kyllä, että laiva oli lastattu Haloo-faneilla, sillä joka toisella vastaantulijalla oli päällään bändipaita tai -laukku ja baarissa soitettiin ja yhteislaulettiin tuttuja biisejä.

Tallinnassa ehdittiin käydä syömässä ja vähän shoppailemassa. Ennen taksin etsimistä konserttipaikalle pidettiin sometauko siiderien äärellä, jotta näkisi missä päin kaupunkia kaverit menevät. Ei kuitenkaan tavattu ketään, paitsi joku espoolaispariskunta, jonka kanssa tungettiin samaan taksiin ruuhkien välttämiseksi.

miks mäki puhallan vaik en polta? :'D

Ei haluttu permantopaikkoja, koska ajateltiin ettei kuitenkaan jakseta jonottaa eteen, ja että valot ja pyrot näkyy paremmin taempaa. Ei mun ihan näin kaukaa pitänyt paikkoja varata, mutta eipä oltu yltäpäältä konfeteissa keikan jälkeen. Ja onneksi oli tilaa hyppiä ja tanssia, sekä laulaa mukana.

Oli hienoa päästä kuulemaan uusia, ja tietysti pitkästä aikaa vanhojakin, biisejä livenä. Tunnelma oli katossa ja voisin kuvailla bändiä, itse show:ta ja jopa yleisöä kymmenin superlatiivein, sillä keikka oli yksi parhaista elämyksistä moneen vuoteen. Onnea, rakkautta, kiitollisuutta, valoa.

Keikan jälkeen palattiin laivalle, jolla tultiin jo samana iltana/yönä takaisin Helsinkiin. Oltiin ostettu bussikuljetus satamaan, mutta onnistuttiin jotenkin hyppäämään hotellille palaavien bussiin. Iski pieni kuumotus, kun tajuttiin että ollaan menossa väärään paikkaan, mutta onneksi kävelymatka oli lyhyt ja ehdittiin ajoissa laivaan.

Laivan baarissa oli vielä omat Haloo!-jatkot, joten paluumatka tuntui sujuvan paljon menomatkaa nopeammin. Kotona oltiin joskun ennen kahta.

Alkujaan ärsytti, että paluukeikka pidetään Tallinnassa, mutta oli upea reissu siitä huolimatta! Toista kertaa en ehkä lähtisi, koska keikkalipun hinta matkoineen oli satasen tienoilla, mikä itselleni on suuri summa. Kesällä ei näin ollen todennäköisesti lähdetä ainakaan suuremmille festareille. Oliskin mahtavaa, jos Haloo esiintyisi Helsinki-päivän konsertissa.

Muut keikalla olleet, mielipiteitä?

Nothing more

Me ollaan Demi-hamsterin kanssa asuttu nyt tämä viikko uudessa kämpässä. Kiva päästä taas omiin oloihin viikon isovanhempien / vanhempien luona buukkaamisen jälkeen. En ole juurikaan jaksanut etsiä tavaroille vielä paikkojaan, joten täällä ollaan banaanilaatikoiden ja jätesäkkien ympäröimänä. Edelliseen asuntoon en viitsinyt ostaa uusia huonekaluja väliaikaisuuden takia, mutta alkaa tympiä tämä lattialla istuminen, joten sohvan ja televisiotason hankkiminen voisi olla ajankohtaista. Käytiin me jo Ikeassa katselemassa ja ostamassa kaikkea pientä (mukaan lukien jokaisen käyntikerran must-tuoksukynttilät).

Oon käynyt maanantaisin Sylin kahvihetkissä ja sen lisäksi pari kertaa viikossa kulttuuripajalla, mikä kertonee aika paljon mun voinnista. Vielä puoli vuotta sitten kävin ehkä kahdesti kuukaudessa jommassa kummassa. Ehkä tää Etelä-Helsinkiin tutuille kulmille paluu olikin mun kohdalla hyvä vaihtoehto. Niin hyvä vaihtoehto, että oon alkanut miettiä, että kun jossain välissä saan paikan kuntoutuskodista Itä-Helsingistä, en ehkä tarvitsekaan sitä vaan mulle riittää tämän hetkinen tuki ja se että tukiverkko (perhe) asuu lähellä.

Ruokailuiden suhteen mennään edelleen sillä linjalla, että riittävä ravinnonsaanti määrittelee päivän ohjelman. Yleensä toimii, mutta toisinaan ärsyttää. Eilenkin jouduin syömisten takia jättämään odotetun tapaamisen väliin. Mun oli tarkotus käydä terapian jälkeen kaupassa ostamassa lounas mukaan, mutta koska lompakko oli jäänyt kotiin piti perua koko tapaaminen ja mennä himaan syömään.

Välipalan syöminen toisten seurassa sujuu jo helposti, vaikka toiset eivät edes söisi mitään ja torstaisin mulla on ollut haastepäivä ja oon ottanut lounaan mukaan kulttuuripajalle. Jos kiinnostaa, mä voisin taas jakaa kuvia syömistäni ruoista Recovery record -sovelluksesta?

Ja sitten mun uuteen söpöön lemmikkiin: hamsterilla ei ole enää minkäännäköisiä merkkejä arkuudesta. Demi tietää mistä häkin luukusta pääsee ulos ja tulee reippaasti kämmenelle, jotta voin nostaa sen lattialle jaloittelemaan. Se viipottaa ympäriinsä kauheaa vauhtia ja kiipeilee yli kaltereista, joilla yritän estää sen pääsyn keittiöön. Öisin otus on alkanut jyrsiä kaltereitaan, ja konsertin seurauksena saan nukuttua vain pätkittäin. Etikka auttoi yhden yön, eikä häkin sisustuksessa pitäisi olla mitään vikaa, sillä virikkeitä löytyy. Meillä on ullakolla pari dunaa, mutta tuntuisi tyhmältä vaihtaa asumus yli puolet pienempään. Onko kellään jyrsijän omistajalla antaa mitään vinkkejä?

Kuten jo Instagramissa (@nnouy) kerroin, oon vihdoin saanut painoni normaaliin. Ja jostain syystä se saa mut ahdistuksen sijaan vain hymyilemään.

Ja ei, en enää saa sormiani hauiksen ympäri. Eikä se liikuta mua mitenkään. Tai ehkä joku pikkuriikkinen osa aivoista yrittää väittää lihavaksi. Haista se pieni osa paska, mulla on hyvä olo.

ps. Onks joku tulos huomenna (pe) Disco Ensemblen keikalle?