Purjehdus 2019

Lupasin viime postauksen lopussa kuulumisia kesältä ja vaikka tämä tuleekin useamman kuukauden jäljessä, haluan palata vielä kesän purjehdukseen:

Olin vanhempieni kanssa purjehtimassa Hangosta Maarianhaminaan heinäkuun puolessa välissä. Vene on ollut tämän kesän Hangossa, joten aloitin matkani tulemalla junalla Hankoon, josta suuntasimme ensiksi perhetuttujen mökille.
 
Saunottiin, grillattiin, käytiin katsomassa saarta ja maisemia, saatiin koirakaveri, istuttiin kallioilla juomassa skumppaa ja syömässä mansikoita...




Kävimme vielä toistenkin kaverien mökillä, mutta siellä en jaksanut ottaa kuvia, vaan keskityin lapsuuden kaverien näkemiseen ja kesästä nauttimiseen. Heitettiin tikkaa, kerättiin mustikoita, rapsuteltiin koiria, saunottiin ja pelattiin korttia.

Mökkeilyjen jälkeen jatkettiin vanhempien kanssa Birrskäriin. Lähdettiin kiertämään saarta, mutta käännyttiin aika pian takaisin kun kauniiden rantakallioiden jälkeen aukeni vain mustikatonta metsää.





Seuraavan päivän matkalla nähtiin merikotka, ehkä parikin. En muista sillä nukuin suurimman osan matkasta sisätiloissa. En yleensä matkan aikana vietä paljon aikaa ulkona, vaan luen kirjastosta lainattuja kirjoja keulapiikissä, jossa aallot tuntuvat vatsanpohjassa melkein samalta kuin Linnanmäen vuoristorata.





Saavuimme Hellsöhön, jossa satamamaksun maksamisen ja äidin loihtiman päivällisen jälkeen kävin itsekseni kävelyllä. Näin auton alle jääneen kyyn, mutta myös niin kauniita maisemia ja kasveja ilta-auringossa, että teki mieli itkeä.







Mun ehdoton lempparisatama Ahvenanmaalla on Rödhamn, jonne tultiin viimeisenä ennen Maarianhaminaa. Lapsena saaressa mua kiehtoivat kallioille kivistä tehdyt labyrintit, joidenka takia muistinkin paikan pitkään "kivisokkelosaarena". Näin vanhempana olen tykännyt käydä saaren toisella puolella kuvaamassa lintuja samalla peläten ja toivoen kohtaavani käärmeitä matkalla kivikon, kallioiden ja kanervapensaiden läpi.

uimassa veneen perästä

Maarianhaminassa satoi, joten en ottanut kameraa mukaan kävelylle keskustaan. Vanhemmat jäivät veneelle, mutta itse lähdin laivalla takaisin mantereelle. Mulla oli tiedossa aivan toisenlainen purjehdus, joten piti palata kotiin valmistautumaan.

Lähdin heinäkuun lopussa Meriheimon kanssa seilaamaan kuunari Helenalla Helsingistä itään ja takaisin.

Mun piti viikko sitten osallistua toisellekin purjehdukselle, mutta syysflunssa iski huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Oonkin sit vaan fiilistelly kesäkuvia saaristosta omalta koneelta ja ollut salaa kateellinen porukalle, joka pääsee näkemään syksyisen Ahvenanmaan saariston. Ens kesänä on onneks uus mahdollisuus.

Vaikka sulla ei ois minkäänlaista kokemusta, mut purjehdus yhtään kiinnostaa, niin suosittelen tsekkaa Meriheimon toiminnan!