Loma Tahkolla

Vietettiin toissa viikolla muutama päivä Tahkovuorella laskettelemassa Joonaksen kanssa. Oli erittäin hyvä kokemus, sillä molempien edellisestä laskettelukerrasta on yli kymmenen vuotta; kuulostaa kamalalta, mutta niin se aika vain kuluu.

Lähdettiin maanantaiaamuna ajamaan kohti Tahkoa, kunhan oli ensin poikettu isäni työpaikalla hakemassa laskettelukamoja. En edes muistanut, että mullakin on omat monot olemassa, mutta varaston kaapista sellaiset löytyi. Ihmettelin, että mitä roskaa toiseen jalkineeseen on työnnetty, kun sovittaessani sieltä löytyi paperisilppua ja revittyjä lehtiä. Ilmeisesti mono oli toiminut hiiren pesänä, vaikka asukasta ei enää näkynytkään. Ajattelin monon olevan kuitenkin ihan käyttökelpoinen ja että uhraan vaikka yhdet villasukat niiden kanssa käytettäviksi, joten kopisteltiin silput roskikseen ja faija vielä huuhtaisi kenkää veden alla.

Maanantai menikin sitten ajaessa, pari kertaa pysähtyessä, mökin avainten noutamisessa ja kaupassa käymisessä ja kokkaillessa. Hiiri-mono oli alkanut epäilyttävästi haista kuselta ja kun sitä talouspaperilla yritin kuivata, tuli ulos myös pari hiiren papanaa. Siihen loppui sen monon tarina tällä reissulla.

Tiistaina päästiin rinteeseen heti aamusta. Käytiin hakemassa vuokraamosta molemmille sukset ja mulle "uudet" monot. Rinteissä oli hiljaista ja meidän lisäksi laskemassa oli vain muutama turistijoukko, joten hisseille ei tarvinnut jonottaa ja vaikka laskettiin välillä eri tahtia, oli toinen helppo bongata mäestä jos tuli jotain asiaa.

Keskiviikkona aamupäivän satoi vettä, joten mentiin laskemaan vasta puolenpäivän aikaan, jolloin vesisade muuttui räntäsateeksi. Tuntuma oli ihan erilainen kuin edellispäivänä, sillä suksi luisti todella huonosti. Kääntyminen oli raskaampaa ja kerran ankkurihissin pysähtyessä meinasin kaatua, kun liikkeelle lähtiessä olisivat sukset tahtoneet jäädä paikoilleen. Ei siinä mitään, mutta sateen takia vaatteista meni vesi läpi ja kun kädet alkoivat parin tunnin laskemisen jälkeen olla jäässä, lähdettiin suosiolla syömään ja mökille saunomaan.

Torstaiaamuksi olin varannut itselleni 1,5 tunnin islanninhevosmaaston Tahko Farmilta. Myös edellisestä "kunnon" ratsastuskerrasta mulla on kulunut noin kymmenen vuotta ja nyt jossain päättäväisyyden puuskassa sain päähäni kokeilla sitäkin pitkästä aikaa. Maasto oli aika jäistä, joten suurimmaksi osaksi vain käveltiin. Mun hepalla Prinssillä olisi selvästi ollut enemmänkin energiaa ja lyhyellä tölttipätkällä hän heittikin alkuun parit pukit. Töltättiin ja ravattiin vuorotellen, kun mulla oli tuntuma puuhaan vähän ruosteessa. Kentällä otettiin myös vähän laukkaa, meidän tapauksessa pukkilaukkaa, ja ratsastuksen sijaan keskityin vain pysymään selässä :D

Mun jalat melkein tärisi rasituksesta kun tulin alas ratsailta, mutta hetken autossa istuskelun jälkeen vaihdettiin kamat ja lähdettiin rinteeseen. Oli huomattavasti parempi sää kuin edellispäivänä ja koska oli vika päivä, laskettiin pitkään.

Perjantai menikin kamoja kasatessa ja autossa istuessa. Viimeiset silmäykset lumisiin maisemiin ja takaisin pääkaupunkiseudun harmauteen.

Tää reissu on parasta mitä mulle on tapahtunut pitkään aikaan. Oli voimauttavaa päästä taas kokeilemaan harrastuksiaan pitkän tauon jälkeen. Mä en oo koko sairastamiseni aikana päässyt oikein tekemään itselleni mieluisia asioita, koska kaikki on ollut kiellettyä ja kynnys uudelleen kokeilemiseen on kasvanut koko ajan. Reissu muistutti taas, mistä kaikesta olen jäänyt paitsi ja mitä kaikkea kivaa elämällä on tarjota sairastamisen ulkopuolella.