Kuopio Rockcock 2017

Viikonloppuna juhlittiin siis Kuopiorockissa! Alku ei näyttänyt kovin lupaavalta, sillä bussissa kännykän sähköpostia ja sovelluksia selatessani huomasin, että mun festarilippu ei ollutkaan mobiilisena. Pienoinen paniikki iski, kun tajusin lipun olevan kotona. Mietin jo, että jäänkö Mikkelissä pois ja että riittäävätkö rahat uusiin bussilippuihin Helsinkiin ja takaisin Kuopioon. Kirjauduin Tikettiin ja kun siellä luki, että lippu odottaa yhä noutoa, meinasin alkaa itkeä helpotuksesta. Joten kaikki hyvin, loppu hyvin. Noudettiin lippu Kuopion Sokokselta.

Saavuin siis torstai-iltana ystäväni luokse, jolloin käytiin hakemassa mulle ensin se lippu ja sitten vaihtamassa liput rannekkeisiin. Grillailtiin, värjäiltiin hiuksia ja nautittiin toistemme seurasta.

Tähän väliin mainittakoon, että mulla oli järkkärin sijaan pokkari mukana, joten kuvien laatu on sen mukaista. Halusin kuitenkin tehdä postauksen kuvien kera, joten yrittäkää kestää.

Mulla alkoi olla jo sietämättömän pitkä tyvikastu ja Oonalle värjättiin tyven lisäksi sivusiilin pinkki taas kirkkaaksi.
 

Perjantaina syötiin reilunkokoinen aamupala, meikattiin ja vaatekriiseiltiin. Mä olin valinnut asun jo kotona, mutta Oona lahjotti mulle niin kivan topin, että laitoinkin mieluummin sen päälle festareille! Olin ostanut hopeeta huulipunaa, mutta kontrasti kasvojen rusketukseen oli niin suuri, että juuri ennen lähtöä päätinkin pyyhkiä sen pois ja laittaa ihan vaan huulirasvaa.

PERJANTAI

Ensimmäisenä mentiin kuuntelemaan Kaija Koo:ta. Katsottiin keikka anniskelualueen puolelta, koska sieltä näki melkeinpä paremmin kuin ihan lavan edestä.

Kaijan jälkeen mentiin katsomaan Teflon Brothersia puistolavalle. Olisi tehnyt mieli katsoa keikka loppuun, mutta piti jo mennä varaamaan paikkoja Sannia varten.

Käytiin välillä alueen ulkopuolella etsimässä kavereita ja hakemassa kaupasta parit juomat. Seitsemän euron kalja kun haukkaa aika ison palan eläkeläisen budjetista. Meillä oli oma kaijutin mukana, mutta muut soitti musaa niin kovaa, että ei siitä kuulunut paljon mitään...

Alueelle palattiin kuuntelemaan Antti Tuiskua, ja Anatuden veto oli kyllä kova. Omien sanojensa mukaan hän on Suomen kovin poptähti ja hypittiin kyllä sen mukaan. Ihan loistava veto!

Antin jälkeen metsästettiin ruokaa (festaritarjonta vegelle: mautonta tofua ja riisiä tai nuudelia).

Käytiin vielä puistolavalla tsekkaamassa Mikael Gabriel, jolloin joku jätkä tuli ihmettelemään miten ton näkönen muija on täällä eikä tulossa katsomaan Megadethia.

Oona kuuntelee oikeastaan vain suomalaista, joten sovitettiin musamaut yhteen ja lähettiin kesken Gabrielin keikan rannalle ysäri discoon. Tanssittiin paljain jaloin hiekalla bändin/DJ:n lopettamiseen asti.

LAUANTAI

Lauantaina suihkutettiin mun fledaan punaisia raitoja (joiden ois pitäny lähteä harjaamalla pois, mutta yhä näin maanantaina oon oranssitukkainen). Oonalla oli ihana Espanjasta ostettu mekko, jota se ei meinannut suostua laittamaan päälle, mutta eikö olekin ihana?

Aloitettiin päivä JVG:llä, jonka jälkeen lähdettiin keskustaan lounaalle.

Olin viikko sitten kuuntelemassa Apulantaa ilman näköyhteyttä Tikkurila festivaalien aitojen ulkopuolella, jolloin juhlakansa oli jo valumassa pois kun bändi aloitti. En ymmärrä, koska Apulanta ja esitys oli pyroineen aika hieno!

Illan vika esiintyjä Haloo Helsinki! aloitti varttia vaille puolen yön. Mentiin tuntia ennen jonottamaan eturiviin ja melkein päästiinkin sinne. Mun ääni meni käheäksi jo Apulannan aikana, joten taisin laulaa Haloon mukana vähän sinne päin...

Elli täytti vuosia sunnuntain puolella, joten laulettiin puolen yön jälkeen koko yleisön voimin "paljon onnea vaan".

Keikan päätteeksi ammuttiin ilotulituksia 15-vuotisen Kuopiorockin kunniaksi, mutta aivan lavan edestä niitä ei juurikaan näkynyt.

Festareiden jälkeen oltais voitu jatkaa baariin jatkoille, mutta mentiin pienen keskustassa kiertelyn jälkeen Oonalle. Istuskeltiin kuistilla syömässä iltapalaa  ja mä nautin siitä, että olin "maalla" ilman kaupungin hälinää.

Nukuttiin taas pitkään ja aamupalaksi käytiin Hesessä syömässä soijatikkuja. Käytiin keinumassa ja leikittiin koirien kanssa.
Ennen  kotiin lähtöä söin vielä (about maailman parasta) kesäkeittoa. Bussissa vieruskaveri tais turhautua kun pyöritin koko matkan sormissa spinneriä. Yritin katsoa Game of Thronesia, mutta HBO ei suostunut toimimaan.

Ihan paras päätös kesälomalle! Huomenna tiistaina palaan taas päiväosastolle.

Purjehdus 2017

Tämän vuoden lomapurjehdus on minun osaltaltani purjehdittu. Olin reilun viikon vanhempieni kanssa veneilemässä saaristossa Inkoosta Maarianhaminaan, josta tulin ruotsinlaivalla takaisin Helsinkiin. Ensimmäisinä päivinä nukuin kaikki matkan purjehdusosuudet ja murehdin miten hamsterini pärjää kotona, mutta koti-ikävä hellitti pian ja nautin luonnosta ja merituulesta.

Kirjoitin vuosi sitten postauksen, jossa kerroin minkälaista lomapurjehdus on. Kannattaa käydä lukemassa, jos aiheesta ei ole minkään sortin tietoa.

Lähdimme matkaan lauantaina Inkoon satamasta, jossa purjeveneellämme on laituripaikka. Ensimmäinen etappi oli suojaisessa luonnonsatamassa, jossa saatiin olla rauhassa. Syötiin ja istuskeltiin kallioilla ilta-auringossa.

Seuraavana päivänä tultiin jo Hankoon. Satamaan saavuttiin samaan aikaan puuveneiden kanssa, jotka osallistuivat Hangon regattaan. Jätimme veneen Itämerenportin puolelle ja kävimme mantereella kävelyllä ja pizzalla, tai "liuskalla", Skifferissä. Illemmalla käytiin saunassa ja osuttiin äidin kanssa hyvään väliin ja saatiin ihailla merinäköalaa kahdestaan. Istuimme iltaa vielä tuttavien uudella veneellä ennen nukkumaanmenoa.

Hangosta jatkettiin Högsåran Kejsarhamniin. Käytiin ihanassa Farmors caféssa juhlistamassa mun nimppareita kakkukahvien kera. Vegaaninen kakku oli loppu, mutta pyydettäessä sain alle kymmenessä minuutissa palan suklaakakkua pöytään tarjoiltuna mansikoiden kera. Kahvilan pihalla on myös pupuja ja lampaita, joita kävin rapsuttelemassa ja kuvailemassa.

Högsårasta jatkettiin Korpoströmiin. Satoi, mutta kävin pitkällä kävelylenkillä hiljaisella asfalttitiellä peltojen keskellä. Hetken mietin miksi asun Helsingin keskustassa kun tunnen oloni niin kotoisaksi luonnon keskellä: on hiljaista ja estoitta voi laulaa ääneen, kun ei ole ketään kuulemassa. Ehkä en kuitenkaan kestäisi talvia ja pitkiä välimatkoja.

Sottungaan kryssittiin monet vaatekerrokset päällä, mutta satamassa oli t-paitakeli. Vaikka mittari näyttäisi yli 20°C, vastatuuleen luoviettaessa saa pukea suunnilleen talvivaatteet päälle. Ite oon niin nössö, että vietän melkein kaikki matkat sisätiloissa kirjan kanssa. Lapsena lainattiin siskon kanssa puoli kirjastoa mukaan neljän viikon lomaa varten, koska helposti tuli ahmittua kirja päivässä.

Syötiin ulkona auringonpaisteessa ja jälkiruoaksi käytiin syömässä ahvenanmaan pannukakut sataman ravintolassa. Isän kanssa käytiin katsomassa kirkkoa, jonka jälkeen mä lähdin kävelylle Sottungan kylään asti.

Seuraavaksi tultiin Degerbyhyn, jossa käytiin saunomassa ja minä pelailin Pokémonia.

Seuraavaksi jatkettiin kohti Rödhamnia.

"Rödis" on nykyään yksi suosikkisatamistani. Pienenä en tykännyt "kivisokkelosaaresta" ollenkaan, koska siellä on niin paljon käärmeitä. Nyt suorastaan jahtasin matelijoita kameran kanssa ja onnistuinkin bongaamaan useamman rantakäärmeen. Kävin myös saaren toisella puolella kuvaamassa tiiroja, mutta poikasten takia ne eivät päästäneet tällä kertaa kovin lähelle.

Aamulla saatiin tuoreita sämpylöitä veneen keulaan, mikä on yksi syy miksi rakastan tätä satamaa.

Rödiksestä jatkettiin mun viimeiselle etapille eli Maarianhaminaan. Matkalla minäkin tartuin vihdoin pinnaan ja myötätuulessa innostuin purjehtimaan perille asti. Aurinko porotti ja tyhmänä en jaksanut läträtä aurinkorasvan kanssa, joten poltin itseni.

Länsisatamaan päästyämme käytiin ensitöiksemme ÅSS:llä syömässä. Vanhemmat jäivät tuttaviensa veneelle seurustelemaan, joten itse lähdin kaupungille pelaamaan Pokémonia ja valloittamaan saleja. Välillä kävin Hesessä syömässä soijatikkuja ja lataamassa puhelinta. Olin taas ylpeä itsestäni kun pärjäsin ruotsin kielen taidoillani!

Vietettiin käytännössä koko seuraava päivä "Mariksessa", sillä laiva Helsinkiin lähti vasta iltayhdeltätoista. Aamupalan pystyi taas syömään ulkona ja sain murojen ja jogurtin sekaan jopa mustikoita.

Isä jäi huoltamaan venettä, kun äidin kanssa lähdettiin keskustaan ja itäisen sataman Lilla holmenille. Ei käyty rannalla uimassa, mutta ihailtiin saaressa kanoja, riikinkukkoja ja pupuja. Käytiin veneellä syömässä ja päiväunilla ja sitten lähdettiin taas keskustaan jätskille ja hämmästelemään kuinka tyhjä itäsatama on.

Laivalla käytiin isän kanssa yksillä ja aamulla kiertämässä tax freessä. Kotiin päästyäni Demi oli vielä hereillä, joten päästin hamsterin asuntoon juoksemaan. Neidillä oli ollut hoitajan kanssa kaikki hyvin, joten turhaan sitäkin stressasin.

Toivottavasti pääsisin vielä yhdelle viikonloppupurjehdukselle tai syksyllä siirtämään venettä Helsinkiin!

Owl tattoo

Kävin reilu kuukausi sitten ottamassa vasempaan olkavarteeni uuden tatuoinnin. 

Olen halunnut pöllön käsivarteeni jo monta vuotta, mutta anoreksian takia olen lykännyt ottamista kunnes saavutan normaalipainon, jotta kuvalla olisi tarpeeksi tilaa eikä se venyisi kun painonnousun myötä myös hauiksen ympärysmitta kasvaisi. Pöllö tatuoinnin aiheena on nykyään yleinen, mutta Harry Potter -fanina halusin ehdottomasti käteeni sellaisen, kun kerran lapsena en tunturipöllöä lemmikiksi saanut. Alkujaan mietin sugar skull -tyylistä lintua, jolla olisi jopa ollut vatsassaan kuoleman varjelusten merkki, mutta nyt päädyin realistisempaan ja söpömpään otukseen.

Varasin ajan kaverini suosittelemalle tatuoijalle, jonka töitä olin ihaillut myös Instagramista. Ennestään minulla oli kyynärtaipeen alapuolella kompassiruusu ja Hanne keksi, että jatketaan purjehdukseen liittyvää teemaa laittamalla pöllö istumaan köyden päälle, josta roikkuu meriaiheisia esineitä.

Tatuoinnin hakkaaminen kesti noin viisi tuntia - ja kyllä muuten sattui. Onneksi kivun sietoon toimivat samat harjoitteet kuin ahdistukseenkin ja kivuliaimmissa kohdissa keskityin vain hengittämään sisään ja ulos, jotten olisi pompannut tuolista omia aikojani.

Olen lopputulokseen todella tyytyväinen, vaikka kuvan valmistuttua sitä ei varmaan olisi musta uskonut kun hymyilin vain tyhmästi ja tokaisin, että "ihan kiva". Idea seuraavaan tatuointiin on jo mielessä ja otan sen varmasti samalla artistilla jos mahdollista.